Kolme päivää puhumatta

Niin kuin on jo parissa viime postauksessa tullutkin mainittua, mun kohdalle on nyt osunut harvinaisen tiukka flunssa. Kuumeista ja pahoinvoinneista sun muista en ole joutunut enää viikkoon kärsimään, mutta viime viikonloppuna mun ääni lähti niin totaalisesti, että sunnuntai-iltana en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä täydelliseen puhelakkoon. Ensin tarkoitus oli olla ainoastaan maanantai täysin puhumatta, se kun vaikutti vielä suhteellisen mahdolliselta tavoitteelta: mulla oli vapaapäivä, ja pystyin viettämään koko päivän yksin kotosalla. Kuitenkin kun tiistaina ääni oli edelleen käheä ja hoitokeinoissa painotetaan lähes ainoastaan lepoa, päätin mä olla puhumatta niin kauan kuin vain mahdollista. 

Nyt on siis torstai, ja mun puhelakko kesti lopulta kolme päivää. Tänään olin äidin luona ja illalla töissä, joten olosuhteiden pakosta piti alkaa taas ääntä käyttää, vaikka muuten olisin voinut lakkoani vielä jatkaa. Silti, voin sanoa, että oli rankkaa! Mä olen tosi puhelias ihminen, ja kovasti tahdon aina tuoda ajatukseni kaikesta ilmi. Lisäksi näin laulajana tuntuu todella turhauttavalta, etten ole puoleentoista viikkoon päässyt ääntäni kunnolla käyttämään, ja tahtoisin vain päästä laulamaan! Nyt kuitenkin nollatoleranssi on edelleen sen suhteen paras vaihtoehto, vaikka tekisikin mieli kokeilla, millaisia pihahduksia multa lähtee, ensi viikonloppuna kun pitäisi oikeasti olla laulukunnossa.

Mä ajattelin, että olisi hauska toteuttaa tämä postaus ikään kuin päiväkirjamuodossa, hetkittäisten huomautusten kautta. Tämä ajatus kuitenkin tuli aika myöhään ja vähän putosi pois matkan varrella. Yritin kuitenkin näin jälkikäteenkin kirjoitella teille vielä fiiliksiä eri tilanteista, kun ääntä ei ole voinut käyttää.

Sunnuntai 23.00. Tekisi hirveästi mieli höpötellä jollekulle. En mä edes tiedä kenelle, kun ei äidillekään voi tähän aikaan enää soitella eikä mulla mitään sanottavakaan ole. Se on vaan se, että jos sanotaan ettei saa puhua, niin sittenhän tekisi mieli. Voih, huomisesta tulee pitkä päivä.

Maanantai 12.00. Äiti soittaa, ja pakko on vastata, vaikka eilen hänelle sanoinkin, että tänään olisin koko päivän puhumatta. Muuten ei ole pahemmin edes tehnyt tiukkaa, yskiessä ääntä tulee rasitettua mutta muuten hiljaisuus on mennyt ihan luonnostaan.

19.00. Ai kamala kun laulattaa! Pistin Spotifyn pyörimään ja tulee niin hyviä biisejä taas, että on ihan tuskallista olla vaan hiljaa eikä lähteä laulamaan mukana.

20.30. Rupesin sitten taas biisinkirjoitushommiin, kuka sanoi ettei tähän pystyisi laulamatta! Kitara on soinut pitkin iltaa, ja vaikka kovasti tekisi mieli hoilailla päälle, niin ehkä on ihan hyväkin välillä keskittyä yhteen asiaan. Tuli yhteen tekeillä olevaan kipaleeseen kirjoitettua pari riviä lisää, toivottavasti rytmit ja melodiat ovat vielä muistissa silloin, kun ääni tulee takaisin.

Tiistai 10.00. Sanoin (ääneen) viron opettajalle, etten pysty puhumaan enkä näin osallistua keskusteluun. Säästyinpä ainakin kysymyksiltä koko luennon ajan. Haastavammaksi osoittautuu luonnollisesti kavereiden kanssa hengailu tunnilla ja syömässä. Onneksi elekieli sujuu hyvin, ja kännykkään voi kirjoittaa, jos on jotain tosi tärkeää sanottavaa. Yhden puhelun verran piti taas keskustella, mutta muuten ollaan pärjätty hiljaa. Koulun jälkeen käyn apteekissa hakemassa yskänlääkettä ja pastilleja, siellä ainoa varsinainen neuvo äänen palaamiseen on juuri lepo ja äänenkäytön välttely. 

19.00. Bänditunneilla olen niin tottunut höpöttelemään, että on ihan omituista olla vaan hiljaa! Tai no hiljaa ja hiljaa, esitin opettajalleni kommentteja ja vastauksia kirjallisesti. Kosketinsoittimen ääreen päästyäni opettaja totesi, etten voi puhua mutta jotenkin osaan silti olla äänekäs. Haha, ei puhumattomuus musta hiljaista ja rauhallista tee!

Keskiviikko 11.00. Koko edellisen illan ja tämän aamun olen ollut täysin puhumatta, ainoat äännähdykset tulevat yskiessä ja nauraessa. Kun siis äiti soitti mulle taas, olin ihan yllättynyt, miten hyvältä mun ääni kuulosti! Täysin normaali se ei kuitenkaan vielä ollut, ja jo muutaman lauseen puhuminen tuntui selvästi rasittavan. Hiljaisuus siis jatkukoon.

12.00. Viron tunnilla olen edelleen hiljaa. Opettaja on kuitenkin tajunnut, että voi yhä kysellä vastauksiani pyytämällä kaveriani lukemaan mun paperista. Vähän siinä meitä nauratti, kun toinen ei meinannut saada mun käsialastakaan selvää, mutta onneksi kaikki kohdalle osuneet vastaukset olivat oikein (ja tehtynä).

