Kaksikymmentäyksi - virallinen syntymäpäiväpostaus

Mun synttärit tuli ja meni, ja ne tuli sivuutettua melkein täysin täällä blogissa. Tuntui kuitenkin todella väärältä vain jatkaa blogiarkea huomioimatta mun vanhenemista varsinaisesti mitenkään, kun kerta bloginkin synttärit sai oman juhlapostauksensa, perinteisesti kun olen aina jonkinlaisen synttärihypepostauksen julkaissut vuosittain. Ei kai se kuitenkaan niin päivän päälle ole, vaikka kaksi postausta olen kerennyt kakskytyksveenä jo julkaisemaankin.

Toisaalta ei se vanheneminen oikein tunnu missään, ja ylipäätään synttärit tuntuu jotenkin hassulta ja epärealistiselta asialta. Koko elämän on odotukset aina olleet korkealla mutta enää synttärit eivät pahemmin ole muuta kuin päivä muiden joukossa ja erinomainen syy juhlia. Samalla vaikka 21 tuntuu uudelta ja jännältä, tuntuu, että kahdestakymmenestä olisi ikuisuus. Kun on tällainen loppuvuoden lapsi, ehtii sitä sopeutua omaan vanhenemiseen, kun vuoden mittaan ovat kaikki kaverit yksi kerrallaan jo täyttäneet vuosia.

Voisin kirjoittaa taas samanlaisen listauksen oppimistani elämänviisauksista sun muista, mutta mun viime vuonna kirjoittamani 20-vuotispostaus kattaa kyllä mun mielestä edelleenkin aika hyvin kaiken. Pari faktaa voisin siihen vielä lisätä: autossa musiikkia tai radiota kuunnellessa parhaat biisit alkavat aina silloin, kun ollaan melkein perillä, ja yleensä melkein mistä tahansa selviää paremmin, kun on iloinen, avoin, rehellinen, ja positiivisin mielin liikenteessä. 

Eikä kaikki ole aina niin tarkkaa ja viimeisen päälle, tämäkin kuva on otettu, kun olin jo 21 vuotta ja kolme päivää vanha. Elämä on kauhean tylsää, jos aina pitää olla stressi päällä ja pyrkiä täydellisyyteen. Yleensä kaikki menee lopulta kuitenkin aika hyvin.

Joten vielä kerran, hyvää synttäriä mä, näin yhdeksän päivää myöhässä <3

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Viisi vähemmän itsestäänselvää syytä, miksi flunssa on perseestä

Muistatteko, kun ala-asteella oltiin ihan innoissaan siitä, kun kerrankin oltiin kipeänä eikä tarvinnut lähteä kouluun, vaan sai sen sijaan jäädä kotiin lellittäviksi? Mä en tiedä, onko sairastamisesta tullut jotenkin ikävämpää vanhemmiten, mutta paljon vaikeampi on kyllä keksiä niitä kivoja puolia räkätaudissa. Me voidaan kaikki varmaan kollektiivisesti ollakin sitä mieltä, että kipeänä olo on inhottavaa eikä me sitä itsellemme koskaan erityisemmin toivota. Mutta siinä missä me terveenä voidaan iloita (ainakin jokseenkin) virkeästä olemuksesta ja kyvystä hengittää, sitä helposti autuaasti unohtaa ne kaikki muut kivat lisät, mitä flunssa tuo mukanaan. Oliko jo tarpeeksi sekava intro? Sitä minäkin.

1) Flunssa tulee aina väärään aikaan. Viime keväänä mun flunssa sai mun äänen lähtemään pahemmin kuin koskaan, ja jouduinkin viettämään kolme päivää täydellisessä puhelakossa. Samalla viikolla me lähdettiin tosiaan Puolaan kuoromatkalle, jossa äänestä olisi todella ollut hyötyä! Onneksi suurimman osan lauluhommista pystyin hoitamaan ihan kunnialla, vaikkei se täydellisesti sujunutkaan.

Nyt olen taas ollut reilun viikon flunssassa, ja sen lisäksi, että pahin sairastuspäivä osui millepä muullekaan kuin mun syntymäpäivälleni viime tiistaina, oli mulla tällä viikolla kaksi keikkaa joissa taas laulukyvystä olisi ollut plussaa. Yksi on jo takana, ja yksi edessä, ja ehkä mä selviän. Ongelma ei kuitenkaan ole käheä flunssaääni, vaan...

2) Loputon, hallitsematon yskä. Ensimmäisten päivien tukkoisuus ja toivoton niistely on vaihtunut yskään, ihan kauheaan yskään! Mua alkaa yskittää heti, kun edes suunnittelen puhumista tai aika lailla mitään muuta, kuin hiljaa paikoillaan istumista. Toki aina hiljaa oleminenkaan ei auta, ja yskänpuuska tunkee läpi kaikesta huolimatta. Tämä on asettanut hieman haastetta sosiaalisten suhteiden ja keskustelujen ylläpitämiselle.

3) Mä en ole varmaan viikkoon syönyt kunnon ateriaa. Okei, mä olen muutenkin huono syömään, ja ekoina päivinä ei vaan ollut nälkä. Mutta se yskä pilaa tämänkin! Mä saan ihan järkyttävän yskänkohtauksen heti, kun laitan ruokaa suuhun, eikä syömisestä tule oikeasti yhtään mitään, varsinkaan seurassa jossa sitä omaa yskimistä pyrkii kuitenkin edes jotenkin hillitsemään.

4) Alkuun viitaten, niin toisin kuin ala-asteella, tässä vaiheessa elämää flunssa ei ole enää tekosyy skipata koulua, ja hommat on hoidettava paskasta olosta huolimatta. Onneksi mun aikataulu luentojen suhteen on aika rento, mutta onnistun järkkäämään itselleni kuitenkin paljon kaikenlaista muutakin ohjelmaa niille päiville, kun kaikista mieluiten vain makaisi sängyn pohjalla Netflixin edessä.

5) Mä itse ainakin oon ihan järkyttävä aina valittamaan jokaisesta mahdollisesta ongelmasta, mikä mulla on, erityisesti sairastaessa. Niinpä flunssan iskiessä mun koko lähipiiristä tulee sijaiskärsijöitä, kun sekä mun yskimisen ja räkimisen lisäksi he joutuvat kestämään mun ainaista voivottelua ja valittamasta. Sori siitä. Tässä vaiheessa postausta luulisi tämän kohdan olevan jo kohtalaisen selvää, haha!

Edit: melkein unohdin juuri sen jutun, mistä sain idean tähän koko postaukseen, nimittäin huulipunattomuus! Värikkäiden huulipunien käyttäminen flunssassa ei vaan toimi, kun koko ajan pitää olla niistämässä eivätkä huulipunat kuitenkaan pysyisi vaan aiheuttaisivat vain turhaa sotkua. Mulla on nyt takana puolitoista viikkoa erittäin rajoitettua huulipunaelämää, ja tää on ollut ihan täyttä tuskaa! Kaipaan kirkkaanliiloja ja tummanpunaisia puniani enemmän kuin pitkään aikaan, ja tahtoisin vain palata niiden luokse niin kovin.

Okei, viisi on mediaseksikäs luku ja siihen olisi hyvä lopettaa, mutta pakko lisätä vielä yksi kohta: flunssa ei koskaan lopu! Musta ainakin tuntuu, että ne kolme, neljä päivää ollaan oikeasti kipeänä, ja sitten tällaista epämääräistä yskimistä ja milloin mitäkin jatkuu varmaan monta viikkoa vielä sen jälkeen. Kerran mulla oli flunssa, joka kesti yhden päivän, ja sen jälkeen olin taas täydellisen terve. Olispa aina niin helppoa.

Päätetään postaus kuitenkin positiivisesti toteamalla, että mä voin tässä vaiheessa kuitenkin jo paljon paremmin, ja edellämainittua edelleen jatkuvaa vaivaa lukuunottamatta mulla on itse asiassa jo aika hyvä fiilis. Ei apua herranjestas mä jaksan puhua itsestäni kauan, haha! Mitä sä lisäisit tähän listaan? 

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Vanhempi ja vaivaisempi ja superonnellinen

Haha niin siinä sitten vähän ironisestikin kävi niin, että unohtuneiden postausten viikon viimeinen postaus vain, no, unohtui. Tai ei se varsinaisesti unohtunut, mulla vaan oli koko viikonlopun (ja aika lailla tämän alkuviikonkin) niin kauhea kiire, etten mä vaan yksinkertaisesti ehtinyt tai jaksanut tulla enää postailemaan. Tuo viimeinen postaus, reissupostaus nimittäin, on kyllä tulossa piakkoin, ehkä ihan tänä viikonloppuna! 

Lauantaina me vietettiin ihania lastensynttäreitä, kun sekä rakas kummityttöni että hänen siskonsa täyttivät molemmat vuosia. Sunnuntaina puolestaan oli sitten ensimmäiset mun synttärijuhlat tälle vuodelle, kun mun kummit tulivat meille juhlimaan. Äiti laittoi ihan superhyvää lohta meille ruoaksi, ja muutenkin oli tosi mukavaa.

Tiistaina olikin sitten mun syntymäpäiväni! Synttärit on meidän perheessä aina ollut iso juttu, mutta  näin vanhempana se tulee aina jotenkin yllättäen, ja ehkä paremmin tajuaa, että se on todellisuudessa vain yksi päivä muiden joukossa. Mun juhlatunnelmaa latisti entisestään vielä se, että olen ollut inhottavassa räkätaudissa koko viikon, ja tiistai meni aika lailla köhiessä ja nenää niistellessä. Sain kuitenkin ihanasti viettää aikaa rakkaiden ystävieni kanssa, ja ihana Maria tuli vielä yöksi. Me vietettiin rentoa iltaa, ja katsottiin Netflixistä Notting Hill (rakastuin <3) samalla, kun syötiin verkkareissa jätskiä puolen yön aikaan. Parasta! Edelleen nuhaisena nukuin kuitenkin kauhean huonosti, ja aamulla tekikin sitten kauheasti mieli vain torkkua. Rakas ystäväni halusi sitten hemmotella mua vielä vähän lisää, ja mun vielä makoillessa hän väsäsi meille aamupalaa, jonka toi mulle sänkyyn <3 

Illasta oli kuitenkin lopulta pakko nousta ylös sängystä ja riisua verkkarit, ja olikin ihan mahtava ilta. Mulla nimittäin kävi ihan mahtava arpaonni, ja mulla oli ilo eilen osallistua But I'm a Human Not a Sandwich -blogin lukijailtaan! Mua vähän jännitti lähteä puolikuntoisena ja tukkoisena, mutta oli kyllä ihan superkivaa. Oli hauska rupatella muidenkin lukijoiden kanssa, ja Iina oli niin ihana tyyppi, ja hänenkin kanssaan oli niin rento siinä vaan hengailla ja jutella! Mä olen Iinan blogia lukenut jo reilu neljä vuotta, ja on ehdottomasti kyllä mun lempibloggaaja. Yksi ihanimmista jutuista eilisessä oli vielä kaiken lisäksi Iinan kommentit mun blogista. Onhan se nyt suuri kunnia, että oma lempibloggaaja on käynyt lukemassa omaakin blogiani, ja hänen kehunsa lämmittivät kyllä sydäntä. Tuo ilta kyllä antoi taas lisää inspistä omaankin bloggailuun, nyt ei vaan aika meinaa riittää kaikkien koulujuttujen ohella! Mutta kyllä tää tästä, ja ensi viikolla alkaa sitten jo joulukalenterikin! Iinan oma postaus lukijaillasta on muuten täällä, siellä paljon lisää kuvia eiliseltä.

Kuva But I'm a Human Not a Sandwich -blogista

Huomenna me vielä vietetään mun synttäreitä kavereiden kesken, ja oon jo nyt superinnoissani! Musta on vaan ihan parasta hengailla rakkaiden ihmisten kanssa ihan rennosti ja pitää hauskaa, enkä anna mun flunssanpoikasen kyllä haitata menoa enää huomenna. Toki tämän kaiken kivan keskellä pitäisi varmaan ehtiä myös esimerkiksi opiskella, mutta sen kerkeää kyllä aina hoitaa. Elämästä pitää nauttia, silloinkin kun nenä tuntuu putoavan pois päästä.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

MUN LEMPIHUULIPUNAT

Haha, uskotteko jos sanon, että tämä kyseinen postaus, pelkällä otsikolla ja ilman pätkääkään tekstiä, on ollut mun luonnoksissa kaksi vuotta? Kaksi vuotta mun on ollut tarkoitus postata teille mun ehdottomista lempihuulipunista, enkä koskaan vain saanut aikaiseksi. Te tiedätte varmasti jo tässä vaiheessa, että mä rakastan meikkejä ja oon puolivahingossa ruvennut ehkä keräilemäänkin ja ainakin kasvattamaan kokoelmaani. Mun ehdoton heikkouteni on huulipunat. Mä rakastan huulipunia, tummia ja kirkkaita ja eri värisiä. Yksinkertaisen meikin saa niin helposti muunnettua ihan erilaiseksi, kun vaihtelee nuden, kirkkaanpunaisen ja tummansinisen huulipunan välillä. Maaliskuussa julkaisinkin postauksen, kun kokoelmani ylitti sadan huulipunan rajapyykin, ja tuon postauksen jälkeen on kokoelmaan vielä tullut ainakin parisenkymmentä uutta yksilöä. Silloin teitä kiinnosti kuulla tarkemmin mun lemppareista ja inhokeista, ja nyt esittelyvuorossa onkin juuri ne mun ihan lempihuulipunat!

Mutta mitkä ovatkaan ne suosikit yli sadan huulipunan joukossa? Nämä ovat ne huulipunat, joihin palaan yhä uudestaan, joiden kohdalla aina yllätyn, miten kivalta ne näyttävätkään, jotka ovat pitäneet erityispaikkansa sydämessäni. Haha menipä syvälliseksi, mutta mä vaan rakastan huulipunia!

Tässä on kuitenkin mun kymmenen kärki! Rajaaminen oli vaikeaa, ja itse asiassa kuvatkin olen ottanut jo viime vuoden puolella. Eli jos ihan rehellisiä ollaan, saattaisi pari näistä vaihtua jos tekisin täysin ajankohtaisen listan. Silti tämä on edelleen toimiva lista, ja rakastan näitä kaikkia ihan todella. Ehkä sekin merkkaa jo jotain, että olen melkein vuosi sitten päättänyt kymmenen lempihuulipunaani, ja ne ovat edelleen lemppareita! Ja jos teitä tarkemmin kiinnostaa kunkin esitellyn huulipunan pakkaus ja ulkonäkö, niin kappas, ne ovat tuossa ylläolevassa kuvassa järjestyksessä vasemmalta oikealle!

MUA Matte Lipstick sävyssä Fawn Fancy

Ehkä puolitoista vuotta sitten mulla ei ollut varmaan ainoatakaan nudehuulipunaa, jota säännöllisesti käytin. Nudet olivat mulle aina jotenkin hirveän suuri haaste, kun mikään ei tuntunut sopivan mulle. Superdrugista Lontoossa kuitenkin bongasin nämä MUAn huulipunat, jotka maksoivat punnan kappale. Näin suuren uhrauksen uskalsin ihan kokeilumielessä tehdä, ja kerralla ostin valikoiman kaksi neutraaleinta nudea huulipunaa. Näissä kuvissa näkyvä tummempi näistä osoittautui ihan täydelliseksi! Salaisuuteni toimiviin nudeihin oli siis löytynyt: mulle sopii parhaiten ruskeaan taittavat nudet huulipunat. Myös toinen näistä ostamistani punnan huulipunista on ihana oikein kalpeaan huulilookiin, ja välillä myös sekoittelen näitä yhteen. Ehkä hieman kuivia nämä mattapintaiset huulipunat ovat, mutta tämä näkyy ehkä lähinnä levityksessä eikä enää käytössä haittaa. Sävy on kaunis ja pysyy superhyvin, ottaen huomioon että kyseessä on ihan tavallinen puikkohuulipuna.

Collection Velvet Kiss Moisturising Lip Cream sävyssä 2 Caramel

Tässä toinen nudelemppari, ja ehkä kaikista käytetyin nude niille päiville, kun tahtoo kiireessä vain nopeasti heittää jotain huulille. Nämä Collectionin Lip Creamit muistuttavat kyllä huolestuttavan paljon Nyxin Soft Matteja, mutta maksavat (myöskin Superdrugissa) alle neljä puntaa, ja ostin kerralla kaikki silloin saatavilla olleet neljä sävyä. Tästä nudesta tuli tosiaan mun lemppari, se on hyvin lähellä mun omaa huulten sävyä, mutta on superhelppo levittää, pysyy hyvin, ja tekee luonnollisesta lookista heti huolitellumman näköisen.

Kat Von D Everlasting Liquid Lipstick sävyssä Lolita

Jos sanoisin, että Lolita on mun kaikkien aikojen lempihuulipuna, en ehkä ihan kauheasti valehtelisi. Lolita yllättää mut joka kerta, ja aina jos tuntuu, että meikki näyttää tylsältä tai huonolta, Lolita pelastaa. Yhden Kat Von D:n huulipunan hinnalla saisi mooonta MUAta tai Collectionia, mutta se on todellakin sen arvoista. Näitä on todella helppo levittää, ne pysyvät superhyvin, ovat todella mukavia huulilla, ja etenkin tämä Lolita kuluu tosi kauniisti, koska värinsä puolesta myös se on sen verran lähellä huulten luonnollista sävyä, ettei pientä kulumista välttämättä edes huomaa. Mä omistan Kat Von D:ltä myös Lolita 2:n (joka on alkuperäistä hieman oranssimpaan taittava versio) sekä yhdeksän (hups) minikokoista nestemäistä huulipunaa. Kaikki ovat ihan täydellisiä, mutta Lolita on vienyt mun sydämen ylitse muiden.

Nyx Liquid Suède Lip Cream sävyssä Sway

Ai kamala mä rakastan tätä sävyä! Mun kirkkaanliilat huulet muodostuivat yhdessä vaiheessa melkein mun tavaramerkiksi, mutta onhan tämä tunnistettava sävy. Ja niin upea! Mulla on jonkun aikaa ollut päällä jonkinlainen nudevaihe, eikä kirkkaita värejä ole tullut pahemmin käytettyä. Tätä kuvaa katsoessa rupesi oikein harmittaa, ja tänään mulla olikin kirkkaanliilat huulet, enkä ole pitkään aikaan ollut niin innoissani huulimeikeistäni. Ja vitsi kun oli kotoisa olo, tuntui ihan multa tässä huulipunassa ♥️ Siis enhän mä osaa tähän enää muuta sanoa, kuin että tämä on hauska, nätti ja ihan paras. Lisäksi mä rakastan näiden Nyxin Liquid Suèdejen kosteuttavan kaunista mutta hyvin kestävää koostumusta ja laajaa sävyvalikoimaa.

Nyx Liquid Suède Lip Cream sävyssä Foul Mouth

Haha, mitäs mä sanoin, Liquid Suèdet on vaan parhautta! Purkissa Foul Mouth näyttää ihan tummanliilalta, mutta huulilla on rehellinen laivastonsininen, ja niin ihana! On jotenkin hassua, miten kivalta ja ei-niin-häkellyttävältä laivastonsininen voi näyttää (ainakin mun silmään), mutta tää on vaan ihana. Joo, mä tiiän että sanoin sen jo, mutta silti se vaan on. Ihana siis.

Nyx Liquid Suède Lip Cream sävyssä Cherry Skies

Ja kolmas! Cherry Skies on täydellinen tumma punainen joka tilaisuuteen, ja näyttää niin kauniilta! Tämäkin on niitä sävyjä, jotka heti herättää tylsän meikin eloon. En mä tätä osaa enempää perustella, se on vaan ihana.

