Voi mikä viikonloppu ollut takana. Perjantaina mulla oli tosi mukava päivä, kunnes myöhään illalla olin jo menossa nukkumaan ja laitoin kännykän latautumaan. Se ei sitten alkanutkaan lataamaan, valittaen "akun liian matalaa lämpötilaa". Siinä sitten yliväsyneenä rupesin selvittelemään tilannetta, ja päädyin tulokseen, että puhelin vaatii ihan huoltoa. Puhelin on nyt siis ihan käyttökelvoton, kun akkua on 1% jäljellä eikä lataus toimi. Työn ja tuskan kautta sain vanhan puhelimeni tilapäisesti käyttöön, ja näin parin päivän käytön jälkeen muistaa taas hyvin, miksi tästä halusin keväällä vaihtaa pois.
Lauantaiaamuna heräsin ekstra-aikaisin vain tajutakseni, että paikka, jonne puhelimen voi viedä huoltoon, on auki vain arkisin, eikä viikonloppuna asian eteen voi tehdä yhtään mitään. Menin koko päiväksi töihin, ja töiden jälkeen väsyneenä vielä kauppaan. Ja tästä ne varsinaiset vastoinkäymiset vasta alkoivatkin. (toim. huom.: teksti saattaa sisältää pieniä määriä sarkasmia, ja on otettava vastaan asiankuuluvalla asennoitumisella.)
Mun ruoanlaitto kulminoituu kahden merkittävän tekijän ympärille: mausteiden ja juuston. Okei kolmen, heitetään pasta vielä tuohon joukkoon. Tästä syystä mulla on aina oltava kotona tuoretta chiliä ja valkosipulia, sekä jääkaapissa vähintään parmesaania ja kunnon britticheddaria, mielellään myös fetaa ja vuohenjuustoa. Kuluneen viikon aikana mun varastot olivat päässeet huolestuttavasti ehtymään, ja kaipasin epätoivoisesti nimenomaan chiliä, valkosipulia ja cheddaria.
Chilihyllylle päästyäni mun piti räpyttää muutaman kerran ja koluta hyllyt ekstrahuolellisesti läpi, mutta totta se oli. Punaisia irtochilejä, joita aina ostan, oli jäljellä tasan yksi pieni ruipelo. Kun enempää ei löytynyt, totesin tuon yhden miniyksilön riittävän tämän yhden illan tarpeisiini. Tuo miniyksilö painoi vain viisi grammaa, ja hinnaksi olisi tullut huimat viisi senttiä. Punnitusvaaka oli ilmeisesti kuitenkin sitä mieltä, että tämä on liian vähän, eikä tulostanut hintalappua. Melkein jo itkua niellen oli minun lopulta nieltävä tappioni ja lähdettävä heviosastolta chilittä, laittaen illan ruokailusuunnitelmani uusiksi, sillä kaikki vaihtoehtoni olisivat kaivanneet chiliä mausteeksi.
Siirryin juustohyllylle, vain kohdatakseni seuraavan tappion: myös cheddar oli loppu. Se paras, herkullinen ja uskomattomalla hinta-laatusuhteella siunattu Tescon extra mature British cheddar. Tämä oli jo liikaa, ja luovutin kauppareissun suhteen lähes täysin. Unohdin lopulta ostaa sen valkosipulinkin!
Tänään päivä oli onneksi jo hieman kauniimpi. Cheddar oli toisessakin kaupassa loppu ja unohdin taas ne valkosipulit, mutta chilivarastoni sain taas hetkeksi täytettyä ja voin jälleen olla onnellinen.
Okei jos ihan tosissaan puhutaan, niin olin mä eilen aika huonolla tuulella puhelimeni takia. Lisäksi iso kasa kouluhommia painoi päälle ja muutenkin väsytti ja ärsytti. Hetken sulateltuani aloin kuitenkin asettaa asioita perspektiiviin. Kouluhommat saisin hoidettua eikä mulla tällä hetkellä niin paljoa työn alla ollutkaan. Puhelimeni menisi huoltoon, toivottavasti takuun piikkiin, jos ei niin maksaisin huoltokulut. Huollossa tuskin menisi kauan kunhan arki vain koittaisi. Tietojen mahdollinen pyyhkiytyminen huolestutti, mutta kameralla otetut kuvat olivat onneksi muistikortilla tallessa, ja sovelluksiin tallennetut tiedot pysyvätkin tallessa. Ja jos jotain äitini on opettanut minulle, niin vaikka olisi tiukkaa ja on hyvä olla säästäväinen ja kuluttaa harkitusti, on raha loppupeleissä kuitenkin vain rahaa, eikä sen takia kannata liian pitkään murehtia ainakaan tällaisessa tilanteessa. Ja hei, vaikka vanha puhelimeni takkuaakin ja kamera on huono ja sovellukset sammuilevat ja itse puhelinkin sammuilee, kyllä tällä tämän hetken pärjää ja se tekee tehtävänsä vallan mainiosti. Ja joo, ei tuo epäonnistunut kauppareissu kuolemanväsyneenä ja chilittömänä auttanut mun olotilaa, mutta eipä se mua saanut romahtamaankaan.
TD;DR: Välillä stressaa ja vituttaa ja se on ihan ok, mutta hetken masistelun jälkeen on hyvä kokeilla kääntää asiat ympäri ja keskittyä positiivisiin. Aina se ei ole helppoa eikä mahdollista, mutta tällaisiin pieniin suuriin ongelmiin, jotka mun maailmaani ovat ravisuttaneet ja joilla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä, se auttaa kovasti. Ja tänään oli oikein mukava päivä, unohtuneista valkosipuleista ja cheddarin puutteesta huolimatta.
Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)