21.00. Tulen äidin luo käymään, ja hän ei ole ihan innoissaan mun puhumattomuudesta. Niin itsekin olisi kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia ja kertoa kaikkea jännää, mutta ollaan kuitenkin vielä tämä ilta hiljaa.

Torstai 9.00. Äiti rupeaa heti aamusta rupattelemaan, ja minä vastaan. Edessä on päivä kavereiden kanssa hengailua ja töitä, joten tämä lakko taisi nyt olla tässä. Vältetään kuitenkin turhaa hölisemistä ja edelleen ollaan täysin laulamatta, koska ääni ei ole vieläkään entisellään.

Kolmen päivän aikana on monet viittomat ja elekieli tullut hyvin tutuksi. Kaikille kuitenkin joko sanoin tai laitoin viestiä, etten ole tällä hetkellä kykeneväinen puhumaan, joten yllätyksenä ei mun hiljaisuus tullut kellekään. Siinä sitten kovasti näytettiin peukkuja, ilmeiltiin tai vaan osoitettiin sormella, että ääntä ei nyt lähde joten en pysty vastaamaan. Kavereiden kanssa on kuitenkin jonkun verran tullut käytettyä puhelinta apuna, että voin hienot kommenttini esittää kirjallisena. Kirjoittaminen on kuitenkin hidasta, eikä sen kautta saa samalla tavalla viestitettyä omia ajatuksiaan, joten selkeästi olen paljon joutunut pohtimaan, mikä kaikki onkaan sanomisen arvoista.

Aika sitkeä flunssa on kyllä ollut tämä, 11. päivä on tänään meneillään flunssassa ja ääni tosiaan vielä käheänä, vaikkakin ehdottomasti parempaan suuntaan menossa. Ja nyt, jos teillä on mitään mahtivinkkejä, millä saada mahdollisesti ääntä parempaan kuntoon, kaikki neuvot otetaan avosylin vastaan! Ehkä mä joku päivä vielä pääsen tästä entiselleni. Ja jos joku teistä on joskus joutunut puhelakkoilemaan, jakakaa ihmeessä kokemuksia ja kertokaa, miten ihmeessä selvisitte!

Mä lähden huomenna Puolaan vapuksi. Reissun ajaksi olisi tarkoitus ainakin yksi postaus ajastaa, mutta muuten palaillaan sitten ensi viikon puolella. Ihanaa kunnon kevättä ja vappua ja kohta-kesää kaikille! <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

HIENOISSA HOUSUISSA

Mulla olisi eilen ollut iso kuorokonsertti, jossa munkin olisi ollut tarkoitus olla laulamassa. Tämän mun jo yli viikon kestäneen flunssan jäljiltä mulla on kuitenkin edelleen ääni aivan täysin kadoksissa. Konsertti meni mulla siis sivu suun, mutta otinkin tilanteesta hyödyn irti, ja lähdin kerrankin katsomaan ihanan tyttiksen konserttia! Uudemmille lukijoille tiedoksi, mä siis olin kaikki kolme lukiovuottani ihanassa Sibelius-lukion tyttökuorossa laulamassa. Kaksi vuotta sitten kirjoitin ylioppilaaksi, ja sattuneesta syystä mun tyttistaipale päättyi siihen. Monta kertaa olen sen jälkeen tahtonut päästä tyttiskonsertteja katsomaan, mutta jotenkin mulla on aina ollut jotain päällekkäistä menoa. Voitte siis uskoa, miten innoissani olin, kun vihdoinkin pääsin konserttia katsomaan.

Vaikkei kyseessä mikään erityisen hieno tilaisuus ollutkaan, aloin mä heti pohtia erityisen tarkkaan, mitä pukisin päälle. Luonnollisesti tahdoin edustaa omassa vanhassa tyttökuoron hupparissa, mutta muuhun asuun tahdoin panostaa sen verran, etten täysin arkiselta näyttäisi. Avasin vaatekaapin ja mun silmiin osui nämä ihanat Thaimaasta ostetut housut! Mä en ole ikinä elämässäni omistanut hienoja housuja, vaan ainoastaan farkkuja ja verkkareita. Bangkokin matkan myötä mun varastoihin tuli jopa kolmet suorat housut, ja oon kyllä ihan sikainnoissani. Nämä kuvassa näkyvät raidalliset olivat mulla eilen ensimmäistä kertaaa jalassa, ja oli kyllä niin vapaa fiilis. Näissä yhdistyy housujen kätevyys ja hameen rentous, ja tuntui ihan kuin ei olisi mitään jalassa! Näin viileillä keleillä mulla oli toki sukkikset alla, varsinkin kun nämä ovat näinkin lyhytlahkeiset ja kovin ohutta materiaalia, mutta kesällä nämä toimivat varmasti superhyvin vähän kuumempinakin päivinä. Yläosan kanssa vähän jouduin miettimään, mutta lopulta päädyin ihan tavalliseen mustaan v-aukkoiseen t-paitaan, ja oon kyllä sitä mieltä, että se on paras vaihtoehto tähän asuun. Huulissa mulla oli vielä samaa punaista huulipunaa kuin jokaisella tyttiskeikallani, punainen huulipuna nimittäin on olennainen osa tyttiksen keikka-asua.