Freedom Pro Lipstick sävyssä 120 True Power

Okei, tämä huulipuna ei ehkä ole mun suurin lemppari siinä mielessä, että varmasti pärjäisin ilmankin, eikä tätä tule niin usein käytettyä. Mutta kun vuosi sitten tämän listan tein, mulla oli erittäin hyvä syy sisällyttää tämä listaan, ja edelleen seison sen takana. Mä rakastan tummanpunaisia huulia, ja tämä Freedomin huulipuna (joka muuten myöskin maksoi punnan), on vaan jotenkin superhelppo. Se on ihan tavallinen perushuulipuna, joka on kevyt sipaista huulille, joka näyttää kauniilta ja joka pysyy hyvin. En mä muuta huulipunalta oikeastaan vaadi. Tämä ei ole millään tavalla poikkeuksellinen, mutta se on todella hyvä.

Nyx Soft Matte Lip Cream sävyssä Copenhagen

Ensimmäisiä syksyn merkkejä mulle on se, kun kaivan Copenhagenin mun huulipunapurkista ja käytän viikon putkeen. Näiden Soft Mattejen kanssa saattaa erityisesti tummien kanssa olla vaikeuksia pigmentin ja tasaisen levittämisen kanssa, ja tämän olen eniten huomannut vielä tästä tummemmassa Transylvania-sävyssä. Mä usein kuitenkin olen käyttänyt näitä kahta yhdessä, ja Copenhagenia yksin. Tämänkin kanssa saatan unohtaa sen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta taas käyttöön ottaessa yllätyn, miten ihana se oikeasti onkaan. Copenhagen+Transylvania-kombo näkyvillä tässä postauksessa.

Sephora Collection Rouge Cream Lipstick sävyssä Super Hot

Okei, mä en käytä tätä huulipunaa enää juurikaan. Tämä oli kumminkin yksi ensimmäisistä huulipunista, jonka olen ostanut, ja siksi halusin sisällyttää sen tähän listaan. Ostin tämän kauniin tumman viininpunaisen huulipunan Romaniasta kolme vuotta sitten, ja hehkutin sitä omassa postaukseen jo täällä. Tämä huulipuna on kaunis, ja mun suurin lemppari tuohon aikaan. Nyt mun kokoelma on vaan kasvanut niin paljon ja etenkin tummissa väreissä suosin enemmän nestemäisiä huulipunia, että tämä on jäänyt vähän jalkoihin. Mutta on se silti niin kaunis, ja pitäisi kyllä käyttää useammin.

Lottie Slay All Day Longwear Matte Liquid Lipstick sävyssä Slay It

Voi mutta lopuksi on hyvä ottaa vielä yksi ultimaattinen lemppari! Tämä Lottien kirkkaanpunainen huulipuna on vaan ihan täydellinen kirkkaanpunainen huulipuna. Koostumukseltaan tämä on todella kevyt ja ohut ja ihan maailman helpoin levittää, ja kestää koko päivän ihan järjettömän hyvin. Ensiksi kun tätä levittää, saattaa hetken tulla epäilys siitä, onko tämä sittenkin liian kuivattava. Kuivuuden tunne ei kuitenkin pahene päivän mittaan, ja tämän kanssa voi olla niin huoleton, sillä tämä ei leviä mihinkään eikä kulu rumasti, vaan toimii ihan parhaana pirteänä väripilkkuna ihan koko päivän. Lottien punia olen myös ostanut Lontoosta Superdrugista, ja maksaa ehkä kuusi puntaa. Näille myös todella suuri suositus, jos joskus onnistut käsiisi saamaan, mulla on tämä sama myös neutraalimmassa värissä, ja se on ihan yhtä täydellinen koostumukseltaan. Tätä kirkkaanpunaista ei nyt kuitenkaan voi mikään voittaa.

Siinä ne oli, mun lempipunat! Ehkä pitäisi tehdä vielä toinen osa niille, jotka tämän postauksen ulkopuolelle jäivät, mutta tässä on kuitenkin aika hyvin koossa kaikki ne ultimaattisimmat lempparit. Jos mun pitäisi kuitenkin karsia mun huulipunavalikoima äärimmäiseen minimiinsä, niin pärjäisin luultavasti oikein hyvin tuolla ensimmäisellä Collectionin nudella, Lolitalla ja tällä viimeisellä Lottien punaisella, ja lisäksi tietenkin kirkkaanliila Sway hauskoille päiville ja Cherry Skies luottotummaksi.

Mä olen miettinyt, että kun mun meikkikokoelma on paisunut jo jonkin verran, että olisi hauska tehdä jonkunnäköistä meikkikokoelmanesittelypostausta, mutta en yhtään tiedä miten, ettei siitä tulisi ihan liian laajaa. Kiinnostaisiko teitä info mun meikkisaaliista vaikka kategoria tai tuotemerkki kerrallaan? Kertokaa kommenteissa, koska todella mielelläni jonkun sen tyylisen postauksen tekisin, jos teitä kiinnostaa!

Huomenna on unohtuneiden postausten viikon viimeisen postauksen vuoro!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

PARHAAT TV-SARJAT: DVD-HYLLYSTÄ

Nämä erilaiset lemppariohjelmalistaukset olivat ihan hirveän suosittuja muutama vuosi sitten, ja tuttuun tapaani hyvissä ajoin mä vihdoinkin kannan oman korteni kekoon! Tässä ensimmäisessä osassa mä listaan mun lempiohjelmat, joita olen katsonut telkkarista ja myöhemmin DVD:ltä, ja jotka eivät koskaan petä. Näitä mitään ei mun tietääkseni löydy suoratoistopalveluista, jonka takia olenkin DVD:ihin turvannut, mutta näitä kaikkia olen myös katsonut jo kauan ennen kuin Netflixin kaltaiset palvelut Suomeen edes rantautuivat!

Mä en aio kirjoittaa sarjojen kohdalle erityisiä juonikuvauksia, koska suuri osa näistä on teille todennäköisesti jo ainakin jollain tavalla tuttuja, ja niistä on helppo googlata lisätietoa. Sen sijaan mä aion kertoa teille, miksi nämä ohjelmat ovat päätyneet juuri mun listalle ja miksi sunkin pitäisi näitä katsoa. Mä olen omat DVD:ni pääasiassa ostanut käytettynä, nyt jo lopettaneesta Cash Storesta sekä tori.fi:stä. Netistä onkin tosi helppo lähteä metsästämään TV-sarjoja käytettynä, jos säkin haluat tämän postauksen luettua palavasti maratoonata jotakin näistä sarjoista!

Siis mä luen läpi tätä postausta ja lisäilen kuvia, ja mä oon niin kova fiilistelijä ja hehkuttelija, että oon jo tässä vaiheessa ihan käsittämättömän innostunut tästä postauksesta! Hyviä sarjoja edessä, uskokaa mua.

