MITEN SISUSTIN OPISKELIJAKOTINI: Perintökalusteet

Mun kämppäesittelypostauksesta on vierähtänyt jo yli puoli vuotta, ja silloin taisin luvata enemmänkin näitä koti- ja sisustusaiheisia postauksia. Nyt mulla onkin suunnitelmassa aloittaa tällainen epävirallinen postaussarja liittyen mun minikodin sisustukseen ja hankintoihin! Selkeyden vuoksi suunnitelmissa on ainakin esitellä eri asioita mun kodista sen mukaan, mitä olen saanut, mitä ostanut käytettynä ja mitä uutena. Ja aina, jos on joku tietty asia, mikä teitä kiinnostaa erityisesti, niin heittäkää ihmeessä kommenttia!

Ennen kuin siirrytään asiaan, tahdon mainita eräästä asiasta, joka osaltaan innosti tähän postaussarjan syntymiseen! Aikaisemmin kesällä mua haastateltiin Suomen Opiskelija-allianssi Osky ry:n Amis-lehteen nimenomaan opiskelija-asumisesta ja mun kodista. Tuo lehti ilmestyi nyt syksyllä, ja te voitte kaikki lukea tuon lehden ja mun jutun netissä täältä. Mun haastattelu on toiseksi viimeisellä aukeamalla, mutta samasta lehdestä löytyy juttua esimerkiksi Kasmirista! Kiitos vielä Oskulle ja Amis-lehdelle, tää oli ehdottomasti kyllä supersiisti kokemus!

Tänään mä aloitan esittelemään mun kotia tarkemmin niistä ehkä kaikista rakkaimmista jutuista, nimittäin erilaisista perintöesineistä, mitä olen itselleni ominut tai saanut. 

Äidin vanhat verhot. Nämä vihreät kukkaverhot olivat mun vanhempien makuuhuoneessa, kun olin ihan pieni, ja kun joskus lukioikäisenä bongasin nämä kaapista, päätin, että niiden pitää ilman muuta seurata mua omaan kotiini. Nämä ovat paitsi supernostalgiset, myös tosi nätit ja sopivat mun sisustukseen ihan sikahyvin! Mulla on ihan vahingossa kertynyt jonkun verran tummanvihreää mun sisustukseen, mutta musta se vaan tuo juuri sellaista kotoisaa tunnelmaa, mitä kaipaankin.

Puujakkara äidin lapsuudenkodista. Toinen tummanvihreä kaluste! Jakkarat ovat mun kotona ihan pelastajamonitoimihuonekaluja, ja tämän vihreän puujakkaran lisäksi mulla on kevyempi musta metallijakkara. Ne toimivat pienessä kodissa niin istumapaikkoina että sivupöytinä, kun vaikka syön sängyssä televisiota katsoen ja pitää saada vesilasi käden ulottuville. Tuo vihreä jakkara toimiikin mulla pääasiassa yöpöytänä. Tämä jakkara ja monta sen sisarusta ovat peräisin mun äidin lapsuudenkodista, eli ovat jo vuosikymmeniä vanhoja! Mutta toimii ja niin hyvin, etten osaisi varmaan elää ilman. Ja onhan toi nyt järkyttävän söpö.

Mummin Intiasta tuoma matto kotoa. Tämä matto on ollut meillä joskus olohuoneessa ja varmaan munkin huoneessa, kun vielä kotona asuin. Mun mummi, äitini äiti siis, on kuulemma ostanut tämän ollessaan matkalla Intiassa, ja tuonut mukanaan kotiin (miten, en todellakaan tiedä). Ennen muuttoa en ollut ihan varma, miten tämä matto mun kotiin istuisi, kun sen väritys vaikutti mun silmään jotenkin tylsältä. Mä kuitenkin yllätyin ihan täysin, miten paljon pidän siitä täällä! Se tuo ihanasti lämpöä ja eloa sisustukseen, ja se on mun pieneen asuntoon ihan täydellisen kokoinen.

Toisen mummin antama poppana. Olin varmaan yläasteella, kun isäni äiti lähetti mulle lahjaksi tämän ihanan poppanan. Monta vuotta se kaapin pohjalla sai odottaa, mutta heti muutettuani se pääsi pöytää koristamaan. Mä rakastan keltaisia poppanoita jotenkin ihan kummallisen paljon, ja tämäkin tuo ihanasti väriä ja raikkautta kotiin (vaikkei siinä ihan hirveästi keltaista olekaan), sekä tietysti ekstratunnearvoa. Tällä hetkellä mulla on vihdoinkin toinen kaitaliina käytössä, mutta ihan rehellisesti mulla oli melkein vuoden lähes yhtä mittaa tuo keltasinivalkoinen poppana pöydässä. Tätä postausta varten en kuitenkaan viitsinyt takaisin vaihtaa, joten saatte tähän vähän vanhemman - mutta ihan yhtä kivan - kuvan, haha! Ja tietysti tunnearvo tekee siitä entistä rakkaamman. 

Äidin luota olen jo vuosia sitten varannut lisäksi ainakin pari kynttilänjalkaa sekä yhden taulun, mutta ne saavat vielä toistaiseksi odottaa isompaa asuntoa, jossa niille on ihan oikeat paikat. Mä olen tosi onnellinen ja onnekas, että olen saanut sisustaa mun kotia esineillä, joilla on tarinat ja tunnearvoa, ja jotka ovat olleet suvussa parhaimmillaan monta vuosikymmentä ja sukupolvea. Tällaisia asioita mä todella pidän arvossa.

Onko sulla kotona perintöesineitä vai tykkäätkö enemmän ostaa itse vaan kaiken uutena? Millaisia kotipostauksia sun kiinnostaisi multa nähdä? Ja käykää ihmeessä lukemassa tuo Amis-lehden juttu ja mun vinkit opiskelijakodin sisustamiseen!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)