Taitaa olla kesä

Voi mikä ihana viikko. Keskiviikkona me käytiin järven rannassa sukulaisvauvan kanssa. Lilluteltiin jalkojamme rantavedessä, kuunneltiin lintujen laulua, käveltiin paljain jaloin hiekalla ja nurtsilla ja katseltiin, kun lapset hyppäsivät vuoron perään laiturin päästä. Lämmin tuuli heilutti koivun oksia ja elämä oli ihanaa.

Kesän tullessa mulle palaa aina myös Lontoo-kaipuu, kaksi vuotta sitten kun nautin tällaisista upeista helteistä Englannissa. Helsingin halki kulkiessani huomaan kuitenkin, että monet ne asiat, joita sieltä kaipaan, löytyy ihan täältäkin. Kotonakin on upeaa aurinkoa (ja yhtä epäluotettavat sääennusteet), vehreitä puistoja ja kaupungin vilinää. Kesä ulkomailla on ihanaa. Jos kuitenkin yksi pitää vain valita, on kesä Suomessa kaikista paras.

Tähän viikkoon mahtuu kaksi piknikiä, lyhyitä hameita ja aurinkolaseja, spontaaneja jätskejä "koska en mä muuten selviä kotimatkasta", hikeä ja kuumaa josta en valittaisi hetkeäkään. Ensi viikolla mä pääsen virallisesti kesälomalle tentin jälkeen, ja siitä lähtee täydellinen rentoutuminen. Aion nauttia leirielämästä, hypätä järveen jos toiseenkin, läträtä aurinkorasvaa kun siihen kerrankin on aihetta, kierrellä ja kaarrella ja seikkailla, syödä hyvin ja pukeutua söpösti ja olla vain. Kesä on mun aikaa enkä voi uskoa, että se on oikeasti täällä.

En myöskään voi uskoa, että ihan vapaaehtoisesti julkaisen täällä puhelinkuvia. Ostin viikko sitten vihdoin uuden puhelimen, ja kamera on "hieman" laulanut. Ihanaa, että uuden kännykän kamera antaa lisämotivaatiota ikuistaa niitä ihania arkisia hetkiä, joihin voi myöhemmin helposti palata.

Ihanaa kesää ♥️

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)