Viime viikot ovat olleet mulle sekä kiireisiä, että täysin lomailua. Mä en ole viettänyt aikaa kotona nimeksikään, ja normaalirutiinit ovat yksinkertaisesti kadonneet. Kämppä on suhteellisen kaaoksessa juuri edellämainitusta syystä, olen sluibaillut aiemmin niin tunnollisesta ihonhoitorutiinistani, ja meikkauskerrat heinäkuun aikana ovat varmaan yhden käden sormilla laskettavissa. Niinpä musta oli tänä aamuna aivan ihana herättyäni istahtaa keittiönpöytäni ääreen (jonka juuri eilen illalla raivasin), laittaa puurolautanen nenäni eteen, ja meikata samalla, kun mätin aamupalaa naamaan, ihan niin kuin melkein jokaikinen kouluaamu viime lukuvuonna.
Ja ihan niin kuin melkein jokaisena kouluaamuna, mulla tuli ihan pikkasen kiire, joten lapioin puuron suuhun supernopeasti, viimeistelin pikameikkini bussissa, ja tämän postauksen kuvankin otin vasta illalla. Suunnittelin jopa syöväni puuroa näin iltapalaksikin, ihan vain että saisin tuon aamutilanteen lavastetuksi ja napattua kuvat tätä postausta varten, mutta mulla ei kuitenkaan enää ollut niin puurofiilis.
Mä rakastan kesää ja lomaa ihan täysillä, enkä ole haikaillut koulun alkua ollenkaan, vaan puolestani kauhistellut ihan täysillä lähestyvää syksyä ja talvea ja pimeyttä ja ankeutta. Mutta pakko sanoa, että ihana on pitkästä aikaa taas palata niihin tuttuihin rutiineihin. Hopeareunus?
Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti