Meikittä koko kansan edessä

Joku teistä saattoikin huomata, että juttu, johon mua oltiin haastateltu, ilmestyi tänään Ylen nettisivuilla. Juttu käsitteli alkoholia ja alkoholittomuutta, nuorten juomisen vähenemistä ja kuitenkin edelleen tapahtuvaa alkoholittomuuden kyseenalaistamista. Mä kirjoitin samoista aiheista blogiin viime vuoden keväällä, ja tuota artikkelia varten jaoin omia kokemuksiani siitä, millaista on olla alkoholiton juovassa yhteiskunnassa. Mä saatan palata aiheeseen vielä myöhemmin, ehkä täällä tai sitten Instan storyjen puolella. Nyt kuitenkin haluan lyhyesti puhua toisesta asiasta, joka mulla liittyi tähän haastattelukokemukseen.

Mä sain siis sähköpostiini haastattelupyynnön keskiviikkoiltapäivänä, ja haastattelu toteutettiin heti torstaina päivällä. Viestin lukiessani olin odottamassa pianotuntiani, jonka jälkeen äiti tuli hakemaan minut luokseen yöksi. Torstaiaamulla mulla oli heti aamusta sitten menoa, ja sovittiinkin haastatteluajankohta heti siihen perään. Mä en päässyt siis käymään ollenkaan kotona haastattelukutsun ja varsinaisen haastattelun välissä, jonka tajusin heti viestin saadessani. Mikä ajatus mulle tuli mieleen melkein heti tuota viestiä lukiessani? "Apua, mulla ei ole meikkejä mukana!"

Mä olen monen monta kertaa kirjoittanut luonnollisuudesta ja kauneudesta ja siitä, miten itsevarmuuden pitäisi koostua muustakin kuin ulkoisista tekijöistä ja miten meikittömyyden ei tarvitsisi olla outoa tai hävettävää tai aiheuttaa ihmisessä itsessään epämukavuutta. Mä olen sitä niin julistanut, mutta silti kompastun itse ihan niihin samoihin ajatuksiin. 

Enkä mä usko, että tässä tilanteessa olisin ainoa, jolle tulisi nämä epävarmuudet mieleen. Mun meikitön naamani ilmestyisi kuitenkin Suomen suurimman uutismedian fiidiin koko valtakunnan katseltavaksi. Kyllähän silloin olisi ihan kiva näyttää edes jokseenkin nätiltä.

Kuva: Katriina Laine / Yle

Juuri näiden ajatusten takia mä totesin, että on jälleen kerran aika haastaa itsensä ja lähteä maailmalle ylpeänä ja meikittömänä. Rehellisesti sanottuna ei mulla oikeastaan ollut vaihtoehtojakaan, olisin joko voinut turhasti hankaloittaa suunnitelmia käymällä kaupoilla tai hakemassa meikkini kotoa, tai kieltäytyä koko hommasta sen takia, etten päässyt tälläytymään.

Lopulta mulla oli väsynyt, meikitön naama, eriparisukat ja housut, joita käytän muutaman kerran vuodessa. Mun ulkoinen olemus olisi siis ollut täysin eri, jos olisin rauhassa päässyt valmistautumaan haastatteluun kotona. Olisiko sillä kuitenkaan ollut loppujen lopuksi mitään väliä? Eipä oikeastaan. 

Ensinnäkin, tällä kriisillä oli mitään merkitystä ainoastaan mun pään sisässä. Toiseksi, ihmiset joita en tunne vilkaisevat tuota kuvaa ehkä kerran ja sen jälkeen unohtavat koko homman. 

Mä rakastan meikkaamista ja ulkonäölläni leikkimistä. Mä en kuitenkaan koskaan halua kokea luonnollista ulkonäköäni huonommaksi tai kelvottomammaksi, tai määritellä itseäni vaihtoehtoisen ulkonäön perusteella. Me ollaan täysin samoja ihmisiä huolimatta siitä, miltä me juuri sinä päivänä  näytetään. Me saadaan kulkea ja elää päiväämme täysissä tällingeissä tai ilman huulirasvaakaan tai ihan millä tahansa välimuodolla, eikä sen tarvitse vaikuttaa siihen, miten muut näkevät meidät eikä liioin siihen, miten me näemme itsemme. 

Mä kirjoitin tästä aiheesta ihan oman postauksensa jo melkein pari vuotta sitten (ja se on edelleen yksi omia lemppareitani), joten sen sijaan, että rupeisin kiertelemään ja kaartelemaan ja keksimään uusia tapoja sanoa samaa asiaa, lainaan vain itseäni:

Jos sä heräät aamulla tunteella, että on vaan pakko meikata ennen kuin voi lähteä ulos, ja ajatus meikittömästä naamasta herättää sussa jonkinasteista epävarmuutta, jätä ne meikit suosiolla pois. Haasta itsesi ja muistuta itseäsi, että maailma näyttää ihan samalta naturellinakin. Kukaan ei synny tälläytyneenä eikä siitä luopuminen edes päiväksi vaikuta kenenkään ihmisarvoon pätkän vertaa, ei huonompaan eikä parempaan. Äläkä jätä meikkaamista siksi, että joku muu näkee että pystyt siihen. Tee se itsesi vuoksi. Ei me ketään muuta varten täällä eletä.

Ja niin mä valitsin haastaa itseni ja lähteä tähän uuteen kokemukseen meikittä. Koska ei sillä loppupeleissä ole oikeasti mitään väliä.