Kiitollinen pienistä asioista

Kun keskiviikon ja torstain välisenä yönä kävin viisi kertaa halailemassa pönttöä, muistelin parin vuoden takaista oksennustautia, kun Lontoossa 12 tuntia putkeen piti täsmällisesti 20 minuutin välein käydä laattaamassa, ja olin kiitollinen siitä, miten helpolla tällä kertaa pääsin ja miten huonovointisuudesta huolimatta sain jopa kunnon yöunet nukutuksi. 

Kun torstaina edellisyön sairastelun jälkeen vietin koko päivän yökkäreissä kotona, olin kiitollinen siitä, miten kaikista kauneimpien kesäisten kevätpäivien jälkeen mun sairaspäivänä oli pilvistä - ei ainakaan mennyt hyvät kelit täysin hukkaan.

Kun maanantai-iltana ollessani puolenyön jälkeen lähdössä juhlista, jotka järjestettiin käytännössä omassa naapurissani, huomasin jättäneeni kotiavaimet äidin luokse toiselle puolelle kaupunkia, olin kiitollinen siitä, miten helposti yöbussi kulki ja että mulla ylipäätään oli vaihtoehtona lähteä keskellä yötä äidille ja jäädä yöksi. 

Katsellessani erinäisiä Youtube-videoita ja Insta-stooreja viime päivinä olen ollut todella kiitollinen omasta terveydestäni ja kaikista niistä asioista, jotka suurin osa meistä ottaa itsestäänselvyytenä.

Erilaisia rahakeskusteluja selaillessani olen tuntenut suurta kiitollisuutta siitä, että vaikka olenkin yksinasuva opiskelija, ei mulla ole (ainakaan vielä) ollut suurempia taloudellisia haasteita eikä mun ole tarvinnut vielä koskaan elämässäni tosissaan laskeskella senttejä.

Näin pääsiäisaikana olen ollut superkiitollinen suuresta juhlasta ja tästä upeasta yhteisöstä, jossa jokainen otetaan lämmöllä vastaan ja voidaan pitää hauskaa yhdessä iästä tai siitä, kuinka kauan ja hyvin ollaan tunnettu, riippumatta.

Tämä postaus on muistutus meille kaikille siitä, että jopa huonoimpina hetkinämme elämässä on lukemattomasti asioita, joista olla kiitollisia. Kaiken negatiivisuuden keskellä on ihana välillä keskittyä myös siihen positiiviseen - se on aina siellä jossain.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Juhlien juhla ja bileiden bileet - kuulumiset pyhiltä

Hyvää pääsiäistä! Oi että, pääsiäinen tuli tänäkin vuonna oikein ryminällä, loppumattomalla juhlatunnelmalla, lyhyillä yöunilla ja pakollisilla päivittäisillä päikkäreillä. Pääsiäisviikonlopun vietin taas leirillä, jossa muun muassa heitin taas perinteisesti talviturkkini (kahdesti!). Pääsiäisyönä juhlittiin, mä jopa voitin munabingon, joku olisi saattanut kuvailla mun reaktiota liioitelluksi, mutta mä todella innostuin, haha! Siitä sitten lähtikin juhlakausi, tänä iltana jo kolmannet juhlat, eikä loppua ole näkyvissäkään. Pääsiäinen on vaan ihmisen parasta aikaa <3

Juhlafiilis alkoi kuitenkin jo ennen pääsiäistä, nimittäin kiirastorstaina oli Tiktakin odotettu areenakeikka! Tästä kirjoittelin jo enemmän Instan puolella, mutta oli se vaan jotenkin uskomatonta bilettää lapsuuden lempibändin kanssa niitä koko elämän verran kuunneltujen biisien tahtiin, eturivissä yhdessä bändiläisten kanssa fiilistellen. Tässä oli kokemus, jollaista en olisi osannut kaivata ja jota en vaihtaisi mihinkään <3

Mä palaan tästä taas pääsiäisjuhlinnan pariin, hyvää pääsiäistä bebet <3

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Jos mä olisin nyt Lontoossa...

...menisin King's Crossille, kävisin kiertämässä Harry Potter -kaupassa laiturilla 9 3/4, nappaisin aukiolta mukaan jotain herkullista katuruokaa ja suuntaisin lounastamaan Camley Streetin ihanaan luonnonpuistoon, jossa tuntuu kuin olisi viidakon keskellä. Siitä kävelisin British Librarylle ja viettäisin tovin lahjatavarakaupassa, koska sieltä yksinkertaisesti tekee ihan parhaita löytöjä. Ja vaikka ei mitään löytäisikään, on tunnelma mitä inspiroivin.