Toinen uutukainen on kuvassa näkyvä laukku, jonka hain omakseni Hulluilta päiviltä! Joka kevät rakastun pastelleihin, ja tänä keväänä olinkin jo visusti päättänyt hankkivani vaatekaappiini jotain vaaleansinistä. Ja tämä laukku on aivan täydellinen, ihanan pirteä ja just sopivan kokoinen! Mä käytän tosi huonosti laukkuja, yleensä mulla on joko iso kangaskassi tai reppu messissä. Mulla on pari pikkulaukkua, mutta niiden kanssa ei voi pelkästään lähteä minnekään, kun niihin mahtuu niin huonosti tavaraa. Tällä laukulla puolestaan on sen verran kokoa, että avainten ja lompakon lisäksi saan otettua mukaan esimerkiksi kirjan ja minikokoisen vesipullon, ihan parasta! Silti kyseessä on pikkulaukku, jonka voi sopivasti esitellä tällaisessa asupostauksessa osana asukokonaisuutta, hehe.

Housut Bangkokista (samankaltaiset täällä) / T-paita Primark / Huppari Sibelius-lukion tyttökuoron omaa matskua / Laukku A+ more (Stockmann) / Kengät Converse / Huulipuna Maybelline Color Sensational sävyssä 527 Lady Red

Näistä housuista tuli kertaheitolla mun uusi lempivaatekappale kesäksi niille päiville, kun ei farkut nappaa ollenkaan, muttei ole ihan hamefiilistäkään. En olisi pari vuotta sitten uskonut tällaisen asun päätyvän päälleni, mistä olenkaan jäänyt paitsi! En malta odottaa, että näille tulee lisää käyttöä, jei <3

Mikä on sun tulevan kesän lempparivaate?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

BLACKBIRD - COVER BY NORMA JOHN

Linkki videoon tässä

Vihdoin lisää  musajuttuja! Viime kesänä huomasin Suomen Euroviisu-edustuskappaleen, Norma Johnin Blackbirdin, soivan tauotta mun päässä. Pikkuhiljaa lämpesin biisille enemmän ja enemmän, tajusin miten ihana sitä on laulaa, ja päätin tehdä oman versioni kappaleesta. Kotiin päästyäni istuin pianon ääreen ja kuvasin tämän videon. Sinne se sitten vähän unohtui tiedostojen pohjalle, eikä koskaan tullut julkaistuksi, kun odotin "oikeaa aikaa". Nyt kuitenkin, kun tämän vuoden viisuihin on enää muutama viikko aikaa, on varmaan sellainen "nyt tai ei koskaan" -hetki. Ihan sikaupea kappale, mieletön melodia jota on ihan parasta laulaa, ja pakko myöntää että pidän myös tästä mun omasta versiostani aika tavalla. Mä pyrin mun kanavalla tekemään coverit omalla twistilläni, enkä ainoastaan laulamaan alkuperäisversioiden perässä, ja tässä oon mielestäni kyllä onnistunut.

Miten teihin upposi tämä? Ja hei, kai ootte yhtä innoissani lähestyvistä Euroviisuista kuin mäkin? 

Oisko seuraavaksi ihan mun oman kappaleen vuoro, mitäs sanotte?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Unileluna avaimet ja muita tarinoita flunssapotilaan viikolta

Se inhottava seuralainen tuli tänne taas, flunssa nimittäin. Koko viikon olen ollut kipeänä, ensin kuumeessa ja nyt (vain) huomattavan limaisena. Ensimmäisenä kahtena päivänä en poistunut asunnostani käytävän postilaatikkoa pidemmälle ja muutenkin olin jossain muualla kuin sänkyni pohjalla vain hyvin lyhyitä yksittäisiä hetkiä. Keskiviikkona raahauduin olosuhteiden pakosta yliopistolle tekemään kielenhuollon tentin, mutta muuten tällä viikolla osallistuttujen luentojen lukumäärä jäi mulla kokonaiseen yhteen (siis niiden tavallisen seitsemän, joista kaksi oli muuten vaan peruttu ja yhden paikalla oli tosiaan tentti, sijaan. näin vaarallista on siis sairastaa lähes kokonainen viikko yliopistossa: huimat kolme missattua luentoa.). 

Mutta kyllä sieltä tuskanhien kastuttamista lakanoistakin vielä noustiin tälläkin kerralla. Kuumemittari on taas melkein kadonnut jäätyään käyttämättä, enkä enää seuraa kelloa laskeskellen, milloin voin ottaa seuraavan buranan tai strepsilsin. Eilen käytiin jopa ulkopaikkakunnalla (Espoossa) sukuloimassa, jonka jälkeen repäistiin vielä hurjemmin pienoisella (reilun kolmen tunnin) kuvauspyrähdyksellä. Tänään olen jo pystynyt hengittämään ja elämään elämää lähes normaalisti, ainoa mikä taisi vielä jäädä sairaspetiin loikoilemaan pariksi ylimääräiseksi päiväksi on ääneni. Ei tässä mitään, tällä pihinällä on varmasti ihan mukava (tai ainakin viihdyttävää) asiakaspalvella. Sunnuntain kuorokonsertti puolestaan saattaa olla jännä paikka, tänään kokeillessani nimittäin kuulostin lähinnä hyvin hitaasti tyhjenevältä ilmapallolta. 

Olen myös saanut taas huomata, miten törkeän sulavasti mun ajatus toimii puoliunessa. Olen muun muassa (hyvin kipeänä ja kuumeisena) viimeisilläni voimillani keskellä yötä herännyt ja noussut hakemaan avaimeni ruokapöydältä, koska ilmeisesti mun oli vaan pakko saada avaimet viereeni voidakseni jatkaa unia. Olen myös herännyt, päättänyt ottaa Strepsilsin, ja todennut tarvitsevani lusikan sitä varten. Mä siis viime yönä nousin sängystä, kävelin kaapille ja hain sieltä pikkulusikan, jonka toin (avainten entiselle paikalle) sänkyni viereen. Tervetuloa meille yöksi, ei ainakaan tule tylsää :D

