Mulla on ollut luonnoksissa postaus tällä otsikolla varmaan pari
vuotta. Otsikko, ei muuta. Sillä mä olen tiennyt, että tämä on aihe, josta
ehdottomasti tahdon vielä kirjoittaa, mutta vasta nyt tuli se kipinä, että
mulla on oikeasti jotain sanottavaa ja tahdon sanoa sen nyt.
Mä olin viime sunnuntaina paikan päällä Mellunmäen moskeijan Kaveria
ei jätetä -solidaarisuustapahtumassa. Kyseisen moskeijan seiniin on viime aikoina
useampaankin otteeseen ilmestynyt töhryjä ja vihaviestejä, joten tällä
tapahtumalla osoitettiin tukea Itä-Helsingin muslimiyhteisölle ja sanottiin ei
vihapuheelle. Paikalla oli kansanedustajia, toimittajia ja eri uskontokuntien edustajia
puhumassa sekä taistelemassa ilkivaltaa ja rasismia vastaan lämmöllä ja
rakkaudella. Vaihdoin yhden toisen paikallaolijan kanssa (en edes kysynyt, oliko hän itse muslimi vai muuten tukemassa tapahtumaa) ajatuksia syrjinnästä ja esimerkiksi Uuden-Seelannin tapahtumista, ja käytiin tosi hyvää keskustelua Suomen kevään räntäsateessa.
Nykypäivän yhteiskunnassa on ihan naurettavaa, että yhtä
ihmistä, tai kokonaista ihmisryhmää, kiusataan ja syrjitään uskonnon takia. Ihan
naurettavaa, että ihmisten arkipäiväisessä keskinäisessä kanssakäymisessä
henkilökohtainen usko on edes tekijä. Että muslimi ja ateisti tai juutalainen
ja kristitty eivät jonkun mielestä voisi tai jopa saisi olla kavereita tai edes
ystävällisiä toisilleen. Että me kuviteltaisiin tuntevamme ihminen, hänen
tausta ja ajatukset ja mielipiteet ja aikeet pelkän uskonnon tai ulkonäön
perusteella.
Paljon puhutaan muslimeihin kohdistuvasta syrjinnästä ja rasismista. Mutta yhä enemmän mä olen huomannut sen nykyään olevan niin paljon muutakin. Lähes päivittäin netissä törmää keskusteluihin, joissa uskonnot nähdään satuiluna ja aivopesuna, ja uskovat ovat jollain lailla häiriintyneitä tai vähintään sen verran tyhmiä, ettei heitä vaan voi ottaa tosissaan. Suomessa, jossa kulttuuri ja kalenteri pitkälle pohjautuu kristinuskoon, uskonto nähdään liian usein yksinomaan huonona asiana.
Samaan hengenvetoon lisään vielä, että tämä tietenkin toimii myös toisin päin - ateistille ei välttämättä ole hedelmällisintä todeta, miten hölmöä on kiistää Jumalan olemassaolo, siitäkään tuskin saa kaikista rakentavinta keskustelua aikaiseksi.
Ja kun tämä ei ole edes mitenkään satunnaista, kun mä voin lainata esimerkeiksi ihan oikeita, säännöllisesti nettikeskusteluissa näkemiäni kommentteja. Eikä tässä käytöksessä nähdä mitään huomautettavaa. Uskonnon ei tarvitse olla kaikkien juttu, ja se voi olla tosi vaikeasti lähestyttävä aihe sellaiselle, jonka arvomaailma perustuu täysin loogiseen päättelyyn ja tieteeseen. Mun puolesta sä voit omassa lähipiirissäsi naureskella uskontojen irrationaalisuudelle ihan rauhassa. Mutta netissä ja sellaisten ihmisten seurassa, joille Jumala on ihan yhtä totisinta totta kuin maa jalkojen alla, tai edes niiden väliinputoajien kanssa, kannattaa sanansa valita tarkemmin. Vaikka jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja omiin arvoihin, ei sitä kannata tieten tahtoen lähteä asettamaan omiaan toisen yläpuolelle. Ja tämä pätee ihan kaikkeen, erityisesti näin vaalien alla huomaa, miten hauskaa on lähteä naureskelemaan toisten näkemyksille.
Mulle kristinuskon tärkein opetus lähimmäisenrakkaus. Se, että me välitetään ja kunnioitetaan toisiamme, pidetään huolta toinen toisestamme, että me ollaan kaikki eroavaisuuksistamme huolimatta yhtä suurta perhettä. Se on opetus, joka toistuu lähes kaikissa uskonnoissa, ja jonka pitäisi kuulua jokaisen omaan moraalikäsitykseen. Miettikää miten yksinkertaista elämä olisi, jos meidän ei tarvitsisi punnita suhtautumistamme vastaantulijaan tämän perimän tai uskonnon tai synnynnäisten tekijöiden pohjalta, vaan otettaisiin kaikki vastaan sellaisina, kuin he ovat. Jos sä oot kiva mulle, mä oon kiva sulle, ei sen kummempaa.