...ottaisin undergroundin Stratfordiin, kiertelisin Westfieldin ostoskeskuksessa niin kuin melkein joka viikonloppu kesällä 2017, ja viettäisin luultavasti tovin sinne vastikään avatussa uudessa Morphe-kaupassa. Siitä ottaisin bussin vanhoille kotikulmilleni, ja menisin siihen yhteen ihanaan pikkukahvilaan, josta kerran sain maailman parasta porkkanakakkua.

...kävisin taas ilmeisesti maailman instagrammatuimmassa kahvila-leipomossa Peggy Porchen Cakesissa Belgraviassa (josta sain maailman herkullisimman marjakuppikakun), ja kokeilisin uutta, yhtä söpöä Elan Cafea.

...kävelisin Lontoon upeiden puistojen halki ja nauttisin tunnelmasta: piknikkeilisin Hyde Parkissa, uppoutuisin Green Parkin puiden keskelle, tiirailisin St. James's Parkin joutsenia ja seurailisin ohikulkevia ihmisiä Kensington Gardensissa. 

...seilaisin tietysti edestakaisin Oxford Streetiä, kävisin molemmissa Primarkeissa ja muutenkin ehkä jokaikisessä kiinnostavassa kaupassa. Jäisin istumaan Disney Storen kurpitsakärryihin ja kuuntelisin Let It Gota kahdellakymmenelläviidellä kielellä (joihin suomi ei ikävä kyllä kuulu) ja kävelisin päin punaisia noin joka toisissa liikennevaloissa. 

...herkuttelisin Nando'sin lisukkeilla (siis ne papusössöt ja Peri Peri -kastikkeet ovat ihan parhaita, ei pääruoilla edes niin väliä), nappaisin Wasabista ja Itsusta mukaan kohtuuhintaista take away -sushia tai täyttäisin vatsani Pretsin ihanilla salaateilla. Tietty aina on vaihtoehtona ruokakauppojen ihanan monipuoliset valmisruokavaihtoehdot tai ihan vaan tätini kokkaamat herkkuruoat.

...istuisin katselemassa, miten lapset leikkivät Leicester Squaren suihkulähteellä (miksikä sitä kutsutaan, kun vettä ruiskuu maasta?) ja säikähtävät, kun lopulta kastuvatkin likomäriksi.

...kiertäisin Covent Gardenissa, kävisin Muumi-kaupassa jossa on ainakin yksi suomalainen myyjä, ostaisin jätskin, ottaisin taas yhden kuvan sisäänkäynnin kukka-asetelmasta ja jäisin seuraamaan taikurishowta.

...yrittäisin vihdoinkin saada liput Harry Potter -näytelmään. Ja ehkä menisin katsomaan Mamma Mian toistamiseen (tai kolmanteen kertaan, jos Suomi-versio lasketaan). 

...viettäisin sunnuntaiaamun kirkossa, jossa mut aina tunnistetaan ja jonne aina otetaan lämmöllä vastaan, vaikka yhteensä olenkin siellä käynyt muistaakseni neljä kertaa vuoden sisään. Siitä jatkaisin matkaa Brick Lane Marketille, josta ostaisin luultavasti taas yhden uuden mekon ja jotain herkullista katuruokaa jostain uudesta maailmankolkasta.

...lähtisin toisena päivänä Notting Hilliin, kävelisin pitkin Portobello Roadia ja nauttisin markkinatunnelmasta (ja -ruoasta, täälläkin ihan parhaat katuruokakojut!). 

...nauttisin Lontoo-fiiliksestä, brittiaksentista ja valtavasta tarjonnasta niin ostosten, tekemisten ja hengailupaikkojen suhteen.

...hämmästelisin hassuja hajuja, kapeita portaikkoja korkeissa taloissa, roskapusseja hienostokatujen varsilla ja ainaista ihmispaljoutta.

...hihkuisin todennäköisesti koko ajan innoissani siitä, että mä olen Lontoossa.