Frendit katsoin (taas) loppuun, ja mietin pitäiskö vaan suoraan aloittaa taas alusta. Mun pöydällä seisseet ruusut olivat uskomattoman kauniita noin päivän, kunnes ne mun täydellisen välinpitämättömyyden seurauksena hieman...kuivahtivat. Syytetään kuumetta tästä. Basilikani sen sijaan onnistuin virvoittamaan takaisin henkiin, vaikka pahalta hänenkin suhteen näytti. Muutenkin musta tuntuu, että oon ihan uudestaan taas ihastunut mun sisustukseen, oli se sitten lakanoiden värin  (jotka ensimmäistä kertaa varmaan koko elämäni aikana ovat lähes täysin valkoiset) tai suunnanvaihdoksen (siirsin tyynyt jalkopäätyyn ja olen pari viime yötä nukkunut väärin päin - ja huomattavan sikeästi) vuoksi, tai kenties kerrankin sisään paistavan auringon tai kiinni olevien kauniiden perintöverhojen takia. Minkäköhän täysin irrelevantin asian jakaisin teille seuraavaksi, tämä on nimittäin musta ihan parasta välillä vaan höpötellä teille kaikesta turhasta mikä tulee mieleen. Mä oon ihan täysin unohtanut, miten kirjoitellaan rentoja kuulumispostauksia (jos tätä voi sellaiseksikaan sanoa), vaikka ne mun mielestä ovat juuri niitä parhaita, niitä joissa tuntee pääsevänsä vähän lähemmäs kirjoittajaa. 

Nyt mä taidan ehkä lopettaa ja lähteä töihin. Mut hei, enough about me. Mitä just sulle kuuluu? Rupatellaan vähän kommenteissa pitkästä aikaa, ihan mistä tahansa. Ei kaiken tarvitse aina olla niin tarkkaan rajattua.

Ihanaa viikonloppua meille kaikille <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

KESÄN TO DO LIST

Voi apua, mä olin ihan varma, että olin tämän postauksen jo aikaa sitten julkaissut, kunnes törmäsin Riemunhuuto-blogin Summer Bucket List -postaukseen ja tajusin, että tämä omani lojui vielä lähes valmiina luonnoksissa! En kuitenkaan enempää lähde tätä nyt muokkailemaan ajankohtaisemmaksi, voitte paremmin kuvitella mut haaveilemassa kesästä maaliskuun puolivälin pakkasten ja räntäsateiden keskellä.

Bangkokissa mun piti rehellisesti aina välillä muistutella itselleni, että vaikka itse kävelen auringossa pienissä vaatteissa ja hengailen lämpötilaltaan kylpyyn verrattavissa olevan uima-altaan äärellä, on Suomessa edelleen talvi. Mä ehdin niin täysin tottua kesään että rupesin haaveilemaan kaikista tavallisista Suomi-kesäjutuista, ja totuuden iskiessä iski samalla myös perinteinen talvimasennus, kun alkaa vaan tuntua saaneensa tarpeekseen. Mutta tällä kertaa mä ajattelin, ihme kyllä, olla valittamatta (tämän enempää) talvesta ja kylmyydestä ja märästä ja takkuisista hiuksista ja siitä miten pitää käyttää samoja ulkovaatteita puoli vuotta putkeen, vaan sen sijaan ihan itse myöntämäni luvan kanssa iloita siitä hitaasti mutta varmasti saapuvasta kesästä! Tänä kesänä tahdon ottaa entistäkin enemmän irti tavallisesta Suomi-kesästä, kun viime vuonna mulla ei sellaista tosiaan kunnolla ollut lainkaan, ja ehdottomasti aion pitää tästä listasta kiinni.

TÄNÄ KESÄNÄ AION…

…tehdä itse jäätelöä. Mä söin Bangkokissa ihan maailman ihanimpia kookosjäätelöitä, ja mun mieleen juolahti ihan hullu ajatus siitä, että jos yrittäisin tehdä jotain sen tyylistä itsekin. Lindalla oli viime kesänä blogissaan Jäätelökesä-postaussarja täynnä helppoja ohjeita itsetehtyyn jätskiin, joten ehdottomasti aion sieltä katsoa apua ja varmasti kokeilla myös jotain Lindan hyväksi toteamaa makuyhdistelmää!

…mennä rannalle. Kuulostaa niin tavalliselta ja melkein itsestäänselvältä, mutta totuus on, etten ole ollut Suomessa merenrannalla ehkä kolmeen viime kesään. Tänä vuonna mä kuitenkin aion rikkoa tämän hyvin ikävän kaavan. Tahdon ärsyyntyä bikineihin eksyvästä hiekasta, mennä ainakin polviin asti liian kylmään mereen (tai jos meri ei ole ihan niin kylmä ja oon hurjalla päällä niin saatan jopa pulahtaa kokonaan!), ostaa ylihintaista jäätelöä kioskista, maata auringon alla hyvässä seurassa ja nauttia kesästä niin kuin kuuluu! Jos tännekin joskus saisi jopa sitä kuuluisaa rusketusta..!

…viettää jokaisena kauniina päivänä aikaa ulkona. Mulla on ihan liian huono tapa jäädä sisälle, koska en vaan keksi mitään tekemistä minkä takia lähteä ulos. Siinä menee monia kauniita kevät- ja kesäpäiviä hukkaan, ja se on musta ihan tosi hölmöä. Niinpä kauniina, aurinkoisina ja lämpöisinä päivinä voin ihan yhtä hyvin ottaa kirjan tai läppärin lähipuistoon mukaan, tai edes kävellä työmatkan pimeässä metrossa kulkemisen sijaan.

...bloggailla kuin viimeistä päivää. Tahdon, että mun blogi täyttyy kesäisistä kuvista ja fiiliksestä, niin ettei se jätä ketään kylmäksi (no pun intended). Tahdon postailla aktiivisesti ja laadukasta sisältöä, kun ei ole koulutehtäviä ja deadlineja häiritsemässä. Kesällä tahdon antaa blogilleni kaikkeni.

