MAHARAUHA

Mä olen puhunut blogissani monta kertaa ulkonäköpaineista, kehonkuvasta ja omista epävarmuuksistani. Melkein kaksi vuotta sitten otin kantaa vallitseviin ulkonäkömielikuviin, sekä ensimmäisen kerran puhuin omasta vartalostani ja erityisesti pömpöttävästä vatsastani. Toissakesänä listasin oman vartaloni epävarmuuden kohteita ja "virheitä". Viime kesänä puhuin siitä, miten ei ole kenenkään ulkopuolisen asia kommentoida toisen ihmisen painoa ja ulkonäköä suuntaan tai toiseen. Ja nyt mä puhun taas, sillä Iina Hyttinen heitti niin hyvän haasteen ilmoille, että mun on yksinkertaisesti pakko osallistua tähän #MAHARAUHA-haasteeseen.

Mä täytin juuri 21 vuotta. Kuinka monella 21-vuotiaalla on lapsia? Ei vielä hirveän monella. Kuinka moni 21-vuotias tosissaan suunnittelee jo lastenhankintaa? Tuskin hirveän moni. Kuinka monelle 21-vuotiaalle on jo esitetty vauvauteluita? Tähän mä en osaa arvioida mitään, mutta liian monelle. Ai miten niin? Koska iästä ja elämäntilanteesta yleensä riippumatta on aivan turhaa ja mahdollisesti äärimmäisen loukkaavaa kysyä keneltäkään, mahtaako teillä olla jo pullat uunissa. Iän nostin esiin siksi, että itse 21-vuotiaana en koe olevani lähelläkään äiti-ikää, ja silti olen tällaisia kommentteja saanut kuunnella jo vuosia.

13-vuotiaana Phuketin lentokentän turvatarkastuksessa Thaimaassa virkailijan kädet pysähtyivät  mun vyötärölle ja kysyi "baby?". 14-vuotiaana kriparilla muut leiriläiset olivat kuulemma pohtineet mun selän takana, olenko raskaana. 18-vuotiaana työkaverini kysyi päin naamaa, olenko raskaana, eikä uskonut vaan alkoi väittää vastaan, kun vastasin kieltävästi. 19-vuotiaana julkaisin ylläolevan kuvan Instagramissa Minä ja kaikki virheeni -postauksen myötä, jossa puhuin muun muassa sitä, miten olen aina jollain tasolla hävennyt pömpöttävää vatsaani. Lähes saman tien ulkomaalainen kaverini kysyi kommenteissa, olenko raskaana, ja laittoi viestiä toiselle ystävälleni. Kun tuo samainen kuva julkaistiin Iltalehdessä, Facebook-kommentoijat väittivät mun taittaneen selkääni kaarelle saadakseni vatsani näyttämään tuolta, ja perheenjäsenenikin totesivat kuvan varmasti olevan feikki ja että olen itse pullistanut vatsani tuollaiseksi. Ei ole kauaa, kun sukulaiseni totesi reippasti, että mun poskeni ovat pyöristyneet, ja kutsui muutkin katsomaan. 

Mun maha on vähän erikoinen. Se saattaa aamulla olla aivan litteä, niin että housut meinaavat löysinä valua. Toisena hetkenä se pömpöttää niin, että nappi kiristää, kaikki vaatteet näyttävät hölmöltä ja itsetunto karisee. Ylläolevan kuvan olen ottanut pari vuotta sitten, samoihin aikoihin kun julkaisin Entä mun oma vartalo? -postauksen. Mä en muista, olenko tässä kuvassa pullistanut vatsaani superisomaha-efektin luomiseksi, ehkä. Mutta niin kuin tästäkin näkee, mun maha voi olla hyvinkin pyöreä, jos sille päälle sattuu. Mun mahalla on päivän mittaan monta muotoa ja kokoa, eikä se ihan hirveästi ole musta edes kiinni. Mutta epäilijöille totean, että tuossa kovasti kohua herättäneessä kuvassa mun vatsani on ihan normaalitilassa, ilman pullisteluja tai röhnötystä.

Niin, mun maha on vähän erikoinen. Näin mä olen ainakin aina ennen ajatellut. Ettekä uskokaan, miten lohdullista oli lukea tuo Iinan postaus, jossa hän kertoi mahansa olevan ihan samanlainen. Että hänenkin mahansa muuttaa muotoa päivän mittaan. Että hänkin kuvia ottaessa koittaa vetää vatsaa sisään, ja miten julkaisuvaiheessa muuten täydellinen kuva ei olekaan niin täydellinen sen pömpön takia. Siis en muista, milloin olisin kokenut tällaista vertaistuen helpotusta. Ja se vaan vahvistui kommentteja lukiessa: mun maha ei olekaan niin outo mitä kuvittelin!

Ja todellisuudessa ei mun maha oikeasti niin iso edes olekaan. Tälläkin hetkellä mulla on jalassa S-koon farkut, joiden kanssa mun on melkein pakko käyttää vyötä, koska nämä ovat himpun verran löysät. Toki toisen mallisissa farkuissa M:kin saattaa olla kireä. Mun maha ei ole jättiläinen, mulla on vaan muuten niin pieni kroppa, että vähänkin pömpöttävä maha erottuu ihan eri lailla. 

Mutta. Vaikka mun maha olisi kolme kertaa isompi ja tasaisen pyöreä, antaisiko se kenellekään oikeutta udella multa mahdollisesta raskaudesta? Ei. Entä jos olisin kymmenen vuotta vanhempi ja naimisissa? Ei. Missä tilanteessa sitten on ok udella mahdollisesta raskaudesta? Mä teen tän teille kaikille helpoksi: sun ei tarvitse koskaan. Lainaten itseäni, jos hän on raskaana, hän varmasti kertoo siitä itse, jos niin kokee tarpeelliseksi. End of the story.

Meillä on jokaisella oikeus käyttää haluamiamme vaatteita tai julkaista omasta mielestämme kivoja kuvia someen ilman, että joku alkaa millään tavalla kommentoimaan painoamme, ulkonäköämme tai mahdollista raskautta. Mun oma itsetunto on onneksi kasvanut viime aikoina, ja tyytyväisyyden kasvaessa omaa vartaloa kohtaan on mun ollut helpompi julkaista tällaisia postauksia ja julkaista niitä pömppökuvia. Pömpöttävät mahat eivät ole harvinaisuus tai ongelma. Mutta siinä vaiheessa, kun kaikki peittelevät pömppöjään ja esittävät, ettei niitä ole, syntyy ongelma. Koska mistä kukaan voi tietää, ettei ole yksin, jos ei koskaan näe ketään toista samanlaista?

Lopetetaan kaikenlaiset utelut ja bodyshamingit ja levitetään maharauhaa. Meillä kaikilla on oikeus edes siihen.

Tsekkaa myös muut ulkonäköaiheiset postaukseni:

Tältä näyttää L-koon nainen
Entä mun oma vartalo?
Minä ja kaikki virheeni
Miksi en saa ajatella olevani kaunis?
Kannetaan kauneuttamme ylpeydellä ensi vuonnakin

Älä kommentoi toisen ihmisen painoa

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)