Ehkä taas joku päivä ♥️

Jos olet uusi blogissani, vietin kesän 2017 Lontoossa au pairina. Au pair -kokemuksestani voit lukea lisää täällä, ja Lontoo-fiilistelyä on enemmän tämän tägin takana. Minä saatoin lähteä Lontoosta, mutta Lontoo ei koskaan lähde minusta.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Tahtoisin olla ekologisempi

Mä kuulun siihen ikäpolveen, jolle on pienestä pitäen puhuttu kierrättämisestä, sähkön säästämisestä ja ekologisuudesta. Meille on opetettu ne kaikki pienet ja isommat keinot, joilla pitää ympäristöstämme parempaa huolta. Meille on nakutettu tiukasti takaraivoon, miten valot sammutetaan huoneesta lähtiessä ja banaaninkuoret kuuluvat biojätteeseen. Meille ilmastonmuutos on aina ollut arkea, todellisuutta, fakta joka pitää ottaa tosissaan ja jota ei tulisi mieleenkään kieltää.

Postauksen kuvat: Linda / Revontulipalo

Viime kuinen New Yorkin -matkamme kuitenkin osaltaan taas avasi mun silmät, miten hyvin Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa asiat hoidetaan. Tietenkin esimerkiksi Thaimaassa joen rannan täyttävät roskat ja muovipussit tuntuvat väärältä ja ahdistavat, mutta ne eivät yllätä samalla tavalla kuin näennäisesti kehittyneen ja sivistyneen Yhdysvaltojen kulutuskulttuuri. Pieni maitopullo pakattiin kämäiseen muovipussiin, jonka ei voinut olettaa selviävän edes kotimatkasta ehjänä, ja lähes jokaisessa ravintolassa käytettiin kertakäyttöaterimia. 

Meidät majoittanut perhe kuului onneksi valveutuneempaan väestöön, ja he olivat muun muassa hiljattain ryhtyneet kierrättämään biojätteensä. Käytiinkin hyvää keskustelua juuri näistä Suomen ja Jenkkien eroista ja siitä vastuusta, mikä meillä jokaisella on.

Joo, Suomessa menee hyvin. Mutta aina voisi mennä paremmin, tulihan meidän ylikulutuspäivä vastaan jo huhtikuun alussa. Joo, Suomi ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta me todellakin voidaan tehdä parhaamme, ettei me oltaisi jatkuvasti pahentamassa tilannetta.

Olenkin viime aikoina ajatellut entistä enemmän omaa ekologisuuttani. Pyrin kierrättämään biojätteet, metallit sekä pahvi- ja paperiroskat. Meillä ei ole taloyhtiössä muovinkeräystä, mutta tarkoitus olisi ottaa yhteyttä ja pyytää sellaista. Mä syön pääsääntöisesti kasvisruokaa, ja etenkin näin paaston alla mahdollisuuksien mukaan myös vegaanipainotteisesti (lisää mun ajatuksista kasvisruokailuun täällä). Monessa suhteessa ekologisuus kulkee käsi kädessä myös taloudellisuuden kanssa: turhan kuluttamisen pois jättäminen ja esimerkiksi se kasvisruokailu säästää myös kukkaroa. Samalla mulla kuitenkin syntyy esimerkiksi hirveästi jätettä yhdelle ihmiselle, erityisesti ruokahävikkiä, ja satunnaisesti huomaan ostavani ihan hirveästi "turhaa" materiaa esimerkiksi Primarkin reissuilla, kun kerta halvalla saa.

Monessa asiassa on vielä petrattavaa, mutta monessa menee jo melko hyvin. Mä oon parikin kertaa tehnyt tämän testin, jossa pystyy helposti arvioimaan oman kulutuksensa ja hiilijalanjälkensä. Melkein kaikilla osa-alueilla mun kulutus on suhteellisen vähäistä ja reilusti alle kansallisen keskiarvon, asunhan superpienessä asunnossa enkä syö isoja annoksia.