…kotimaanmatkailla. Mökkeillä, vierailla sukulaisilla, tutustua Suomen kaupunkeihin ihanassa kesäsäässä, katsoa auton ikkunasta ohi vilahtavia maisemia Shania Twainit korvissa. Tiedossa on ainakin parit mökkireissut sekä yksi Lahti-pyrähdys Nightwishia katsomaan, mutta ehkä sitä pääsisi kauemmaksikin. Ja kesä-Porvoo on ainakin yksi ehdoton nähtävä, niin paljon sitä hehkutetaan!

...tehdä itse hampurilaisia. Mä olen vuosia haaveillut mökkigrillissä itse paistetuista hamppareista ihanilla täytteillä, ja aina ne jäävät tekemättä. Ehkä nyt on vihdoinkin niiden vuoro!

…ottaa kesästä kaiken irti. Niin kuin monessa näissä tulikin esiin, tänä kesänä mä aion ulkoilla ja kerrankin nauttia siitä lämmöstä ja auringosta kun sitä meillä on. Sitten voi myös ne viileät sadepäivät suosiolla viettää sisällä ja vaikka pelata korttia tai lautapelejä kavereiden kesken tai maratoonata Potterit, ja sateen jälkeen lähteä ulos nuuhkimaan raikasta kesäilmaa. Toisaalta mikäpä ihanampaa kun satunnainen sateessa hengailu, kun on niin lämmintä että pisarat tuntuvat jopa kivoilta.

Mitä sä meinaat ehdottomasti tehdä kesällä?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Lontoon parhaat noutoruoat ︳AU PAIR -KESÄ

Mä olen viime kesästä lähtien suunnitellut teille erilaisia vinkkipostauksia, jos ikinä Lontooseen tai muualle maahan päädytte. Nyt onkin vihdoin vuoro vinkkailla teille asioista parhaimmasta, nimittäin ruoasta. Lontoon ruokakulttuuri ja syömisvaihtoehdot tahtoisin kovasti Suomeen, varsinkin ne helpot ja valmiit ja herkulliset. Suomessa take away -ruokavaihtoehdot jakautuvat aika lailla Mäkkiin ja Subwayhin, mutta Lontoossa oli onneksi niin monta muutakin. Tässä listaan teille ne muutamat lempparit silloin, kun tahtoo hakea evästä vaikka junamatkalle tai puistopiknikille!

Wasabi & Itsu. Tässä kaksi aasialaista valmisruokapaikkaa, joista molemmista saa niin herkullisia susheja kuin lämmintäkin ruokaa, ja joiden molempien perään aina sushinhimoissani itken. Wasabista saa kuvassa näkyvän sushiboxin vajaalla kahdeksalla punnalla (eli noin kymmenellä eurolla), jolla minä ainakin saan tavallisesti nälän hyvin taltutettua. Itsusta pitää suositella (supermaittavien sushien lisäksi tietenkin) ihania, höyryävän kuumia ja niin herkullisia keittoja. Mulla oli alunperin epäilykseni ketju-takeaway-paikan sushista sen herkkien raaka-aineiden vuoksi, mutta onneksi ystäväni raahasi mut Wasabiin, siitä nimittäin tuli ihan mun lempparipaikka nälän iskiessä vaikka ennen piknikiä tai ulkopaikkakunnille matkustamista.

Pret A Manger. Herkullisia salaatteja ja voileipiä, luomukasviksia ja laaja kahvilajuomavalikoima. Näistä ruoista tulee sekä hyvä mieli, että hyvä olo, enkä enempää voisi ruoaltani toivoa! Mun lempparini on tämä salaatti punajuurella, myskikurpitsalla ja fetajuustolla, mutta esimerkiksi teriakilohisalaatti ja kuvassa näkyvä falafelsalaatti ovat aivan tajuttoman herkullisia. Lontoossa Pretsejä löytyy varsinkin keskustasta ihan joka kulmalta, eli löytämisessäkään ei pitäisi vaikeuksia tulla! Prets löytyy myös muualta maailmasta, eli jos olet lähdössä reissaamaan esimerkiksi Ranskaan tai Jenkkeihin, suosittelen todellakin tsekkaamaan!

Ihan tavalliset ruokakaupat. Esimerkiksi pienemmistäkin Sainsbureista ja Waitroseista saa ihan todella hyviä ja mielenkiintoisia salaatteja ja voileipiä, joita on helppo napata kiireessä mukaan. Muutenkin englantilaisen ruokakauppojen varustelu tuntuu olevan ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Brittien ruokakulttuurissa on niin paljon enemmän vaikutteita ympäri maailmaa, ja erilaiset intialais- ja japanilaistyyliset sekä välimerelliset maut ovat ihan peruskauraa, siinä missä Suomessa on vaikea löytää kiinnostavaa vaihtoehtoa perus-caesarille ja kinkku-juustolle.

