TOTUUS MENKOISTA

Reilu neljä vuotta sitten (hyvänen aika) mä kirjoitin teille paljastuspostauksen mun menkoista (joka muuten edelleen pitää paikkaansa yhtenä mun blogini luetuimmista postauksista). Tuossa postauksessa kerroin mun siihen astista menkkahistoriaa, järkytyksen ensimmäisten kuukautisten alkaessa ja kauheimmat menkkakokemukset. Kuukautiset ovat puolet elämästäni olleet yksi iso kiusankappale, joka ei koskaan tunnu tajuavan, miten helppoa olisi vaan antaa mun elää elämääni normaalisti ja hiljaisesti asettua nurkkaan vierailunsa ajaksi. Menkat sattuu ja ovat kauhean epäkätevä fyysinen toiminto, se me tiedetään. Menkkoihin liittyy kuitenkin noin miljoona muuta oiretta ja bonuskaveria silloinkin, kun kutsukorttiin ei olla merkattu avecia, ja ne tuntuvat vaihtelevan, lisääntyvän ja muuttavan muotoaan vielä näin vuosikymmenen jälkeen, kun luulisi tuntevan toisensa jo aika hyvin.

Miten menkat siis oikeasti vaikuttaa mun kehon toimintaan ja yleiseen olotilaan? Jokaiset menkat tuntuu olevan erilaiset, ja jokainen nainen kokee menkat täysin eri tavalla. Luvassa on kuitenkin aivan liian yksityiskohtaista ja henkilökohtaista kuvausta kehon eri toiminnoista kuukautisten aikaan, joten jatkathan omalla vastuulla.

Sattuu. Niin monella tapaa. Usein se pahin kipu ei edes ole varsinaista kipua, se ei satu. On vaan äärettömän epämukava olo, tunnetta ei voi paikallistaa yhteen kohtaan eikä mikään asento tai kikka sitä helpota, ja se on ehkä kipuakin inhottavampaa. Toisinaan on kauhea paineen tunne, tai tuntuu kuin jalkojen välissä olisi vain jättimäinen aukko. Joskus iskee terävä kipupiikki aivan tyhjästä, jolloin on pakko vain pysähtyä ja hengitellä, kunnes se menee ohi. Nämä ovat erityisen mukavia esimerkiksi tietä ylittäessä tai muualla ihmisten ilmoilla kävellessä. Luonnollisesti kuukautiset aiheuttavat myös saatanallisia vatsakipuja, jolloin sitten ihan oikeasti sattuu.

Heikotus. Tämä on ehkä se pahin. Kipu on äärimmäisen inhottavaa ja epämiellyttävää. Siihen kun yhdistää sen, että jalat eivät vain kanna, hiki nousee pintaan vessaan kävellessä, kädet tärisee ja luennolle pitäisi lähteä viiden minuutin päästä. Mä kerroin jo edellisessä postauksessa, miten nuorempana mulla kesti viiden minuutin kävelymatkassa metrolta kotiin vartti, kun piti jäädä katukivetykselle istumaan ja keräämään voimia kahdenkymmenen metrin välein. Rappuun päästyäni jäin käytävään istumaan, koska en jaksanut kaivaa laukusta avaimia ja avata kotiovea. Pari vuotta sitten olin menossa aamulla luennolle, ja kahdensadan metrin päässä yliopistolta en oikeasti tiennyt, jaksanko perille asti. Hitaalla vauhdilla ja kaikkiin viimeisiin henkisen voimani rippeisiin tukeutuen pääsin perille kymmenen minuuttia myöhässä. Heikotuskohtaukset ovat onneksi yleensä suhteellisen nopeita. Tuolla jälkimmäisellä kerralla olin ihan ok kotoa lähtiessäni, matkalla voimat loppuivat, ja luennon loputtua ei ollut heikosta olosta tietoakaan.

Nämä ovat ne suurimmat oireet, jotka onneksi ovat helpottaneet vuosien ja lääkityksen myötä. Moneen vuoteen en onneksi ole joutunut oksentelemaan, nukkumaan päikkäreitä vessan lattialla tai ahdistumaan, kun menkat sattuivat alkamaan jossain muualla kuin turvallisesti kotona äidin kanssa. Tuo oli kuitenkin mun kuukausittainen todellisuus yläasteella, ja reseptilääkkeeni saatuani olen ottanut niitä hyvin tarkkaan aina menkkojen alkaessa, etten vain joutuisi taas tuota samaa kokemaan.

Viime vuosina mulla on tullut kuitenkin uusia, kevyempiä oireita, jotka kuitenkin osaavat ärsyttää aika tavalla. Näitä kirjoittaessa alkaa todella ihmettelemään ja jopa naurattamaan, miten sekaisin menkat voivat kehon saada.

Aina vessahätä. Nyt viimeistään klikkaat pois, jos et halua tietää enempää yksityiskohtia. Menkkojen aikaan on ihan normaalia käydä ainakin kolmesta neljään kertaa päivässä isolla hädällä. Se myös tulee nopeasti tyhjästä ja aggressiivisesti. Juuri tällä viikolla kävin vessassa, ja kymmenen minuuttia myöhemmin oli pakko mennä uudestaan, ihan kuin olisin pidättänyt puoli viikkoa.

Myös ilmavaivat kuuluvat yhtälöön.´

Ylipäätään vatsan toiminta tuntuu ottavan jonkinlaisen parin päivän pikaspurtin.

Aina nälkä, mutta usein ei kuitenkaan tee mieli syödä. Turhauttava kombo, koskaan ei ole kylläinen!

Tässä vaiheessa mulle tuli stoppi. Kai näitä on vielä lisää?

Menkkoihin tietysti liittyy paljon kivoja kylkiäisiä. Eilen aamulla esimerkiksi oli todella mukava herätä veritahraisiin valkoisiin lakanoihin, siitäkin huolimatta, että olin nukkunut pitkässä yöpaidassa ja verkkareissa sekä vuorannut itseni yösiteellä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kiireessä ennen töitä tai koulua pitää saada lakanat likoamaan ja rukoilla, että tahrat lähtevät. Patjat tietenkin ovat jo toivottomia tapauksia, mutta tuskin niitä kukaan muu pahemmin enää käyttääkään.

Vielä mukavampaa on kaupungilla huomata vuotaneensa vaatteiden läpi. Näin ei mulla enää onneksi melkein koskaan tapahdu, mutta viime vuonna sain todella yllättyä, miten vain parissa tunnissa side oli ehtinyt täyttyä ja liata mun (onneksi punaiset) housut. 

Nättejä pikkareita en omistakaan, mutta aina vaan vähenee niiden siistien ja tahrattomien määrä. Niistäkin jokainen tulee varmasti vielä joskus kokemaan verisen kohtalonsa.

Kaikesta huolimatta koen itseni onnekkaaksi, että nykyään mun menkkakärsimys on suhteellisen vähäistä, eikä nämä loppupuolen vaivat haittaa ollenkaan, kun muistaa muutaman vuoden takaisen tai tiedostaa, miten toisilla naisilla on paljon pahempaa. 

Mitä sä lisäisit sun listaan? Niin kuin sanottua, jokaiset ja jokaisen menkat ovat ihan erilaiset, ja mua kiinnostaisi ihan hirveästi kuulla teidän enemmän tai vähemmän omituisista menkkaoireista! Samalla isketään kiinni jälleen yhteen tabuun, jota meidän ei tarvitse pelätä. Paljastetaan totuus menkoista ja tuetaan toisiamme näinä rankkoina hetkinä!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)