Kolme päivää puhumatta

Niin kuin on jo parissa viime postauksessa tullutkin mainittua, mun kohdalle on nyt osunut harvinaisen tiukka flunssa. Kuumeista ja pahoinvoinneista sun muista en ole joutunut enää viikkoon kärsimään, mutta viime viikonloppuna mun ääni lähti niin totaalisesti, että sunnuntai-iltana en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä täydelliseen puhelakkoon. Ensin tarkoitus oli olla ainoastaan maanantai täysin puhumatta, se kun vaikutti vielä suhteellisen mahdolliselta tavoitteelta: mulla oli vapaapäivä, ja pystyin viettämään koko päivän yksin kotosalla. Kuitenkin kun tiistaina ääni oli edelleen käheä ja hoitokeinoissa painotetaan lähes ainoastaan lepoa, päätin mä olla puhumatta niin kauan kuin vain mahdollista. 

Nyt on siis torstai, ja mun puhelakko kesti lopulta kolme päivää. Tänään olin äidin luona ja illalla töissä, joten olosuhteiden pakosta piti alkaa taas ääntä käyttää, vaikka muuten olisin voinut lakkoani vielä jatkaa. Silti, voin sanoa, että oli rankkaa! Mä olen tosi puhelias ihminen, ja kovasti tahdon aina tuoda ajatukseni kaikesta ilmi. Lisäksi näin laulajana tuntuu todella turhauttavalta, etten ole puoleentoista viikkoon päässyt ääntäni kunnolla käyttämään, ja tahtoisin vain päästä laulamaan! Nyt kuitenkin nollatoleranssi on edelleen sen suhteen paras vaihtoehto, vaikka tekisikin mieli kokeilla, millaisia pihahduksia multa lähtee, ensi viikonloppuna kun pitäisi oikeasti olla laulukunnossa.

Mä ajattelin, että olisi hauska toteuttaa tämä postaus ikään kuin päiväkirjamuodossa, hetkittäisten huomautusten kautta. Tämä ajatus kuitenkin tuli aika myöhään ja vähän putosi pois matkan varrella. Yritin kuitenkin näin jälkikäteenkin kirjoitella teille vielä fiiliksiä eri tilanteista, kun ääntä ei ole voinut käyttää.

Sunnuntai 23.00. Tekisi hirveästi mieli höpötellä jollekulle. En mä edes tiedä kenelle, kun ei äidillekään voi tähän aikaan enää soitella eikä mulla mitään sanottavakaan ole. Se on vaan se, että jos sanotaan ettei saa puhua, niin sittenhän tekisi mieli. Voih, huomisesta tulee pitkä päivä.

Maanantai 12.00. Äiti soittaa, ja pakko on vastata, vaikka eilen hänelle sanoinkin, että tänään olisin koko päivän puhumatta. Muuten ei ole pahemmin edes tehnyt tiukkaa, yskiessä ääntä tulee rasitettua mutta muuten hiljaisuus on mennyt ihan luonnostaan.

19.00. Ai kamala kun laulattaa! Pistin Spotifyn pyörimään ja tulee niin hyviä biisejä taas, että on ihan tuskallista olla vaan hiljaa eikä lähteä laulamaan mukana.

20.30. Rupesin sitten taas biisinkirjoitushommiin, kuka sanoi ettei tähän pystyisi laulamatta! Kitara on soinut pitkin iltaa, ja vaikka kovasti tekisi mieli hoilailla päälle, niin ehkä on ihan hyväkin välillä keskittyä yhteen asiaan. Tuli yhteen tekeillä olevaan kipaleeseen kirjoitettua pari riviä lisää, toivottavasti rytmit ja melodiat ovat vielä muistissa silloin, kun ääni tulee takaisin.

Tiistai 10.00. Sanoin (ääneen) viron opettajalle, etten pysty puhumaan enkä näin osallistua keskusteluun. Säästyinpä ainakin kysymyksiltä koko luennon ajan. Haastavammaksi osoittautuu luonnollisesti kavereiden kanssa hengailu tunnilla ja syömässä. Onneksi elekieli sujuu hyvin, ja kännykkään voi kirjoittaa, jos on jotain tosi tärkeää sanottavaa. Yhden puhelun verran piti taas keskustella, mutta muuten ollaan pärjätty hiljaa. Koulun jälkeen käyn apteekissa hakemassa yskänlääkettä ja pastilleja, siellä ainoa varsinainen neuvo äänen palaamiseen on juuri lepo ja äänenkäytön välttely. 

