Välipäivät ovat ihmisen parasta aikaa

Huh! Onpa ollut hassua olla bloggaamatta kokonainen viikko, ja samalla niin ihanaa ja tarpeellista! Mä en ole varmaan edes avannut tietokonetta jouluaaton (vaiko aatonaaton?) jälkeen, ja illat lähinnä maannut katsomassa Modernia perhettä tai lukemassa neljättä kirjaa Neiti Peregrinen eriskummallisista lapsista (joka on kyllä tämän vuoden paras (ja mahdollisesti ainoa) kirjasarjalöytö joka lämpimästi suosittelen kaikille!), nauttien täysillä siitä, että on loma, ja kaikki pakot ja velvollisuudet ovat karanneet ikkunasta.

Lisäksi olen tällä viikolla spontaanisti sisustanut asuntoani uuteen fiilikseen, hengaillut ihanien vauvojen, niin karvaisten kuin karvattomienkin, kanssa... niin, en mä oikein meinaa keksiä jatkoa tälle listalle. Mä en ole tehnyt oikeastaan mitään, ja se on vaan ihan parasta. Mä olen ihan yli joulusta, ja innolla odotan lopputalvea ja kevättä, lisääntyvää auringonpaistetta ja kaikkia niitä postauksia, joita pääsen teille ensi vuonna jakamaan. Oon myös innoissani huomisesta uudestavuodesta, jota kerrankin vietän jossain muualla kuin kotona, josta myös tulee varmasti ihan parasta. 

Tästä laiskottelusta kertoo jotain myös se, että mulla oli ihan työn takana löytää tähän postaukseen kuvitukseksi edes jokin semitalvinen tuore kuva, kun joulukuvia en enää jaksanut tähän laittaa. Lopulta löysin tämän snappiotoksen tapaninaamusta, ihanasta talvimaisemasta ja ylipäätään siitä, että äidin luona ikkunasta jopa näkyy maisemia, haha!

Nyt mä palaan rentoilemaan ja avaan ihanan kirjani ekaa kertaa tämän päivän aikana! Sitä aina unohtaa, miten ihanaa on uppoutua johonkin tosi hyvään kirjaan, ja ilman sitä fiilistä lukeminen saattaa hyvinkin tuntua väkinäiseltä. Mutta on se vaan mahtava tunne, kun saa käsiinsä kirjan, joka todella vie mukanaan. Mutta joo, ihanaa iltaa ja viikkoa ja uuttavuotta teille kaikille, ootte parhaita <3

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)