Täydelliset naiset. Täykkärit olivat ensimmäinen sarja, jota olen koskaan alkanut seuraamaan telkkarista, ja se ansaitsee ehdottomasti paikan listan aloittajana. Mä olen nähnyt melkein jokaisen jakson suorana telkkarista ihan ensimmäisestä jaksosta lähtien (ja ennen kuin kysytte, kyllä, mä olin seitsemänvuotias kun tämä ohjelma Suomessa alkoi pyöriä), ja aina ollut mun lempisarjojen joukossa. Myöhemmin rupesin ostamaan DVD:itä käytettynä ja katsomaan sarjaa uudestaan alusta, ja rakastuin ihan täysin jälleen. Tähän sarjaan mulla siis sekoittuu vahvat tuttuuden ja kodikkuuden tunteet, mutta on tää muutenkin niin hyvä, juoneenkäänteet dramaattisia, ja harvassa sarjassa saa nauraa ääneen niin kuin tässä! Tämä sarja merkkaa mulle niin paljon, etten voi kuvaillakaan, ja hullua kyllä tämä oli ihan äärettömän iso osa mun lapsuutta ja lapsuuden ja nuoruuden televisiorutiinia.

Näkijä. Siis harva sarja on vallannut sydäntäni niin kuin Näkijä, ja lempisarjaani kysyttäessä tulee Näkijä aika nopeasti mainittua. Myös Näkijää olen katsonut suorana televisiosta, ja ihan tietystä syystä. Mulla oli joskus ala-asteella tarkka televisiorutiini maanantai-iltaisin: 19.30 Salkkarit, 20.00 Huippumalli haussa ja 21.00 Täykkärit. Ja aina kun joku näistä sarjoista oli tauolla, katsoin mä sitä ohjelmaa, joka sillä paikalla oli. Ja niin kävi, että aikoinaan Näkijää näytettiin Täydellisten naisten paikalla sen ollessa tauolla, ja pikku-Sanna seurasi. Mähän olin niihin aikoihin siis ehkä 8-9-vuotias, ja Näkijän ikärajoitus oli tuohon aikaan Suomessa joko k-15 tai k-18, ja mä muistan tarkkaan yhden tietyn jakson, jonka aikana juoksin aina vessaan piiloon! Mun ollessa lukiossa Näkijä alkoi pyöriä televisiossa uudestaan, ja mä rakastuin siihen taas. Löysin sattumalta ensimmäiset kaudet Cash Storesta, ja keräsinkin sitten kaikki. DVD:ltä olenkin katsonut Näkijän kaikki kaudet kolme kertaa putkeen, eli jotkut jaksoista olen nähnyt neljä kokonaista kertaa (tosin viimeisen jakson vain kerran, uudestaan sitä en ole pystynyt katsomaan!!). Nyt viime kerrasta, kun olen Näkijää katsonut, oli jo lähes kolme vuotta, ja varmaan kieltämättä vähintään viikottain pohdin, pitäisikö aloittaa taas alusta. Lauantaina kuitenkin koitti vihdoin se päivä, kun nappasin ykköskauden hyllystä ja aloin katsoa. Ja on se edelleen vaan niin hyvä ja ihana ja paras ja aa tahdon vain kotiin katsomaan lisää Näkijää. Katsokaa tekin. Mä rakastan Näkijän hahmoja ja näyttelijöitä niin paljon etten kestä, ja mä rakastan sitä, miten iso rooli sen varsinaisen rikosten selvittämisen lisäksi päähenkilöiden perhe-elämälle annetaan. Mä vaan rakastan tätä sarjaa, en mä muuta osaa sanoa. Kuka osaa tässä vaiheessa arvata, mikä sarja lähtee heti tulille, kun saan tämän postauksen julkaistua?

House. House on aina ollut niitä sarjoja, joita on ihan kiva katsoa telkkarista, mutta jota ei täydellä sydämellä ole koskaan tullut varsinaisesti seurattua. Mun kaverilla kuitenkin oli kaikki Housen DVD:t, ja joku siinä on, kun pääsee katsomaan kaikki jaksot järjestyksessä läpi hulluun tahtiin, että sarjoihin rakastuu ihan eri tavalla. House on ihan mahtava, nerokas, semisti ällöttävä ja todellakin saa arvostamaan omaa terveyttä ihan eri tavalla, ja niin koukuttava. Mulla jäi viime vuoden puolella jo vitoskausi kesken, kun en onnistunut saamaan loppuja kausia käsiini, mutta kohta mä pääsen taas paneutumaan niidenkin kimppuun, kun ne jo mua hyllyssä odottavat. Ensin ehkä katson Täykkärit loppuun, ja sitten siirryn Houseen. Ellei mun kaikki aika tästä eteenpäin mene Näkijän kimpussa, voih!

CSI, alkuperäinen. Tämä ei ehkä täysin ole ansainnut paikkaansa tällä listalla, mutta se on tasan mun syy, nimittäin mä omistan ainoastaan ensimmäisen kauden ja osan kolmannesta, jotka olen joskus kirpparilta poiminut, ja nekin huonossa kunnossa. Alkuperäisessä CSI:ssä kuitenkin on sitä jotain, ja vaikka kaikkia versioita on tullut aikanaan telkkarista tapitettua ihan kiitettävästi, on siinä oikeassa CSI:ssä ja Grissomissa ja Catherinessa ja kaikissa muissa vaan sitä jotain. Ja arvatkaa, kuka kesken tämän kirjoittamisen lähti Torista hakemaan CSI-kausia?

Lisäksi mun DVD-hyllystä löytyy kaikki kaudet Sinkkuelämää, joka on itsessään myöskin ihan mahtava sarja ja hyvää, kevyttä viihdettä, joskin joskus kyseinen sarja pikemminkin ärsyttää, ja ehdottomasti pitää miettiä, millaisessa seurassa sitä oikeasti haluaa katsoa. Joskus kuitenkin pitäisi sekin varmaan katsoa ihan huolella läpi alusta loppuun.

Vielä kun saisi alkuperäiset Muumit hyllyyn, niin olisi aika jees.

Tämäkin postaus oli osa unohtuneiden postausten viikkoa, joka jatkuu koko viikon perjantaihin saakka. Nähdään taas huomenna!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

BLOGI NUMEROINA

Kuusi vuotta

626 julkaistua postausta

(ja 53 luonnosta)

119 lukijaa

Tuhansia kommentteja 

(Blogger näyttää vain 1000 uusinta kommenttia, ja tuo tuhat tulee täyteen, kun taaksepäin kelataan viime vuoden joulukalenteriin. Todellisen lukeman uskoisin olevan ehkä jossain kahden, kolmen tuhannen paikkeilla?)

53 tunnistetta (joista 39 näkyvillä)

Neljä jättipostausta, joiden näyttökerrat liikkuvat viisinumeroisissa luvuissa

Kolme (kohta neljä) haastattelua, joista yksi Iltalehteen

Tuhansia valokuvia

Reissupostauksia (toistaiseksi) kymmenestä maasta

Kaksi blogin nimeä ja kaksi url-osoitetta

Yksi lempinimi, joka ilokseni ei ole enää ainoastaan mun käytössäni!