Yksi iso pahe, jota tässäkin on jo hieman sivuttu, mulla kuitenkin on, nimittäin matkailu ja lentäminen. Lentomatkustus on yksi suurimmista päästöjen aiheuttajista, ja tuntuu jopa tekopyhältä samassa postauksessa puhua ekologisuudesta ja viimeisen 14 kuukauden aikana tekemistäni Yhdysvaltojen- ja Thaimaan-matkoista, puhumattakaan esimerkiksi niiden väliin mahtuneesta Lontoon-reissusta sekä muista lyhyemmistä, muilla kulkuneuvoilla taitetuista ulkomaanmatkoista. Matkustamisesta tuskin tulen kuitenkaan koskaan luopumaan. Maailman kiertäminen antaa ainutlaatuisia elämyksiä ja elämänkokemusta, joka puolestaan tulee hyödyksi monella muulla elämän alueella. Joku voisi tähän todeta, että onko näissä mun pyrkimyksissä mitään järkeä, kun kaikki kuitenkin kumoutuu yhdellä rantalomalla. Jokainen pienikin teko kuitenkin on tyhjää parempi, ja sehän nyt olisi maailman huonoin syy olla välittämättä ympäristöstä ja heitellä muovipusseja Kauppatorilta mereen porsaankyljys kädessä, koska mä kuitenkin lennän vuosittain.

Nämä mun ajatukset ehdottomasti ovat olleet läsnä myös vaaleja seuratessani. Yksi ihminen voi tehdä osansa, mutta yksi valtio voi tehdä niin paljon enemmän. Mä äänestin puoluetta ja ehdokasta, joka kokee ekologisuuden ja ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeäksi, ja mä toivon, että niin teette tekin. Jos et ole vielä käynyt ääntäsi jättämässä, voit tehdä sen huomenna omalla vaalipaikallasi. Mukaan tarvitset vain henkkarit, mullakin kulkee ajokortti aina lompakossa mukana, niin äänestäminen oli helppo tehdä päivän muun ohjelman ohessa. Ja jos sulle on jokin toinen asia tärkeä ja jota tahdot meidän päättäjien edistävän, mene huomenna antamaan äänesi. Jokaisella äänellä on väliä, ja etenkin meidän nuorten on tärkeä saada äänemme kuuluviin. Me aiotaan huomenna pitää omat vaalinvalvojaisemme äidin kanssa ja herkutella samalla, kun seurataan ääntenlaskua ja tuloksia!

Tämäkin on aihe, josta riittäisi niin paljon sanottavaa ja pohdintaa, mutta ehkä mä jätän tän tällä kertaa tähän. Miten sä pyrit arjessasi ekologisuuteen?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Synneistä suurin on uskonto

Mulla on ollut luonnoksissa postaus tällä otsikolla varmaan pari vuotta. Otsikko, ei muuta. Sillä mä olen tiennyt, että tämä on aihe, josta ehdottomasti tahdon vielä kirjoittaa, mutta vasta nyt tuli se kipinä, että mulla on oikeasti jotain sanottavaa ja tahdon sanoa sen nyt.

Mä olin viime sunnuntaina paikan päällä Mellunmäen moskeijan Kaveria ei jätetä -solidaarisuustapahtumassa. Kyseisen moskeijan seiniin on viime aikoina useampaankin otteeseen ilmestynyt töhryjä ja vihaviestejä, joten tällä tapahtumalla osoitettiin tukea Itä-Helsingin muslimiyhteisölle ja sanottiin ei vihapuheelle. Paikalla oli kansanedustajia, toimittajia ja eri uskontokuntien edustajia puhumassa sekä taistelemassa ilkivaltaa ja rasismia vastaan lämmöllä ja rakkaudella. Vaihdoin yhden toisen paikallaolijan kanssa (en edes kysynyt, oliko hän itse muslimi vai muuten tukemassa tapahtumaa) ajatuksia syrjinnästä ja esimerkiksi Uuden-Seelannin tapahtumista, ja käytiin tosi hyvää keskustelua Suomen kevään räntäsateessa.

Nykypäivän yhteiskunnassa on ihan naurettavaa, että yhtä ihmistä, tai kokonaista ihmisryhmää, kiusataan ja syrjitään uskonnon takia. Ihan naurettavaa, että ihmisten arkipäiväisessä keskinäisessä kanssakäymisessä henkilökohtainen usko on edes tekijä. Että muslimi ja ateisti tai juutalainen ja kristitty eivät jonkun mielestä voisi tai jopa saisi olla kavereita tai edes ystävällisiä toisilleen. Että me kuviteltaisiin tuntevamme ihminen, hänen tausta ja ajatukset ja mielipiteet ja aikeet pelkän uskonnon tai ulkonäön perusteella.