Me lähdetään muutaman viikon päästä Lontoo-visiitille, ja oon ihan käsittämättömän innoissani! En malta odottaa paluuta Lontoon ihaniin puistoihin, ravintoloihin ja tietenkin Primarkiin, kaduista, ihmisistä ja yleisestä Lontoo-vibasta puhumattakaan! Mulla on ikävä jopa undergroundiin, vaikkei sitä heti uskoisikaan. Siellä tuli vaan niin paljon viime kesänä istuttua Netflixin offline-versiota seuraillen ja musat kuulokkeissa pauhuten, että ihan haikeus iskee. Mutta kohta mä pääsen taas fiilistelemään kaikkea sitä viikoksi. Ai että ♥

Ootteko te jo reissuillanne kokeilleet näitä paikkoja? Minkä te lisäisitte tälle listalle?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

BEST OF BEAUTY 2017

Yksi mun tavoitteista tälle vuodelle on tehdä lisää meikkipostauksia tänne blogin puolelle! Musta on parin viime vuoden aikana tullut todellinen meikki-intoilija, ja siinä sivussa paitsi mun varastot niin ehkä myös mun tietämys ja osaaminen on kasvanut. Teiltäkin oon saanut ihanaa palautetta mun meikkipostauksista ja ihan itse meikeistänikin, ja olette toivoneet lisää samankaltaista sisältöä, ja kieltämättä tuntuu hassulta, miten vähän meikkijuttuja loppujen lopuksi olenkaan viime aikoina tänne postaillut!

Tälle vuodelle olen kuitenkin itselleni luvannut postailla lisää meikkijuttuja. Mä ostin viime vuonna ihan hurjasti meikkejä, jokusen hudin ja monta hittiä. Tähän postaukseen oon koonnut ehkä ne mun suurimmat suosikit viime vuodelta, mitkä ovat päätyneet lähes päivittäiseen käyttöön ja joiden käyttöä odotan aina innolla. Ehkä joku päivä pitäisi puolestaan tehdä postaus niistä huonommista löydöistä, kiinnostaisiko teitä sellainen?

(eikä nyt liikaa välitetä siitä, että tämä postaus ilmestyy vasta huhtikuussa, eihän? <3 okei, asiaan!)

Mä yleensä pohjameikissäni käytän pelkkää peitevoidetta, ja meikkivoidetta ainoastaan silloin tällöin kun tekee erityisesti mieli. Mun kalpealle iholle on ihan käsittämättömän vaikeaa löytää tarpeaksi vaaleaa peitevoidetta, ja viime keväänä ostinkin testiin useamman peitevoiteen, jotka osoittautuivat joko ihan väärän värisiksi tai eivät peittäneet yhtään mitään. En myöskään monia kymppejä halua käyttää tuotteeseen, jonka tiedän kuluttavani parin kuukauden sisään loppuun. Lopulta Lontoosta löysin Collectionin peitevoiteen, joka kertaheitolla täytti kaikki mun toiveeni! Se on ihan hurjan vaalea, peittää kaiken ja maksoi Superdrugissa noin neljä puntaa. Mä palasin saman tien ostamaan kolme putiloa lisää Suomi-varastoihini, ettei ihan heti pääse loppuun kulumaan! Tuon Maybellinen Master Concealin bongasin pari vuotta sitten San Franciscosta, ja olin kyllä onnellinen, kun se loppuvuodesta viimein tuli Suomessakin kauppoihin. Mutta pakko sanoa, että tuubipeitevoiteet eivät ole mun juttuni, vaikka tuon nyt tähän listaan lisäsinkin. Väri ja peittävyys on hyvä, levittämisessä vaan ekstrahaastetta!

Silloin, kun meikkivoidetta käytän, on mulla käytössä Lumenen Blur, jonka ostin viime keväänä Hullareilta. Työn takana olikin löytää edullinen meikkivoide, joka on mulle tarpeeksi vaalea, ja tästä mulla onkin sävy 00 Ultra light käytössä. Vähän itseänikin naurattaa tuo sävy, koska en mä oikeasti koe ihan kaikista kalpeimmasta päästä edes olevani! Nyt tosin Thaimaan reissulta löysin uuden meikkivoiteen, joka taitaa nousta uudeksi lemppariksi!

Kun mä katson näitä kuvia, voin ehdottomasti kaikkien näiden tuotteiden olevan mulle niitä must have -tuotteita. Stradivariuksen alelaarista kahdella punnalla löydetty aurinkopuuteri on parempi kuin mikään, mitä olen kokeillut (kuten esimerkiksi Nyxin tai Estee Lauderin aurinkopuuterit), ja Essencen Banana Powder on vaan täydellinen. Kirkastaa silmänalusihoa, silottaa lopputulosta ja mikä tärkeintä, ei muodosta ryppyjä tai saa silmänalusia näyttämään kuivilta tai ryppyisiltä. Bershan poskipuna sävyssä Papaya Peach (?) antaa samalla aivan ihanan, luonnollisen hehkun! Näitä löytyy mun naamasta melkeinpä jokaisena meikkipäivänä.

Mun ostoslistalla oli ties kuinka pitkään jonkinnäkönen kulmageeli, koska mua ärsytti vaaleat karvat, jotka näkyivät vielä kulmien meikkaamisenkin jälkeen. Benefitin Gimme Brow lähti minikokoisena testiin, ja on kyllä ihan paras! Edelleen se mulla on käytössä kahdeksan kuukauden jälkeen, en mä tiedä onko siitä enää mitään hyötyä mutten ole valmis luopumaan!

Syksyllä ostin mun pitkään ihailemani sinisen linerin Nyxiltä Suomi-teemaisiin opiskelijarientoihin, ja oon ihan rakastunut! Sinisiä rajauksia ei ihan päivittäin tuu käytettyä, mutta aina kun ne silmiin eksyvät, jään vaan peiliin ihailemaan mun meikkejä. Instasta löytyy suht hiljattain lisättyä kuvaa mulla sinisissä meikeissä, jos haluaa nähdä tätä käytössä! Suunnitelmissa on kyllä kerätä enemmänkin värejä, mutta en ole vielä vaan raaskinut rahaa noihin pistää enempää.

Syksyllä bongasin nämä uudet (tai ainakin silloin uudet) Essencen nestemäiset luomivärit. Ja sen kyllä voin sanoa, että on helpoin tapa ikinä vähän panostaa enemmän silmämeikkiin! Näillä saa myös helposti ihan vaan spessummat rajauksetkin tehtyä, mutta mä tykkään erityisesti tota ruusukultaista laittaa suoraan luomelle, siveltimellä vähän siistiä reunoja ja tietenkin pohjalle vakoon jotain varjostusta. Nopeeta ja nättiä, eikä näilläkään hintaa ole kuin kolmisen euroa kappale.

Vuonna 2017 mun luomivärivarastotkin kasvoivat urakalla, ja nämä kaksi erottuvat selkeästi joukosta. Mä olen seurannut Jaclyn Hilliä jo vuosia, ja mulle oli selvää, että tilaan hänen yhteistyöpalettinsa Morphen kanssa heti kun vaan mahdollista. Ensimmäisenä julkaisupäivänä olin jo sivuilla päivystämässä ja sain paletin koriini, mutta jäin tyhmyyttäni kuhnailemaan ja kassalle siirtyessäni oli tuote jo loppu. Toisella kerralla olin viisastunut virheestäni, ja sain paletin omakseni. Törkeästihän siitä sai maksaa tulleineen ja postikuluineen, mutta olen kyllä erittäin onnellinen, että se mulla on. 

Kuitenkin jos rehellisiä ollaan, tuo paletti on ikävän vähälle käytölle jäänyt. Mä oon huono käyttämään arkimeikissä luomiväriä, ja yleensä laitan vain vaaleanruskeaa sävyä tai aurinkopuuteria luomivakoon. Jaclyn Hill -paletissa on noita vaaleita sävyjä tosi monta, mutta silti kaikki tuntuvat olevan vähän liian lämpimiä mun tarpeisiin. Siksi mun päivittäisessä käytössä on tuo toinen kuvassa näkyvä paletti, Nyxin Perfect Filter sävyssä Rustic Antique. Ostin paletin tuon ihanan oranssin takia, mutta lopulta mun luottosävyksi muodostui vaalea highlight-sävy, jota käytän kirjaimellisesti aina ja kaikkeen. Paitsi, että se sopii täydellisesti sisäkulmaan, kulmakarvojen alle kuin myös satunnaisesti koko luomellekin, se on vielä täydellisempi yleishighlight. Sävy on vaalea ja suht luonnollinen, eikä siitä jää selvästi feikin näköistä kimalletta ympäri naamaa. Mä en edes omista kunnon highlightereita, ja kaikki muut mitä mulla on jäävät hyvin vähälle käytölle, koska tää vaan vie voiton. Mun pitää varmaan ostaa uusi luomiväripaletti tilalle kun tuo yksi sävy tuosta kuluu loppuun, se on vaan niin täydellinen. Ja kyllä mä noita muitakin sävyjä käytän, erityisesti mattoja hyvinkin ahkerasti, toi yks vaan on kaiken hehkutuksen arvoinen. 

Ja viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä, vuoden 2017 parhaat huulituotteet. Tietenkin mä ostin viime vuonna vaikka kuinka ja monta uutta huulipunaa eri muodoissa ja sävyissä, ja tietenkin suuri osa niistäkin on jäänyt vakituiseen käyttöön. Nämä kaksi kuitenkin nousivat ihan erityisesti esiin.

Tuon edellä näkyvän suhteen mä huijaan pikkuisen, sillä mä oikeasti ostin sen jo vuoden 2016 lopulla. Silloin mä kokeilin sitä pari kertaa, eikä se oikein kolahtanut vaan jäi laatikoiden pohjalle. Keväällä mä kuitenkin kokeilin sitä uudestaan, ja rakastuin ihan täysin. Lontoossa sitä tulikin sitten pidettyä, ja aina oli yhtä ihana ja nätti fiilis. Tämä on siis Nyxin Liquid Suede Cream Lipstick -sarjan sävy Foul Mouth. Purkissa huulipuna näyttää tumman murretun liilalta, mutta huulilla on aivan ihana laivastonsininen. Mulla on tätä huulipunaa esimerkiksi tässä ja tässä postauksessa, jos tahdotte nähdä miten toimii huulilla!

Toinen kunniamaininnan saava tuote on Collectionin Velvet Kiss Lip Cream nudena. Mähän en ole koskaan käyttänyt nudeja huulipunia, koska en ole kokenut niiden sopivan mulle. Tämä kuitenkin muutti kaiken. Tämä on luonnollinen, mutta tarpeeksi tumma, ettei näytä hölmöltä. Pysyy ihan sikahyvin huulilla, ja maksoi Lontoossa ehkä kaksi puntaa? Tämä on mun vakkarinude, joka on käytössä esimerkiksi tässä postauksessa! Rakastan <3

Siinä ne nyt vihdoin ovat, meikkituotteet jotka valloittivat mun sydämen vuonna 2017. Koska nyt kuitenkin ollaan jo huhtikuussa, en enää viitsi teiltä kysyä viime vuoden lemppareita. Sen sijaan kuulisin mielelläni teidän tämän hetken lempparimeikkejä! Entä ootteko kokeilleet jotakin näistä tässä postauksessa mainituista tuotteista?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Vaate kerrallaan kevääseen

Mä ostin viime syksynä itselleni uuden syystakin, sellaisen jota käyttää ennen kuin tarvitsee siirtyä talvitoppaan, mutta joka kuitenkin lämmittää ohuita kesätakkeja enemmän. Ehdin käyttää mun upouutta syystakkiani viikon ja napsia asukuvat, ennen kuin kylmä totuus iski vasten kasvoja ja mun oli pakko kaivaa talvitakkini esiin. Nyt mä kuitenkin tosiaan kaivoin tuon saman takinuutukaisen perjantaina kaapista, kun aurinko hiipi esiin ja lämpötila oli useammankin asteen verran plussan puolella. Koko viikonlopun on tämä takki ollut päällä, ja ulkoillessakaan ei ole tullut kylmä, päin vastoin: lauantaiaamuna kävellessäni töihin mulle tuli ihan hiki, kun reippailin aamuauringon paistaessa.