Seitsemän banneria (lukuunottamatta niitä, jotka olivat esillä ehkä päivän ja joista ei puhuta)

Parisenkymmentä uutta kaveria ja keskustelukumppania

Ihan sikamonta käytettyä tuntia, vuorokautta, viikkoa, kuukautta

Monta jaettua ajatusta

Yllättävän vähän negatiivisia kommentteja

…ja ihan älyttömästi kauniita sanoja

Yksi bloggaaja

Yksi niin monella uskomattomalla tavalla elämää rikastuttava harrastus, ajankulutuksen väylä, intohimo

Yksi blogi

Hyvää kuudetta syntymäpäivää, Pancake Palace ♥️

Tsekkaa myös Pannariblogi viisi vuotta - mikä on muuttunut

Nähdäänhän taas huomenna unohtuneiden postausten viikon parissa!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

ÄLÄ KEHU ULKONÄKÖÄNI

Kehu meikkiäni, teräviä rajauksiani tai upeaa huulipunaani.

Kehu luomuksiani. Onnistuneita lauserakenteita blogiteksteissäni, oivaltavaa yksityiskohtaa ottamassani valokuvassa tai nerokkaita sointukuvioita biiseissäni.

Kehu kykyjäni ja ominaisuuksiani. Kielioppiani, lauluääntäni tai yleissivistystäni (jota saatetaan myös vähemmän hyödylliseksi nippelitiedoksi kutsua).

Kehu asioita, joihin itse olen vaikuttanut. Asukokonaisuutta, johon olen uhrannut pari ajatusta ja josta pidän kovin. Kirjahyllyäni tai vaatekaappiani, jota innolla ja antaumuksella järjestelin monta päivää. Kokkaamaani ateriaa, jota olen hionut vuosien mittaan yhä paremmaksi. Tai jota kokeilin ensimmäistä kertaa, enkä täysin epäonnistunut.

Kehu minua ihmisenä. Rehellisyyttäni, luotettavuuttani, tarkkanäköisyyttäni.

Älä kehu ulkonäköäni. Tai kehu vaan, ei siinä itsessään mitään vikaa ole. Mutta jos joku sanoo minua kauniiksi, tuntuu se vähän tyhjältä. Kiitos, ihanasti sanottu, mutta miten se liittyy muhun? Mä en ole pystynyt vaikuttamaan ulkonäkööni mitenkään. Olisinko vähemmän kehumisen arvoinen, jos näyttäisin mielestäsi rumemmalta? Miten mun mahdollinen kauneus vaikuttaa mitenkään siihen, millainen ihminen olen?

Kehuilla on ainakin melkein aina hyvä ajatus pohjalla, ja kehuja on kiva saada. Mutta jos ainoa asia, mitä sulla on sanottavaa, on että mä olen kaunis, tuntuu se vähän tyhjänpäiväiseltä kommentilta. Lisäksi tällaiselle vaalealle nuorelle naiselle tulee ikävä kyllä helposti ulkonäön kommentoinnista pedarifiilikset, jolloin positiiviseksi tarkoitettu kehu saattaa väärässä tilanteessa lähinnä vaivaannuttaa.

En sano, ettet saisi kutsua minua kauniiksi, se on välillä aivan ihanaa. Mutta on paljon ihanampi saada kehuja, joissa on ajatusta taustalla, asioista joista voin itse oikeasti ottaa kiitosta. Joten ensi kerralla mitä jos et sanoisi, että olen kaunis, vaan että mulla on upeat meikit tai ihana asu? Ainakin mun mieltä ne lämmittää niin paljon enemmän.

(toisaalta mä olen itse niin asennevammainen enkä osaa ottaa minkäänlaisia kehuja vastaan, että voi olla että vaivaannun joka tapauksessa ja tää koko postaus oli täyttä paskaa.)

Kameran takana @jokiwonn

Tämän tekstin kirjoitin varmaan kymmenessä minuutissa toissa kesänä Lontoon täyteenahdetussa maanalaisessa istuessani, mutten vaan koskaan saanut julkaistuksi. Tällä postauksella aloitan unohtuneiden postausten viikon. Pannariblogin huomisten synttäreiden kunniaksi julkaisen tällä viikolla joka päivä maanantaista perjantaihin postauksen, joka on unohtunut luonnoksiin tai muuten saanut muhia aivan liian kauan. Nähdään taas huomenna!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Päivän positiiviset

Oliko tänään jotenkin erityisen kiva päivä? Ei todellakaan. Siksi välillä pitää haastaa itseään, ja löytää ne hopeareunukset ja hyvät puolet, jopa niistä ei niin ilmiselvästi huipuista päivistä. Tässä siis lista tämän päivän plussia:

྾ Mulla alkoi menkat eilen, eli ne ovat varmasti ohi mun synttäreihin mennessä. Jei! Ei sillä, että menkat vaikuttaisivat mun synttäreiden viettoon, mutta ainakin saan juhlia ilman kipuja ja puhtailla pikkareilla.

྾ Iloitsen (ainakin toistaiseksi vielä) myös siitä, että vaikka mun menkat alkoivat eilen, vielä en ole joutunut hirveästi kärsimään tuskista. Ennakoiva lääkitys pelastaa <3

྾ Niin ja siitä, että mun synttäreihin on kymmenen päivää!

྾ Mulla on tänään vain kuuden tunnin työpäivä. Eilen meni koko päivä töissä kahdeksan tunnin vuorossa ja huomenna taas koko päivä yhdeksän tunnin vuorossa, mutta tänään mulla on koko ilta vapaa ja ehdin jopa tehdä jotain vapaa-ajallani!

྾ Ruoka. Tein torstaina ison satsin kasvis-ricottapastaa Jamie Oliverin reseptillä, ja olen nyt saanut sitä syödä eilen ja tänään eväänä töissä, eikä ole tarvinnut lähteä Hesestä hakemaan ylihintaista roskaa nälkäkuoleman partaalla.

྾ Kokeen suorittaminen, joka on roikkunut to do -listallani yli vuoden tähän mennessä. Ja opintopisteitä satelee!

྾ Hyvä kulmapäivä. Ostin Tukholmasta uuden Benefitin Gimme Brow'n, ja olin ihan unohtanut, miten helposti ja nopeasti kulmat saa meikattua pelkän värillisen geelin avulla. Parasta.

྾ Että sain taas aikaiseksi postauksen, johon voin tunkea kuvitukseksi näitä ihania meidän taannoisen syssykuvaussession tuotoksia.

྾ Mun edistyneet postaussuunnitelmat ensi viikon varalle blogin synttäriviikon kunniaksi. Ensi viikolle on luvassa monta erityistä postausta, eli stay tuned!

྾ Ratikka menikin poikkeusreittiä eikä pysähtynyt mun normaalilla pysäkillä, mutta onneksi menee metro.

