Viisi vähemmän itsestäänselvää syytä, miksi flunssa on perseestä

Muistatteko, kun ala-asteella oltiin ihan innoissaan siitä, kun kerrankin oltiin kipeänä eikä tarvinnut lähteä kouluun, vaan sai sen sijaan jäädä kotiin lellittäviksi? Mä en tiedä, onko sairastamisesta tullut jotenkin ikävämpää vanhemmiten, mutta paljon vaikeampi on kyllä keksiä niitä kivoja puolia räkätaudissa. Me voidaan kaikki varmaan kollektiivisesti ollakin sitä mieltä, että kipeänä olo on inhottavaa eikä me sitä itsellemme koskaan erityisemmin toivota. Mutta siinä missä me terveenä voidaan iloita (ainakin jokseenkin) virkeästä olemuksesta ja kyvystä hengittää, sitä helposti autuaasti unohtaa ne kaikki muut kivat lisät, mitä flunssa tuo mukanaan. Oliko jo tarpeeksi sekava intro? Sitä minäkin.

1) Flunssa tulee aina väärään aikaan. Viime keväänä mun flunssa sai mun äänen lähtemään pahemmin kuin koskaan, ja jouduinkin viettämään kolme päivää täydellisessä puhelakossa. Samalla viikolla me lähdettiin tosiaan Puolaan kuoromatkalle, jossa äänestä olisi todella ollut hyötyä! Onneksi suurimman osan lauluhommista pystyin hoitamaan ihan kunnialla, vaikkei se täydellisesti sujunutkaan.

Nyt olen taas ollut reilun viikon flunssassa, ja sen lisäksi, että pahin sairastuspäivä osui millepä muullekaan kuin mun syntymäpäivälleni viime tiistaina, oli mulla tällä viikolla kaksi keikkaa joissa taas laulukyvystä olisi ollut plussaa. Yksi on jo takana, ja yksi edessä, ja ehkä mä selviän. Ongelma ei kuitenkaan ole käheä flunssaääni, vaan...

2) Loputon, hallitsematon yskä. Ensimmäisten päivien tukkoisuus ja toivoton niistely on vaihtunut yskään, ihan kauheaan yskään! Mua alkaa yskittää heti, kun edes suunnittelen puhumista tai aika lailla mitään muuta, kuin hiljaa paikoillaan istumista. Toki aina hiljaa oleminenkaan ei auta, ja yskänpuuska tunkee läpi kaikesta huolimatta. Tämä on asettanut hieman haastetta sosiaalisten suhteiden ja keskustelujen ylläpitämiselle.

3) Mä en ole varmaan viikkoon syönyt kunnon ateriaa. Okei, mä olen muutenkin huono syömään, ja ekoina päivinä ei vaan ollut nälkä. Mutta se yskä pilaa tämänkin! Mä saan ihan järkyttävän yskänkohtauksen heti, kun laitan ruokaa suuhun, eikä syömisestä tule oikeasti yhtään mitään, varsinkaan seurassa jossa sitä omaa yskimistä pyrkii kuitenkin edes jotenkin hillitsemään.

4) Alkuun viitaten, niin toisin kuin ala-asteella, tässä vaiheessa elämää flunssa ei ole enää tekosyy skipata koulua, ja hommat on hoidettava paskasta olosta huolimatta. Onneksi mun aikataulu luentojen suhteen on aika rento, mutta onnistun järkkäämään itselleni kuitenkin paljon kaikenlaista muutakin ohjelmaa niille päiville, kun kaikista mieluiten vain makaisi sängyn pohjalla Netflixin edessä.

5) Mä itse ainakin oon ihan järkyttävä aina valittamaan jokaisesta mahdollisesta ongelmasta, mikä mulla on, erityisesti sairastaessa. Niinpä flunssan iskiessä mun koko lähipiiristä tulee sijaiskärsijöitä, kun sekä mun yskimisen ja räkimisen lisäksi he joutuvat kestämään mun ainaista voivottelua ja valittamasta. Sori siitä. Tässä vaiheessa postausta luulisi tämän kohdan olevan jo kohtalaisen selvää, haha!

Edit: melkein unohdin juuri sen jutun, mistä sain idean tähän koko postaukseen, nimittäin huulipunattomuus! Värikkäiden huulipunien käyttäminen flunssassa ei vaan toimi, kun koko ajan pitää olla niistämässä eivätkä huulipunat kuitenkaan pysyisi vaan aiheuttaisivat vain turhaa sotkua. Mulla on nyt takana puolitoista viikkoa erittäin rajoitettua huulipunaelämää, ja tää on ollut ihan täyttä tuskaa! Kaipaan kirkkaanliiloja ja tummanpunaisia puniani enemmän kuin pitkään aikaan, ja tahtoisin vain palata niiden luokse niin kovin.

Okei, viisi on mediaseksikäs luku ja siihen olisi hyvä lopettaa, mutta pakko lisätä vielä yksi kohta: flunssa ei koskaan lopu! Musta ainakin tuntuu, että ne kolme, neljä päivää ollaan oikeasti kipeänä, ja sitten tällaista epämääräistä yskimistä ja milloin mitäkin jatkuu varmaan monta viikkoa vielä sen jälkeen. Kerran mulla oli flunssa, joka kesti yhden päivän, ja sen jälkeen olin taas täydellisen terve. Olispa aina niin helppoa.

Päätetään postaus kuitenkin positiivisesti toteamalla, että mä voin tässä vaiheessa kuitenkin jo paljon paremmin, ja edellämainittua edelleen jatkuvaa vaivaa lukuunottamatta mulla on itse asiassa jo aika hyvä fiilis. Ei apua herranjestas mä jaksan puhua itsestäni kauan, haha! Mitä sä lisäisit tähän listaan? 

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)