Joulutarina: Pikku Velmu ja joulunpilaaja, osa kaksi丨PANNARIKALENTERI 2018 LUUKKU 23

Edellinen osa täällä, vuoden 2017 tarina täällä (tämä kannattaa kurkata, jos kiinnostaa taustat tämän vuoden tekstille!), ja vuoden 2016 tarina täällä.

PIKKU VELMU JA JOULUNPILAAJA, OSA KAKSI

Yhtä nopeasti kuin hahmo oli paikalle ilmestynyt ja myllännyt koko kellarikerroksen, juoksi se karkuun Pikku Velmun nähdessään. Velmun ollessa yhtä kysymysmerkkiä ehti jo joulumuorikin paikalle tuhoamisen äänten hälyttämänä. Muori pysähtyi kuin seinään kaaoksen nähdessään, ja joutui istumaan alas tulisijan ääreen vetämään henkeä.

"Voi Velmu, miten me tästä päivästä taas selvitään?" hän huokaisi murheellisena.

Velmu tahtoi vastauksia. "Mutta muori, mitä ihmettä Siina tekee täällä?"

Niin, Siina. Siina poronhoitajan tytär, joka oli viettänyt heidän luonaan viime joulun perheineen. Siina, joka oli ajanut Velmun hermoromahduksen partaalle. Siina, joka oli ruvennut itkemään, kun Velmu sai lahjaksi sinisen nallekarhun ja hän ruskean. Siina, joka ilman mitään järkevää selitystä oli nyt ilmestynyt Korvatunturille tarkoituksenaan näemmä räjäyttää koko tunturi tuusannuuskaksi. Velmu tuijotti muoria hädissään, ja osittain toivoi nähneensä väärin.

"Hän ilmeisesti seurasi sinua eilen, kun saavuit tänne. Piiloutui viltin alle reen pohjalle tai jotain muuta vastaavaa. Hän oli utelias näkemään, minne katosit taas kesken jouluvalmistelujen, tahtoi käräyttää sinut perheellesi."

"Mutta minun perheeni tietää, että olen täällä!", Velmu muistutti. Eihän hän tietenkään noin vain karkaisi kotoa sanomatta mitään, ja vielä joulun alla. "Pukki selitti heille kaiken itse."

"Minä tiedän, kultapieni", muori vakuutti, nosti leukansa ja katsoi Velmua silmiin. "Mutta Siina ei sitä tiedä. Ja nyt kun hän tietää, minne oikein päädyit, on hän äärimmäisen kateellinen. Hän on aina toivonut pääsevänsä Korvatunturille tonttujen mukaan pukin avuksi, eikä hän voi ymmärtää, miksi sinä pääsit mutta hän ei. Nyt hän tahtoo pilata joulun täydellisesti."

Velmu ei voinut uskoa korviaan. "Mutta tuohan on ihan naurettavaa! Pukki on pyytänyt apuani, ei hänen tarvitse siitä olla mustasukkainen. Eikä joulun pilaaminen hyödytä yhtään ketään!"

Muori laski katseensa taas maahan. "Siina ei ajattele noin. Hän on vasta lapsi, ja tällä hetkellä suuren tunnemyllyn vallassa. Sinun pitää yrittää puhua hänelle järkeä."

"Minun?" Velmu huudahti. Mutta tietenkin minun, hän ajatteli seuraavaksi. "Hyvä on. Mutta ensin minun pitää löytää hänet. Onko meillä täällä saippuakuplia?"

Saippuakuplat olivat olleet hitti viime vuonnakin, ja harhauttaneet sokerihumalaisen Siinan veljineen ennen pukin tuloa. Ehkä kuplat saisivat Siinan houkuteltua esiin, ja he voisivat solmia rauhan. Jos siis Siina sattuu olemaan sillä tuulella. 

"Kaapin pohjalla, kultaseni." Hymy palasi muorin silmiin, ja Velmu tiesi tasan tarkkaan, mitä tehdä.

Hän nappasi saippuakuplapullon, meni pihalla päätalon nurkan taakse piiloon, ja alkoi puhallella. Pian Siina ilmestyikin esiin, villakangastakki täynnä heiniä. Hän oli niin innoissaan pyydystämässä valoa heijastavia palleroita, ettei ensin meinannut edes huomata Velmua. Pian hän kuitenkin käänsi päätään, päästi kummallisen äännähdyksen ja meinasi taas pötkiä pakoon.

"Siina! Minulla on asiaa!" Velmu huusi tämän perään. Siina pysähtyi epäluuloisena, ja kääntyi takaisin Velmua päin.

"Minä en pidä sinusta."

Pikku Velmu hymyili. "Minä ymmärrän, että sinua harmittaa. Mutta tiedätkö, minä kuulin juuri surullisia uutisia, ja tarvitsen ehdottomasti sinun apuasi."

"Minun apuani?" Siinan silmät suurenivat suunnattomasti. "Mihin sinä minua muka tarvitset?"

"Yksi pukin luottotontuista kompastui pajalla ja katkaisi kätensä," Velmu kertoi, "Pukki todella tarvitsisi siis apua lahjojenjakomatkalle, ja pyysi minua pyytämään sinua mukaan."

Nyt viimeisetkin rippeet Siinan pahantuulisuudesta olivat tiessään. "Minä, pukin mukaan jakamaan lahjoja? TÄMÄ ON PARAS JOULU IKINÄ!"

Ja niin Siina ja Pikku Velmu myöhemmin samana päivänä lähtivät joulupukin matkaan jakamaan lapsille lahjoja, tietenkin sen jälkeen, kun Siina oli yhdessä muorin kanssa siivonnut aiheuttamansa sotkun. Kenenkään ei tarvinnut kiukutella, ja yllätyksekseen Velmulla oli jopa hauskaa reessä Siinan kanssa paketteja lajitellen. Lopulta he pääsivät vielä illaksi kotiin vanhempiensa laittamaan herkkupöytään ja avaamaan ihkaomat lahjansa. Pitkistä pisimmän päivän jälkeen nukkumaan käydessä Velmu mietti, että ehkä yhteisjoulut Siinan perheen kanssa eivät olisikaan niin huono idea jatkossakin.

*

Vielä tämän päivän ajan ehtii osallistua arvontaan. Arvon voittajan tänä iltana, ja julistan voittajan huomisessa jouluaaton luukussa. Tarkemmat ohjeet osallistumiseen täällä!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)