Musta tuntuu, että voisin jauhaa tästä vaikka kuinka pitkään ja ihan varmasti unohdin jonkun tärkeän pointin tästä postauksesta, mutta ehkä siinä tapauksessa pitää jatkaa joskus toiste. Onko sun uskoa tai uskonnottomuutta joskus pilkattu tai väheksytty? Miten sä reagoit sellaisissa tilanteissa?
Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)
Mielenkiintoinen ja valitettavasti ajankohtainen aihe!
VastaaPoistaItteäni ainakin ärsyttää, kun välillä jotkut tuntuu ajattelevan uskonnollisuuteen ja fiksuuden korreloivan jotenkin keskenään. Että ei muka voisi uskoa Jumalaan ja samaan aikaan tieteeseen. Tai, että ajatellaan uskonnon määrittävän ihmisen elämän täysin ilman että ihminen itse on pohtinut omaa arvomaailmaansa. Mun mielestä usko ja tiede on kaksi eri asiaa, eikä toisiaan poissulkevia ja ainakin itse oon juurikin uskonnon takia joutunut pohtimaan monia arvokysymyksiä.
Uskonto/uskonnottomuus on hyvin henkilökohtaisia asioita. Keskustelen aiheesta mielelläni, mutta toisen valintojen arvottamista en hyväksy ja itse pyrin sitä mahdollisimman paljon välttämään. Omasta mielestäni uskonto on vain yksi osa ihmistä, eikä se siten määritä meitä tai kerro millainen tyyppi on kyseessä.
Siis tää kommentti kiteyttää mun ajatukset niin hyvin. Tiede ja uskonto eivät ole millään tavalla ristiriidassa keskenään, eikä esimerkiksi evoluutio ja luomiskertomus sulje toisiaan pois. Yks mun hyvä kaverikin sanoo, että tiede selittää, mitä tapahtuu, ja uskonto kertoo miksi. Mäkin tosi harvoin puhun suoraan mun omasta uskosta, eikä tällaiset ajatusmaailmat auta asiaa ollenkaan.
PoistaSuperhyvä postaus <3 En vaan ymmärrä, miten joillain ihmisillä on tarve parjata toisten maailmankuvaa. Ainoa mitä siitä oikeasti seuraa on paha mieli, riitoja ja jopa sotia (pätee myös yleisesti siihen että tahalleen halutaan nähdä toisessa vain ne eroavaisuudet ja ristiriidat).
VastaaPoistaUsein törmää siihen, miten johonkin uskontoon kuuluva leimataan suunnilleen idiootiksi, kun uskoo "satuolentoon". Ja toisaalta taas tiedän mm. yhden uskonnollisen perheen, jossa vanhemmat kieltävät lapsiaan leikkimästä muiden uskontojen edustajien (tai ateistien) kanssa. Mikään ääripää ei oo hyvä, ja sois tällaisten ihmisten näkevän sen, miten samanlaisia me kaikki loppujen lopuks ollaan uskontoon tai uskonnottomuuteen katsomatta.
Mut onneks suurin osa ihmisistä on fiksuja ja osaa kohdata ihmisen ihmisenä <3
Kiitos <3 ja toi on niin totta, ja aivan turhaa. Ihan kaikessa ääripäät ovat huonoja, nimenomaan koska ääriajattelu johtaa toisten poissulkemiseen ja hyväksymättömyyteen. Uskonto yhdistää uskonnon sisällä, muttei sen tarvitse erottaa meitä sen ulkopuolella. Ja joo, onneksi tämä ei koske kaikkia, vaikka negatiiviset äänet ovatkin yleensä ne äänekkäimmät!
PoistaTosi hyvin kirjoitettu Sanna! Jokaisen pitäisi saada uskoa tai olla uskomatta juuri sillä tavalla kuin haluaa :) Itse en usko kristinuskon Jumalaan ja oma uskoni muutenkin on minulle vielä selvittämätön aihe, mutta eiköhän se ajan kanssa selkiydy. Myönnän, että musta tuntuu vähän erikoiselta, että jotkut uskovat niin kirjaimellisesti esimerkiksi Raamattuun, mutta eihän se ole multa pois. Jokainen siis uskokoon juuri niin kuin haluaa ja usko ei saisi olla sellainen asia, mikä erottaa ihmisiä tai estää heitä olemasta ystävällisiä toisilleen. Sekinhän on vain yksi osa ihmisen koko persoonaa.
VastaaPoistaNimenomaan, asioista saa olla eri mieltä mutta pitää osata kunnioittaa toistenkin näkemystä!
Poista