Kahdeksannessa luukussa oli taas teidän vuoro kommentoida asioita joulutarinaa varten. Sen lisäksi mä laitoin Instagramiin kyselyitä, joissa tiedustelin teidän mielipiteitä muun muassa siitä, tahdotteko viime vuosien tapaan sadun, vai realistisempaa, aikuisempaa sisältöä. Äänestys oli äärimmäisen tasainen. Päätin nyt lähteä kirjoittamaan tänäkin vuonna jatkoa edellisvuosien joulusaduille, mutta ehdottomasti aion lähitulevaisuudessa haastaa itseni jonkinnäköisten novellienkin parissa, ehkä ei jouluun liittyen. Mutta nyt kurkataan jälleen Pikku Velmun seuraavaan jouluun, teidän kommenttien värittämänä.
*
Lumihiutaleet leijailivat huuruiseen ikkunaan. Kuu loisti mustalla taivaalla. Pikku Velmu nukkui syvää aamu-untaan muhkeassa metrinmittaisessa sängyssään. Kohta olisi jo aika herätä vuoden kiireisimpään päivään: jouluaattoon.
Tästä joulusta tulisi täysin erilainen kaikkiin Velmun aiemmin viettämiin verrattuna. Pikku Velmu oli jo kahtena jouluna pelastanut pukin hädästä, joten hänet oli tänä vuonna kutsuttu Korvatunturille pukin henkilökohtaiseksi apulaiseksi. Yhdessä tonttujen kanssa Velmun tehtävä olisi tarkistaa, että kaikki sujuisi mallikkaasti ja pukki saisi kaikki lahjat jaettua. Lisäksi Velmu osaisi tarjota ainutlaatuista tietämystä lapsista verrattuna tonttuihin, jotka ovat koko elämänsä eläneet omassa yhteisössään eivätkä koskaan varsinaisesti poistuneet viettämään aikaa ihmisten keskuudessa.
Yöpöydän kulkuskello alkoi kilistä, ja Pikku Velmu hitaasti venytellen avasi silmänsä. Nyt on jouluaatto, ja häntä tarvitaan.
Pikku Velmu oli juuri vetämässä punaisia pörrötossuja jalkaansa, kun jossain räsähti. Ja ennen kuin Velmu ehti edes nostamaan ylös lattialle säikähdyksen myötä pudonnutta lakkiaan, räsähti taas. Kilinä ja kolina säesti matkaa, kun Velmu pikavauhtia kipitti portaat alas joulupukin pajan taukotilaan.
Velmun piti hieraista silmiään useammankin kerran, eikä silti meinannut uskoa näkemäänsä. Siinä missä olisi pitänyt olla katettuna upea jouluateria puuroaamiaista varten, oli pelkkä kasa tahraista pöytäliinaa. Tahmaiset riisinjyvät koristivat nyt seinää, ja kanelisokeri satoi lumen lailla alas vinhasti heiluvan kristallikruunun pinnoilta. Iltaa varten paistumassa ollut bataattilaatikko kärysi uunissa, ja aikaisemmin kattilassa kiehunut glögi peitti nyt koko hellan.
Nurkan takaa kipitti paikalle pieni hahmo tarjotin kädessä, pysähtyi, ja paiskasi joulukaramellit lattialle. Huomatessaan Velmun tämä kiljaisi ja hypähti pari metriä taaksepäin.
Velmu tuijotti tuttua hahmoa täyden epäuskon ja hämmennyksen vallassa.
"Miten ihmeessä sinä tänne päädyit?"
*
Miten sun mielestä tarinan pitäisi jatkua?
Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)
Aivan ihana, jatkoa odotellessa <3
VastaaPoistaIhana kuulla! <3
Poista