Jos mä olisin nyt Lontoossa...

...menisin King's Crossille, kävisin kiertämässä Harry Potter -kaupassa laiturilla 9 3/4, nappaisin aukiolta mukaan jotain herkullista katuruokaa ja suuntaisin lounastamaan Camley Streetin ihanaan luonnonpuistoon, jossa tuntuu kuin olisi viidakon keskellä. Siitä kävelisin British Librarylle ja viettäisin tovin lahjatavarakaupassa, koska sieltä yksinkertaisesti tekee ihan parhaita löytöjä. Ja vaikka ei mitään löytäisikään, on tunnelma mitä inspiroivin.

...ottaisin undergroundin Stratfordiin, kiertelisin Westfieldin ostoskeskuksessa niin kuin melkein joka viikonloppu kesällä 2017, ja viettäisin luultavasti tovin sinne vastikään avatussa uudessa Morphe-kaupassa. Siitä ottaisin bussin vanhoille kotikulmilleni, ja menisin siihen yhteen ihanaan pikkukahvilaan, josta kerran sain maailman parasta porkkanakakkua.

...kävisin taas ilmeisesti maailman instagrammatuimmassa kahvila-leipomossa Peggy Porchen Cakesissa Belgraviassa (josta sain maailman herkullisimman marjakuppikakun), ja kokeilisin uutta, yhtä söpöä Elan Cafea.

...kävelisin Lontoon upeiden puistojen halki ja nauttisin tunnelmasta: piknikkeilisin Hyde Parkissa, uppoutuisin Green Parkin puiden keskelle, tiirailisin St. James's Parkin joutsenia ja seurailisin ohikulkevia ihmisiä Kensington Gardensissa. 

...seilaisin tietysti edestakaisin Oxford Streetiä, kävisin molemmissa Primarkeissa ja muutenkin ehkä jokaikisessä kiinnostavassa kaupassa. Jäisin istumaan Disney Storen kurpitsakärryihin ja kuuntelisin Let It Gota kahdellakymmenelläviidellä kielellä (joihin suomi ei ikävä kyllä kuulu) ja kävelisin päin punaisia noin joka toisissa liikennevaloissa. 

...herkuttelisin Nando'sin lisukkeilla (siis ne papusössöt ja Peri Peri -kastikkeet ovat ihan parhaita, ei pääruoilla edes niin väliä), nappaisin Wasabista ja Itsusta mukaan kohtuuhintaista take away -sushia tai täyttäisin vatsani Pretsin ihanilla salaateilla. Tietty aina on vaihtoehtona ruokakauppojen ihanan monipuoliset valmisruokavaihtoehdot tai ihan vaan tätini kokkaamat herkkuruoat.

...istuisin katselemassa, miten lapset leikkivät Leicester Squaren suihkulähteellä (miksikä sitä kutsutaan, kun vettä ruiskuu maasta?) ja säikähtävät, kun lopulta kastuvatkin likomäriksi.

...kiertäisin Covent Gardenissa, kävisin Muumi-kaupassa jossa on ainakin yksi suomalainen myyjä, ostaisin jätskin, ottaisin taas yhden kuvan sisäänkäynnin kukka-asetelmasta ja jäisin seuraamaan taikurishowta.

...yrittäisin vihdoinkin saada liput Harry Potter -näytelmään. Ja ehkä menisin katsomaan Mamma Mian toistamiseen (tai kolmanteen kertaan, jos Suomi-versio lasketaan). 

...viettäisin sunnuntaiaamun kirkossa, jossa mut aina tunnistetaan ja jonne aina otetaan lämmöllä vastaan, vaikka yhteensä olenkin siellä käynyt muistaakseni neljä kertaa vuoden sisään. Siitä jatkaisin matkaa Brick Lane Marketille, josta ostaisin luultavasti taas yhden uuden mekon ja jotain herkullista katuruokaa jostain uudesta maailmankolkasta.

...lähtisin toisena päivänä Notting Hilliin, kävelisin pitkin Portobello Roadia ja nauttisin markkinatunnelmasta (ja -ruoasta, täälläkin ihan parhaat katuruokakojut!). 

...nauttisin Lontoo-fiiliksestä, brittiaksentista ja valtavasta tarjonnasta niin ostosten, tekemisten ja hengailupaikkojen suhteen.

...hämmästelisin hassuja hajuja, kapeita portaikkoja korkeissa taloissa, roskapusseja hienostokatujen varsilla ja ainaista ihmispaljoutta.

...hihkuisin todennäköisesti koko ajan innoissani siitä, että mä olen Lontoossa.

Ehkä taas joku päivä ♥️

Jos olet uusi blogissani, vietin kesän 2017 Lontoossa au pairina. Au pair -kokemuksestani voit lukea lisää täällä, ja Lontoo-fiilistelyä on enemmän tämän tägin takana. Minä saatoin lähteä Lontoosta, mutta Lontoo ei koskaan lähde minusta.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)