Ääriabsolutistista baarissaistujaksi

 Olen kirjoittanut omasta suhteestani alkoholiin alun perin täällä, ja juomiskulttuurin normista täällä

”Miten sä jaksat tätä selvin päin?”

Näitä keskusteluja on viime aikoina tullut käytyä useamman kerran. Alkukesä on ollut täynnä tapahtumaa ja illanistuntaa toisensa perään, ja minä ollut niissä mukana. Muutaman vuoden takaiselle Sannallehan tämä olisi ollut ihan absurdi skenaario, että vapaaehtoisesti muka viettäisin illan toisensa jälkeen bileissä ja baareissa.

Mut tuntevat tietävät varsin hyvin mun suhtautumisen alkoholiin. Mähän en siis ole koskaan juonut, enkä koskaan aiokaan. Alkoholin käyttö, juominen ja humalaiset ihmiset ovat aina ahdistaneet mua ihan järjettömästi, ja kaikkia juomisen huonoja puolia vuosien aikana seuranneena en ole vieläkään keksinyt yhtään syytä itselleni tämän naurettavan ja haitallisen harrastuksen aloittamiseksi. Mä olen se tyyppi, joka on itku kurkussa ensimmäistä kertaa katsonut alaikäisiä luokkakavereitaan olut kädessä, se tyyppi joka on kaatanut muiden juomat viemäristä alas, se joka on jäänyt nukkumaan kun muut ovat pitämässä keskenään hauskaa.

Tämä kaikki on toki tapahtunut ihan mun omasta päätöksestäni, eikä mua ole ollenkaan haitannut jättäytyä ulkopuolelle. Mä en ole tarvinnut ihmissuhteita, jotka edellyttävät bileitä ja humalatilan rakentuakseen. Mä olen ympäröinyt itseni samanhenkisillä ihmisillä, ja antanut koko tuon puolen maailmasta olla. Pitkään se toimikin, out of sight, out of mind.

Mä en tiedä, mitä sitten tapahtui, mutta jotain. Mä olen elämäni aikana kuulunut moniin yhteisöihin, ja fakta on, että kaikissa sosialisointi keskittyy enemmän tai vähemmän yhteisen juomisen ympärille. Koska mä olen jäänyt kaikista noista tapahtumista ulkopuolelle, olen jäänyt ulkopuolelle ihan noin muutenkin.

Viimeisen vuoden tai kahden aikana mä olen hiljalleen tullut siihen tulokseen, etten jaksa antaa oman alkoholivastaisuuteni jäädä yhteisen hauskanpidon esteeksi. Karkeasti ja aika ankean kuuloisesti sanottuna jos mun pitää mennä baariin, jotta voin todella kuulua porukkaan, niin silloin mä menen baariin muiden mukana.

Ensimmäisinä kertoina muiden kanssa synttäreitä tai valmistumisia tai tupareita juhlimassa mä olin todella oman mukavuusalueeni ulkopuolella, ja ympäröivä meno ja alkoholin ja tupakan haju ahdistivat mua ihan järjettömästi. Pikkuhiljaa aloin ehkä tottua, ehkä oppia sivuuttamaan muiden juomisen mielestäni, ehkä vain lakkaamaan välittämästä. Mun puolestani toki nuo jälkimmäiset ovat siinä mielessä välillä helppoja, että mä olen usein todella huono tunnistamaan, onko ihminen humalassa, jolloin mun ei tarvitse kiinnittää siihen lainkaan huomiota.

Vaikka mä en edelleenkään nauti siitä, että ympärillä olevat ihmiset juovat, on mulla oikeasti ihan hauskaa noissa tilanteissa. Rento yhdessäolo ja hauskanpito yömyöhään voi olla tosi mukavaa, kun kaikki osaavat kuitenkin huolehtia itsestään ja toimia järjellä. Siinä vaiheessa mulla ei heru vieläkään myötätuntoa, kun joku sössii asiansa sen takia, että on itse juonut itsensä niin huonoon kuntoon, ja mielelläni vaihdan viimeistään silloin maisemaa.

16-vuotias minä ei olisi todellakaan voinut kuvitella, että 21-vuotiaana odottaisin innolla seuraavaa baari-iltaa (tai että huomaisin laulavani vauvaa nukuttaessa juomalauluja). Toki edelleen kaikki kohtuudella, mulla on nyt takana esimerkiksi ensimmäinen oikea bilejuhannukseni, ja vaikka mulla oli tosi kiva juhannus, tarvitsi sen jälkeen kyllä taas taukoa ja etäisyyttä niistä kuvioista.

Sijoittaisinko siis kaikki yhteiset illanvietot mieluummin alkoholittomaan ympäristöön? Ehdottomasti. Kuitenkin olen huomannut, että mulla voi olla hauskaa, vaikka muut tulevatkin Alkon kautta paikalle. Lisäksi mähän olen ensinnäkin itse niin villi ja äänekäs, ettei musta edes ulkopuolinen tajuaisi olevan selvin päin, ja toiseksi huonosti nukutun yön jälkeen aamulla niin väsynyt ja uupunut, että mulla on melkein pahempi darra kuin toisilla jo valmiiksi.

Alkoholiyhteiskunta on karu, vakiintunut paikka, johon vuosien kamppailun jälkeen olen ruvennut sopeutumaan.

Mikä on sun suhde alkoholiin?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)