Paljon puhutaan muslimeihin kohdistuvasta syrjinnästä ja rasismista. Mutta yhä enemmän mä olen huomannut sen nykyään olevan niin paljon muutakin. Lähes päivittäin netissä törmää keskusteluihin, joissa uskonnot nähdään satuiluna ja aivopesuna, ja uskovat ovat jollain lailla häiriintyneitä tai vähintään sen verran tyhmiä, ettei heitä vaan voi ottaa tosissaan. Suomessa, jossa kulttuuri ja kalenteri pitkälle pohjautuu kristinuskoon, uskonto nähdään liian usein yksinomaan huonona asiana.

Mä ymmärrän, että jollekin uskonto on kauimmainen asia omasta maailmankuvastaan. Se on ihan ok. Mä ymmärrän, että jollekin uskonto on koko elämän perusta. Sekin on ihan ok. Sitä mä en ymmärrä, minkä takia toista pitää väheksyä tai jopa kiusata vastakkaisen näkemyksen puolesta. Jumalan sanan levittäminen ja suoranainen tuputtaminen ihan ymmärrettävästi ärsyttää, jos itse ei usko. Mutta yhtä lailla uskovaa loukkaa, että puhutaan satukirjoista ja mielikuvituskavereista. Vaikka sun mielestä on ihan neutraalia ja relevanttia verrata Jumalaa joulupukkiin ja jokaisella on vapaus ilmaista oma mielipiteensä, voi asiansa ehkä pukea vähän kunnioittavammin.

Samaan hengenvetoon lisään vielä, että tämä tietenkin toimii myös toisin päin - ateistille ei välttämättä ole hedelmällisintä todeta, miten hölmöä on kiistää Jumalan olemassaolo, siitäkään tuskin saa kaikista rakentavinta keskustelua aikaiseksi.

Ja kun tämä ei ole edes mitenkään satunnaista, kun mä voin lainata esimerkeiksi ihan oikeita, säännöllisesti nettikeskusteluissa näkemiäni kommentteja. Eikä tässä käytöksessä nähdä mitään huomautettavaa. Uskonnon ei tarvitse olla kaikkien juttu, ja se voi olla tosi vaikeasti lähestyttävä aihe sellaiselle, jonka arvomaailma perustuu täysin loogiseen päättelyyn ja tieteeseen. Mun puolesta sä voit omassa lähipiirissäsi naureskella uskontojen irrationaalisuudelle ihan rauhassa. Mutta netissä ja sellaisten ihmisten seurassa, joille Jumala on ihan yhtä totisinta totta kuin maa jalkojen alla, tai edes niiden väliinputoajien kanssa, kannattaa sanansa valita tarkemmin. Vaikka jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja omiin arvoihin, ei sitä kannata tieten tahtoen lähteä asettamaan omiaan toisen yläpuolelle. Ja tämä pätee ihan kaikkeen, erityisesti näin vaalien alla huomaa, miten hauskaa on lähteä naureskelemaan toisten näkemyksille.

Mulle kristinuskon tärkein opetus lähimmäisenrakkaus. Se, että me välitetään ja kunnioitetaan toisiamme, pidetään huolta toinen toisestamme, että me ollaan kaikki eroavaisuuksistamme huolimatta yhtä suurta perhettä. Se on opetus, joka toistuu lähes kaikissa uskonnoissa, ja jonka pitäisi kuulua jokaisen omaan moraalikäsitykseen. Miettikää miten yksinkertaista elämä olisi, jos meidän ei tarvitsisi punnita suhtautumistamme vastaantulijaan tämän perimän tai uskonnon tai synnynnäisten tekijöiden pohjalta, vaan otettaisiin kaikki vastaan sellaisina, kuin he ovat. Jos sä oot kiva mulle, mä oon kiva sulle, ei sen kummempaa.

Musta tuntuu, että voisin jauhaa tästä vaikka kuinka pitkään ja ihan varmasti unohdin jonkun tärkeän pointin tästä postauksesta, mutta ehkä siinä tapauksessa pitää jatkaa joskus toiste. Onko sun uskoa tai uskonnottomuutta joskus pilkattu tai väheksytty? Miten sä reagoit sellaisissa tilanteissa?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Kesän 2019 bucket list