྾ Metrokin meni kaksi kertaa tänään nenän edestä, mutta onneksi seuraavaa tarvitsi odottaa vain kolme minuuttia.

྾ Siitä huolimatta, että avokadot olivat ehtineet jo pilaantua, oli mulla käytännössä valmis illallinen kotona odottamassa, ja mun piti ainoastaan koota osat kasaan.

྾ Melkein kolmen vuoden tauon jälkeen mä aloitin katsomaan alusta Näkijää, yhtä mun kaikkien aikojen lempiohjelmista, ja mä olen niin innoissani, etten kestä! Voi mä rakastan tätä ohjelmaa <3

Seuraavaksi mä aion käydä suihkussa, vaihtaa lakanat, ja nauttia ihanista yöunista puhtaassa sängyssä suihkunraikkaana.

Kappas, tulihan tästä lopulta aika hyvä päivä.

Mitä positiivista sun päivässä on ollut?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

MITEN SISUSTIN OPISKELIJAKOTINI: Perintökalusteet

Mun kämppäesittelypostauksesta on vierähtänyt jo yli puoli vuotta, ja silloin taisin luvata enemmänkin näitä koti- ja sisustusaiheisia postauksia. Nyt mulla onkin suunnitelmassa aloittaa tällainen epävirallinen postaussarja liittyen mun minikodin sisustukseen ja hankintoihin! Selkeyden vuoksi suunnitelmissa on ainakin esitellä eri asioita mun kodista sen mukaan, mitä olen saanut, mitä ostanut käytettynä ja mitä uutena. Ja aina, jos on joku tietty asia, mikä teitä kiinnostaa erityisesti, niin heittäkää ihmeessä kommenttia!

Ennen kuin siirrytään asiaan, tahdon mainita eräästä asiasta, joka osaltaan innosti tähän postaussarjan syntymiseen! Aikaisemmin kesällä mua haastateltiin Suomen Opiskelija-allianssi Osky ry:n Amis-lehteen nimenomaan opiskelija-asumisesta ja mun kodista. Tuo lehti ilmestyi nyt syksyllä, ja te voitte kaikki lukea tuon lehden ja mun jutun netissä täältä. Mun haastattelu on toiseksi viimeisellä aukeamalla, mutta samasta lehdestä löytyy juttua esimerkiksi Kasmirista! Kiitos vielä Oskulle ja Amis-lehdelle, tää oli ehdottomasti kyllä supersiisti kokemus!

Tänään mä aloitan esittelemään mun kotia tarkemmin niistä ehkä kaikista rakkaimmista jutuista, nimittäin erilaisista perintöesineistä, mitä olen itselleni ominut tai saanut. 

Äidin vanhat verhot. Nämä vihreät kukkaverhot olivat mun vanhempien makuuhuoneessa, kun olin ihan pieni, ja kun joskus lukioikäisenä bongasin nämä kaapista, päätin, että niiden pitää ilman muuta seurata mua omaan kotiini. Nämä ovat paitsi supernostalgiset, myös tosi nätit ja sopivat mun sisustukseen ihan sikahyvin! Mulla on ihan vahingossa kertynyt jonkun verran tummanvihreää mun sisustukseen, mutta musta se vaan tuo juuri sellaista kotoisaa tunnelmaa, mitä kaipaankin.

Puujakkara äidin lapsuudenkodista. Toinen tummanvihreä kaluste! Jakkarat ovat mun kotona ihan pelastajamonitoimihuonekaluja, ja tämän vihreän puujakkaran lisäksi mulla on kevyempi musta metallijakkara. Ne toimivat pienessä kodissa niin istumapaikkoina että sivupöytinä, kun vaikka syön sängyssä televisiota katsoen ja pitää saada vesilasi käden ulottuville. Tuo vihreä jakkara toimiikin mulla pääasiassa yöpöytänä. Tämä jakkara ja monta sen sisarusta ovat peräisin mun äidin lapsuudenkodista, eli ovat jo vuosikymmeniä vanhoja! Mutta toimii ja niin hyvin, etten osaisi varmaan elää ilman. Ja onhan toi nyt järkyttävän söpö.

Mummin Intiasta tuoma matto kotoa. Tämä matto on ollut meillä joskus olohuoneessa ja varmaan munkin huoneessa, kun vielä kotona asuin. Mun mummi, äitini äiti siis, on kuulemma ostanut tämän ollessaan matkalla Intiassa, ja tuonut mukanaan kotiin (miten, en todellakaan tiedä). Ennen muuttoa en ollut ihan varma, miten tämä matto mun kotiin istuisi, kun sen väritys vaikutti mun silmään jotenkin tylsältä. Mä kuitenkin yllätyin ihan täysin, miten paljon pidän siitä täällä! Se tuo ihanasti lämpöä ja eloa sisustukseen, ja se on mun pieneen asuntoon ihan täydellisen kokoinen.

Toisen mummin antama poppana. Olin varmaan yläasteella, kun isäni äiti lähetti mulle lahjaksi tämän ihanan poppanan. Monta vuotta se kaapin pohjalla sai odottaa, mutta heti muutettuani se pääsi pöytää koristamaan. Mä rakastan keltaisia poppanoita jotenkin ihan kummallisen paljon, ja tämäkin tuo ihanasti väriä ja raikkautta kotiin (vaikkei siinä ihan hirveästi keltaista olekaan), sekä tietysti ekstratunnearvoa. Tällä hetkellä mulla on vihdoinkin toinen kaitaliina käytössä, mutta ihan rehellisesti mulla oli melkein vuoden lähes yhtä mittaa tuo keltasinivalkoinen poppana pöydässä. Tätä postausta varten en kuitenkaan viitsinyt takaisin vaihtaa, joten saatte tähän vähän vanhemman - mutta ihan yhtä kivan - kuvan, haha! Ja tietysti tunnearvo tekee siitä entistä rakkaamman. 

Äidin luota olen jo vuosia sitten varannut lisäksi ainakin pari kynttilänjalkaa sekä yhden taulun, mutta ne saavat vielä toistaiseksi odottaa isompaa asuntoa, jossa niille on ihan oikeat paikat. Mä olen tosi onnellinen ja onnekas, että olen saanut sisustaa mun kotia esineillä, joilla on tarinat ja tunnearvoa, ja jotka ovat olleet suvussa parhaimmillaan monta vuosikymmentä ja sukupolvea. Tällaisia asioita mä todella pidän arvossa.