19.00. Bänditunneilla olen niin tottunut höpöttelemään, että on ihan omituista olla vaan hiljaa! Tai no hiljaa ja hiljaa, esitin opettajalleni kommentteja ja vastauksia kirjallisesti. Kosketinsoittimen ääreen päästyäni opettaja totesi, etten voi puhua mutta jotenkin osaan silti olla äänekäs. Haha, ei puhumattomuus musta hiljaista ja rauhallista tee!

Keskiviikko 11.00. Koko edellisen illan ja tämän aamun olen ollut täysin puhumatta, ainoat äännähdykset tulevat yskiessä ja nauraessa. Kun siis äiti soitti mulle taas, olin ihan yllättynyt, miten hyvältä mun ääni kuulosti! Täysin normaali se ei kuitenkaan vielä ollut, ja jo muutaman lauseen puhuminen tuntui selvästi rasittavan. Hiljaisuus siis jatkukoon.

12.00. Viron tunnilla olen edelleen hiljaa. Opettaja on kuitenkin tajunnut, että voi yhä kysellä vastauksiani pyytämällä kaveriani lukemaan mun paperista. Vähän siinä meitä nauratti, kun toinen ei meinannut saada mun käsialastakaan selvää, mutta onneksi kaikki kohdalle osuneet vastaukset olivat oikein (ja tehtynä).

21.00. Tulen äidin luo käymään, ja hän ei ole ihan innoissaan mun puhumattomuudesta. Niin itsekin olisi kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia ja kertoa kaikkea jännää, mutta ollaan kuitenkin vielä tämä ilta hiljaa.

Torstai 9.00. Äiti rupeaa heti aamusta rupattelemaan, ja minä vastaan. Edessä on päivä kavereiden kanssa hengailua ja töitä, joten tämä lakko taisi nyt olla tässä. Vältetään kuitenkin turhaa hölisemistä ja edelleen ollaan täysin laulamatta, koska ääni ei ole vieläkään entisellään.

Kolmen päivän aikana on monet viittomat ja elekieli tullut hyvin tutuksi. Kaikille kuitenkin joko sanoin tai laitoin viestiä, etten ole tällä hetkellä kykeneväinen puhumaan, joten yllätyksenä ei mun hiljaisuus tullut kellekään. Siinä sitten kovasti näytettiin peukkuja, ilmeiltiin tai vaan osoitettiin sormella, että ääntä ei nyt lähde joten en pysty vastaamaan. Kavereiden kanssa on kuitenkin jonkun verran tullut käytettyä puhelinta apuna, että voin hienot kommenttini esittää kirjallisena. Kirjoittaminen on kuitenkin hidasta, eikä sen kautta saa samalla tavalla viestitettyä omia ajatuksiaan, joten selkeästi olen paljon joutunut pohtimaan, mikä kaikki onkaan sanomisen arvoista.

Aika sitkeä flunssa on kyllä ollut tämä, 11. päivä on tänään meneillään flunssassa ja ääni tosiaan vielä käheänä, vaikkakin ehdottomasti parempaan suuntaan menossa. Ja nyt, jos teillä on mitään mahtivinkkejä, millä saada mahdollisesti ääntä parempaan kuntoon, kaikki neuvot otetaan avosylin vastaan! Ehkä mä joku päivä vielä pääsen tästä entiselleni. Ja jos joku teistä on joskus joutunut puhelakkoilemaan, jakakaa ihmeessä kokemuksia ja kertokaa, miten ihmeessä selvisitte!

Mä lähden huomenna Puolaan vapuksi. Reissun ajaksi olisi tarkoitus ainakin yksi postaus ajastaa, mutta muuten palaillaan sitten ensi viikon puolella. Ihanaa kunnon kevättä ja vappua ja kohta-kesää kaikille! <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)