Mä vähän meinasin, etten tänä vuonna tekisi enää bucket listiä kesälle, edellisvuoden kolmesta listasta (1, 2, 3) kun on edelleen monta kohtaa täyttämättä. No, sitten mä bongasin Minuutti kerrallaan -blogin Jennin Summer Bucket Listin. Ensinnäkin ihailen henkilöä, joka osaa aloittaa kesähypetyksen vielä muakin aiemmin (mähän olin poikkeuksellisen myöhässä kevättunnelmoinnissanikin tänä vuonna ja tämänkin postauksen julkaisu on mulla täysin venähtänyt), ja enhän mä nyt oikeasti voi jättää välistä hyvää tilaisuutta fiilistellä tulevaa kesää oikein antaumuksella, varsinkaan nyt kun se on jo melkein käsin kosketeltavissa. Tällä kertaa aion kuitenkin pitää listan hyvin tiiviinä ja realistisena, jolloin toivottavasti lista pystyy inspiroimaan mua läpi kesän.

Lähde road tripille. Vaikka mä en varsinaisesti tykkää istua autossa, on siinä jotain erityisestä kesäkuumalla katsoa ohi vilistäviä vihreitä maisemia, kuunnella hyvää musaa ja nostaa paljaat jalat ylös. Suomessa on ihan sikana hienoja kesäpaikkoja, ja tahdonkin myös tänä vuonna päästä kiertelemään kotimaata. Suunnitteilla on tietenkin perinteiset mökkireissut ja visiitit sukulaisten luo, mutta mua houkuttelisi lisäksi myös käydä esimerkiksi järvellä, josta meidän suku on saanut sukunimensä, ja vaikka ohiajaessa löytää joku aivan uusi paikka, jonne ei tietoisesti tulisi mieleenkään lähteä.

Pidä siivouspäivä. Viime kesänä mä yhtenä päivänä laitoin Abba Gold -levyn soimaan, ja noiden viiden tunnin ja 59 kappaleen aikana kävin kaikki kaapit ja nurkat läpi ja tehosiivosin koko asunnon. Siivoaminenkin voi olla tosi hauskaa, kun siihen fiilikseen pääsee, ja tuollainen päivä kyllä pitää ottaa uusiksi myös ensi kesänä. Ehkä kuitenkin sateisempana päivänä!

Tee kukkaseppele. Mä en oo koskaan sellaista onnistuneesti tehnyt, mutta onhan ne nyt niin söpöjä ja kesäisiä, että tänä vuonna pitää kokeilla.

Lähde loppukesästä kuvailemaan auringonkukkapelloille. Tämän olisin halunnut viime vuonna tehdä, mutta jotenkin heräsin ihan liian myöhään, ja kukat olivat aika lailla jo häipyneet maisemasta. Parhaita peltoja pääkaupunkiseudulla saa vinkkailla! Tästä tuli mieleen, ihan tavallisellakin pellolla olisi siistiä käydä kuvailemassa. Okei, tiivistetään seuraavaan kohtaan:

Kuvaile paljon. Kesä on niin kaunista ja inspiroivaa aikaa, siispä ikuistamme sen moneen ihanaan valokuvaan. 

Vietä aikaa ulkona, kävele paljain jaloin nurmikolla, kuuntele lokkien laulua ja järven liplatusta, käy yöuinnilla ja nauti mökkisaunan tunnelmasta ja valoisista illoista, syö ihan sikana uusia perunoita ja mansikoita ja kaikkea tuoretta ja raikasta, pelaile sulkapalloa ja heitä tikkaa ja innostu, kun jopa osut, lue kasapäin Akkareitaa ja katso keskinkertaista TV-viihdettä, kastu kesäsateessa ja hukkaa aurinkolasit (jotka kuitenkin aina parin viikon sisään löytyvät kassin pohjalta), naura ja nuku ja ota rennosti ja nauti. Siinäpä se. 

Taas kevään edetessä ja kesäisiä kuvia selatessani muistan, miten paljon oikeasti rakastan kesää, miten täysin kesäihminen mä olen, ja miten suurella innolla ja rakkaudella mä todella odotan vuoden parasta aikaa. Toi keskimmäinenkin kuva on otettu viime vuonna toukokuun puolenvälin jälkeen, miettikää jos puolentoista kuukauden päästä olisi taas tollaset kelit! Turha on oikeasti toivoa, että ensi kesä olisi yhtä upea kuin edellinen, mutta aina huonokin kesä on parempi kuin ei kesää ollenkaan. Kesä tule jo, mä odotan jo niin kipeästi! 

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)