Onko sulla kotona perintöesineitä vai tykkäätkö enemmän ostaa itse vaan kaiken uutena? Millaisia kotipostauksia sun kiinnostaisi multa nähdä? Ja käykää ihmeessä lukemassa tuo Amis-lehden juttu ja mun vinkit opiskelijakodin sisustamiseen!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

RAHAPÄIVÄKIRJA: SYYSKUU 2018

Viime vuoden lokakuussa muutettuani omilleni seurasin kuukauden ajan rahankäyttöäni äärimmäisen tarkkaan. Kirjasin ylös jokaisen menoni ja tuloni, ja jaoin sitten tulokset tässä postauksessa. Postaus sai todella hyvän vastaanoton, ja toivoittekin toista osaa! Munkin mielestä tämä seuranta oli paitsi mielenkiintoinen, myös erittäin hyödyllinen, ja niinpä nyt syyskuussa päätin tehdä toisen osan. Tällä kertaa olen vielä viime kertaista tarkemmin kirjannut ylös, mihin päivittäin olen rahaa käyttänyt. Paremmin rahankäyttöäni ja erilaisia säännöllisiä menojani olen avannut enemmän tuossa aikaisemmassa postauksessa, joten ehdottomasti kannattaa se lukaista, jos vielä et ole.

31.8. 

Palkka. Virallisesti tämä ei ole vielä syyskuun tuloa, mutta näillä rahoilla mä elän syyskuun, joten lasken tähän laskelmaan nyt mukaan elokuun viimeisen palkan, ja jätän syyskuun viimeisen palkan huomioimatta.

1.9. 

R-kioski 102,80 €. Matkakortistani oli aika loppunut elokuun lopussa, joten latasin aikaa loppuvuodeksi. 

Lounaalla käytiin äidin kanssa thaimaalaisessa buffetissa, ja äiti tarjosi. Olin äidin luona yötä, joten omia menoja ei tälle päivälle tullut enempää.

2.9.

Lidl 10,87 €. Äiti tarjosi taas lounaan, mutta illalla kävin töiden jälkeen hakemassa tortillatarpeita  ja muuta kaapin täytettä.

3.9.

Asumistuki ja opintotuki tilille.

Unicafe 4,60 €. Otin varaslähdön kouluvuoteen hitusen kalliimmalla lounasvaihtoehdolla.

Robert's Coffee 4,50 €. Ennen avajaiskarnevaaleja istuttiin hetki kaakaolla, ennen kuin lähdettiin ostelemaan haalarimerkkejä. Merkkeihin mulla meni 16,50 €.

4.9.

Unicafe 2,60 €.

Lidl 15,50 €. Tällä kauppareissulla ostin kasviksia, leivän päällisiä, kaapin täytettä ja vähän herkkuja.

5.9.

Netflix 10,99 € ja Spotify 9,99 €. Vielä en ole saanut aikaiseksi hankittua Spotifyhin opiskelijahintaa, vaikka todellakin pitäisi!

Unicafe 2,60 €.

Posti 0,70 €. Yksi postimerkki ei ihan riittänyt lähettämääni kirjeeseen.

K-Supermarket 5,25 €. Ostin mausteita ja omenoita, haha!

Kotivakuutus lähti vihdoin katevarauksesta, ja vuokran maksoin vasta tänään, vaikka eräpäivä oli edellisenä päivänä. Hups!

6.9.

Unicafe 2,60 €.

Fazer Cafe 4,80 €. Panostettiin, ja mentiin opiskelemaan kaakaon voimin!

Kiinalainen ravintola 9,00 €. En mä muuten, mutta kun kuorotreenien jälkeen muutkin meni...haha :D

7.9.

Unicafe 2,60 €.

Viikonloppu mökillä, eli ei ylimääräistä rahankäyttöä!

10.9.

Unicafe 2,60 €.

11.9.

Unicafe 2,60 €.

12.9.

Unicafe 2,60 €.

Hesburger 2,52 €. Ostin töihin evääksi ranskalaiset.

13.9.

Orphan Kitten Club 4,52 €. Tililtä lähtee automaattinen 5 dollaria Kitten Ladylle.

No Pizza 13,00 €.

Piipahdettiin Santahaminassa, ja ostin sotkusta munkin hintaan 0,50 €.

14.9.

Palkka

Unicafe 2,60 €.

S-market 11,29 €.

15.9.

Picnic 9,90 €. Töihin evääksi salaatti.

16.9.

K-Supermarket 5,82 €. Ainekset jauhelihapastaan.

17.9.

Unicafe 2,60 €.

18.9.

Unicafe 2,60 €.

19.9.

Unicafe 4,60 €.

20.9.

Unicafe 2,60 €.

Clas Ohlson 3,99 €: pattereita.

Tiger 6,00 €. Ostin muutaman juomapullon ja keittiötarvikkeen, jotka kaikki pääsivät heti käyttöön!

K-supermarket 17,27 €.

21.9.

Unicafe 2,60 €.

Suomalainen kirjakauppa 6,95 €: penaali kouluun.

Palkka pianotunnista

23.9.

S-market 7,43 €

24.9.

McDonald's 5,95 €.

K-Supermarket 7,42 €.

25.9.

Unicafe 2,60 €.

26.9.

Unicafe 2,60 €.

K-Supermarket 9,11 €: Ostin evässalaatin salaattibaarista, ja taisin vähän innostua :D

27.9.

Unicafe 2,60 €.

28.9.

Unicafe 2,60 €.

Hesburger 4,20 €: Töissä evääksi juustoateria

29.9.

Lidl yht. 13,03 €: Ensin kävin ostamassa eväitä töihin, ja myöhemmin ruokaa ja hedelmiä kotiin.

TULOT SYYSKUUSSA YHTEENSÄ 884,19 €

MENOT SYYSKUUSSA YHTEENSÄ 817,89 €

Voi kyllä taas helpottaa katsoa tätä laskelmaa ja nähdä, että onneksi jäätiin tälläkin kerralla plussan puolelle. Alkukuusta kauhistelin mun päivittäistä rahankäyttöä ja nimenomaan sitä, että joka päivä rahaa käytti johonkin. Kuitenkin koko kuukauden aikana oli neljä päivää, jolloin ei rahaa kulunut mihinkään, ja seitsemän päivää, jolloin ostin vain edullisimman yliopistoruoan. Tulot olivat syyskuussa myös ehkä vähän tavallista pienemmät, mutta onneksi ei meotkaan olleet kovinkaan suuret. 

Musta on ihanaa, miten paljon teitä kiinnosti tuo edellinen postaus! Ainakin Katja myös teki oman versionsa rahaseurannasta, kannattaa myös tuo tsekata, jos tahtoo vähän vertailukohtaa. Ja jos joku muukin teistä on jo tällaisen postauksen tehnyt tai aikoo tehdä, niin linkatkaa ihmeessä mullekin, niin pääsen ne tsekkaamaan.

Mut hei, hyvää uutta viikkoa teille kaikille! <3

Ja ei, nää postauksen kuvat eivät liity aiheeseen yhtään mitenkään, jotenkin vain tuntui ihan supertylsältä lähteä jo toiseen postaukseen kuvailemaan kolikoita :D

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)