Takki on mulle yksi monista ongelmahankinnoista, samoin kuin esimerkiksi kengät, rintaliivit ja farkut. Mikään ei sovi eikä miellytä eikä mikään näytä multa. Takkia kuitenkin tulee käytettyä huomattavasti enemmän kuin suurta osaa muista vaatekappaleista, niin sen suhteen sietääkin olla tarkka, ainakin mun maailmassa. Lisäksi takit maksavatkin sen verran paljon, ettei sellaista summaa tahdo pistää vaatteeseen, joka on vain ihan ok.

Pitkän etsinnän jälkeen tuli tämä vastaan Tallinnan Housessa. Väri ei ehkä ensi silmäyksellä vakuuttanut, mutta malli on mahtava. Helma on sopivan pitkä, että lyhyenkään mekon kanssa ei tarvitse koko ajan olla kiskomassa takkia alaspäin. Taskut ovat syvät, ja aukot ylhäällä, niin ei tarvitse koko ajan pelätä kännykän putoamista. Ja kyllä kun mä kotiin tämän kanssa pääsin, joka päivä (sen viikon ajan siis) katselin että miten kivalta tää takki oikeasti näyttää ja miten se sopii eri asujen kanssa! Eikä tummansininenkään haittaa mua enää ollenkaan. Ehkä tällä hetkellä suurin harmitus on takin verrattain lyhyt käyttöaika, talvitakkiin kun hautauduin sen puolen vuoden verran, ja toivon mukaan kesällä voi käyttää edes asteen vielä kevyempää takkia.

Takki House / Huivi Cubus / Kassi Marimekko

loput asutiedot tässä postauksessa

Näissä syksyllä otetuissa kuvissa mulla on vielä silloin uudet nilkkurit, jotka varsinaisten talvikenkien puutteessa olivatkin mulla koko talven käytössä. Ja voin sanoa, että on ollut taas harvinaisen ihanaa palata tennareiden pariin!

Tänään on ollut maailman ihanin kevätpäivä, lämmin ja aurinkoinen ja täynnä linnunlaulua ja hyvää mieltä. Ihanaa iltaa ja viikkoa teille, ja ihan parasta suomen kielen päivää! Meillä on hieno ja kaunis ja niin moniulotteinen kieli, jota sietääkin juhlia <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Parasta tässä päivässä

Aamun saapaskelit. Juu, naamaa piiskaava vesisade ei ehkä ole parasta ikinä, mutta puolen vuoden talvikenkäkelien jälkeen mä otan kaiken ilon irti muista jalkinevaihtoehdoista. Tänä aamuna jalkaan päätyivät kumpparit, ihan parasta!

Lounas kavereiden kanssa. Hyvää ruokaa yliopistolla, hyvää ruokaseuraa ja huonoja juttuja.

Hiusharjan paluu. Jätin maanantaina harjani kirkolle, ja tänään lopulta sain sen takaisin. On ollut tuskallinen viikko, josta on selvitty lainaharjoilla ja tiukoilla ranskiksilla. Nyt mä pääsen vihdoin pesemään hiukset, haha :D

Panostus niin kouluhommissa kuin blogin puolella. Sain kerrankin jotain aikaiseksi, ihan parasta! Ehkä pian näätte sitten täälläkin mun puuhailujen tuloksia.

Neljä lämpöastetta. Kun aamulla lähdin kouluun kumppareissa, otin iltapäivällä ehkä vähän uhkarohkeasti kevättakin ja tennarit kaapista, ja jopa nilkkasukatkin! Vähän pelotti lähteä ulos nilkat paljaana ja vielä kotieteisessä seisoessani pystyin tuntemaan epämiellyttävän vedon, mutta ulkona ei enää tuntunut missään!

Ihanat treffit rakkaan isosiskon kanssa. Oli ihan parasta nähdä pitkästä aikaa ja vaan rupatella kaikesta ihanasta. Niin ja parasta oli myös

Ihana ruoka. Mystorysta löytyy herkullisia kuvia, mut löytää sieltä nimimerkillä @sannapannari!

Lähestyvä kevät. Oli ihan parasta kävellä Helsingin katuja iltaseitsemältä, auringon paistaessa ja ne tennarit jalassa, ilman että paleli. Pystyi pari juoksuaskeltakin niin helposti ottamaan.

Niin ja tämä maisema. Se on se kevät <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Oi ihana pääsiäinen

Voi pääsiäinen! Harva juhla on niin odotettu ja näkyy ja tuntuu niin kokonaisvaltaisesti kuin pääsiäinen. Mulla oli taas aivan ihana pääsiäisleiri, ja tällä viikolla juhlinnat ovat vain jatkuneet. Onneksi pääsiäisestä myös saa nauttia pitempäänkin kuin sen päivän tai pari! Isoimmat juhlat ovat jo varmasti  juhlittu, mutta yleinen juhlafiilis jatkuu läpi pääsiäisen vielä toukokuun puolelle. Pääsiäinen on vaan parasta <3

Ajattelin tähän ruveta vielä höpöttelemään kuulumisia, mutta ehkä pidetään tämä tällä kertaa tiiviinä ja lörpötellään joku toinen kerta. Ihania ihmisiä, kouluhommien välttelyä, telkkarin tuijottelua ja kadonneita hiusharjoja, ihan siis täysin lomafiiliksissä :D

Siispä KNK ja XB ja CiR ja KoSÜ ja mitä näitä nyt on, ja ihanaa pääsiäisen aikaa itse kullekin <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)