En minä ainakaan. Koko ikäni mä olen vihannut liikuntaa. Mä olen inhonnut urheilua, kuntoilua, kaikkea mihin liittyy fyysisiä aktiviteetteja lapsesta asti. Tarhassa en koskaan tykännyt mennä ulos, koulussa liikuntatunnit olivat pelkkää tuskaa ja kidutusta. Ja aina jos yritin jotain jopa innoissani ja avoimin mielin, olin kuitenkin aivan täyspaska (nimimerkillä sain yläasteella tukiopetusta kärrynpyörien tekoon).
Kyllä mä olen vuosia miettinyt, että pitäisi alkaa kuntoilla enemmän. Oman hyvinvoinnin, terveyden ja jaksamisen vuoksi. Että vanhana ei olisi niin huonossa kunnossa. Että saisi kehitettyä kehonhallintaa joka auttaisi laulamisessa. Että en hengästyisi joka kerta portaat kotiin kiivetessäni tai että jaksaisin juosta enemmänkin kuin sata metriä putkeen. Olen saanut kuntoiluspurtteja, tehnyt vatsalihaksia joka ilta pari viikkoa putkeen, käynyt kesäiltoina metsälenkeillä tai aloittanut aamun seitsemän minuutin hikitreenillä ja palkinnut itseni pekonilla. Aina kironnut, miten tämä on niin kamalaa ja miten ihmeessä ihmiset tähän pystyvät, ja huomannut lipsuvani ja herännyt neljää kuukautta myöhemmin sängyn pohjalta Netflixin äärestä.
Pari viikkoa sitten rakas ystäväni, lähes yhtä urheilullinen luonnostaan kuin allekirjoittanutkin, aloitti saliharrastuksen. Ja tänään, tänään mä lähdin hänen mukaansa. Aloitettiin päivä reilun tunnin kuntosalitreenillä, hän opasti minua eri laitteiden käyttöön ja minä tuskailin pienimpien mahdollisten painojen kanssa. Pukuhuoneesta lähtiessä tuntui, ettei jalat kanna, ja loppupäivä oli yhtä tuskaa ja uupumusta. Yhtään ei helpota tieto siitä, että siinä missä tänään väsyttää, huomenna sattuu.
Mutta mä aion jatkaa. Nyt mulla on hyvä mahdollisuus käydä salilla, lähellä ja suhteellisen edullisesti, ja ennen kaikkea kaveri jonka kanssa kärsiä. Mua ei yksin saisi salille (ainakaan tässä vaiheessa) vielä kirveelläkään, mutta nyt on tarkoitus opetella ja rakentaa rutiinia. Lähtötavoitteena olisi pyrkiä käymään tästä eteenpäin aina näin maanantaiaamupäivisin salilla (koska miksi ei hankkia lisäsyitä inhota maanantaita), ja mahdollisesti kasvattaa käyntejä kahteen viikossa, jos satun innostumaan. Motivaationi tukemiseksi ja innostuksen kasvattamiseksi suunnitelmissa on New Yorkista etsiä uusia, syötävän söpöjä urheiluvaatteita, jotta salille alkaa tehdä mieli lähteä ihan jo että saa laittaa ne päälle.
Kaikista todennäköisintä on, että tämä harrastus jäi tähän yhteen kertaan. Mutta hei, toivossa on aina hyvä elää, ainakin hetken.
Onko täällä muita liikunnanvihaajia, jotka ovat aloittaneet saliharrastuksen?
Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)
Täällä yks liikunnanvihaaja, joka haluaisi aloittaa saliharrastuksen muttei oo vieläkään saanut aikaiseksi :D Tsemppejä että jaksat raahautua sinne salille toistekin!
VastaaPoistaHaha kiitos, toivotaan! Ehkä säkin pääset joskus aloittamaan :D
PoistaItsekkään en pidä loppujen lopuksi liikunnasta, mutta onneksi huomaamatta tulee ns hyötyliikuntaa. Tähänkin onneksi vaikuttaa se, että elämässä on vilkas ekaluokkalainen jonka kanssa on pakko mennä uloskin liikkumaan kun virtaa on sen verran paljon, kuin pienessä kylässä. :)
VastaaPoistaToi on kyllä tosi hyvä, että on tollanen henkilökohtainen motivaattori raahautua ulos! Mullakin tuntuu olevan arjessa hyötyliikuntaa, mutta silti oon ihan kamalassa kunnossa :D
PoistaTsemppiä sulle ihan sikana liikuntaharrastukseen! Mä olin vielä ala-asteen lopussa sekä yläasteen alussa täysi liikunnanvihaaja enkä vapaa-ajalla sitä yhtään harrastanutkaan, mutta kasiluokalla jokin naksahti ja nykyään tykkään omatoimisesta liikunnasta :D Tärkeintä on, että tekee sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja mihin on motivaatiota! Jospa saisit liikunnasta itsellesi rutiinin, koska se tuo varmasti hyvää mieltä ja jaksamista alkuvaikeuksien jälkeen :)
VastaaPoistaKiitos, mahtavaa että sä oot innostunut! Kaikki sanovat just tota, että alun jälkeen treenit saa aikaan hyvän fiiliksen, mutta mun on tässä vaiheessa vaan jotenkin vaikea uskoa sitä :D
PoistaTsemppiä sulle liikkumiseen! Täällä myös yksi ex-liikunnanvihaaja. Ennen yliopistoon menoa en ollut vapaaehtoisesti koskaan käynyt missään jumpissa, salilla ym., ja pisin juoksemani juoksulenkki oli ehkä kahden kilometrin luokkaa. Jossain vaiheessa päässä vaan naksahti, ja hitaasti muutaman vuoden kuluessa siirryin joogasta ja 15 minuutin lihaskuntotreeneistä jopa 15km juoksulenkkeihin ja kovempiin treeneihin. Ja vapaaehtoisesti! Oman kunnon kohenemista on mielenkiintoista seurata, ja mikään ei saa aikaan parempaa fiilistä kun huomata pystyvänsä johonkin, johon ei KOSKAAN olisi kuvitellut pystyvänsä. Alku on kauheaa ja kestää jonkun aikaa, että homma alkaa luistaa. Jos siis päädyt jatkamaan liikuntaharrastusta, suuresti tsemppiä haasteeseen! :)
VastaaPoistaSä oot kyllä kieltämättä aika hyvä inspiraation lähde :D Kiitos <3
Poista