Internetyliannostus

Tiedättekö sen tunteen, kun netissä ja somessa eläminen menee vaan yli? Kaikki päivät kuluu ruutuja tuijotellessa, ensin konetta ja sitten televisiota ja ihan koko ajan sitä kännykkää. Mulla se tuntuu vähintään toistuvana päänsärkynä ja vaikeutena rauhoittua ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. 

Viime viikolla päivittelin yhtä koulutyötä varten Instagramiin muun muassa someaddiktiosta (jos haluatte kurkata kyseisen työni, se löytyy nimimerkillä @somenaddikti). Koska työn toteutus oli sosiaalisen median kanavan kautta, oli mun pakko roikkua somessa muutenkin kuin tavallisesti omaksi huvikseni. Viimeisimpään julkaisuuni pohdin sosiaalisen ja digitaalisen median normalisaatiota, ja sitä, miten etenkään meidän sukupolvi ei edes osaa kyseenalaistaa sen olemassaoloa ja asemaa, koska se on (melkein) aina ollut ja tulee aina olemaan.

Sunnuntai-iltana olin väsynyt lyhyen yön ja pitkän päivän jäljiltä, huonosti syöneenä ja koulutehtävistä stressaantuneena. Mun päätä oli särkenyt koko päivän ja tahdoin vain nukkumaan, mutta piti opiskella ja piti kirjoittaa ja piti julkaista, stoorit eivät latautuneet ja kaikki ahdisti. Lopulta pääsin nukkumaan, yliväsyneenä ja levottomana. Aamulla heräsin täysien unien jälkeen samaan päänsärkyyn.

Mua ahdisti kännykän selailu ja tietokoneen ruudun tuijottaminen, ja olisin halunnut edes hetkeksi irrottautua. Mutta. Mulla ei ollut vaihtoehtoa.

En kiistä, ettekö itsekin olisi somesta sen verran riippuvainen, että olisi vaikea luopua tavasta tarkistaa ilmoitukset ja selailla stooreja ja etusivuja edes päiväksi. Mutta kyse ei ollut edes siitä. Mulla oli eilen kaksi artikkelia luettavana, kaksi kotitehtävää tehtävänä, yksi kirjoitus kirjoitettavana ja tuon Instagram-lopputyön viimeistelyt viimeisteltävänä. Kaikki netissä. 

Joo onhan se valtavan kätevää, että kaikki materiaalit ovat netissä, aina mukana ilman isoja kirjakasoja tai monistenippuja. Mutta joinain päivinä, kuten eilen ja toissapäivinä, se tuntui valtavan ahdistavalta, ettei anneta edes vaihtoehtoja. Vapaa-ajalla menee tyhjänpäiväiseen selailuun, kavereiden kanssa keskusteluun ja esimerkiksi blogin päivittelyyn todella paljon aikaa kiinni näytössä. Joskus kaipaisin edes koulutehtävien tuomaa pakotetta irrottautua onlinesta.

Väsymyksestä ja toista päivää jatkuvasta päänsärystä, joka ei koko päivänä varsinaisesti helpottanut, huolimatta päätin kerralla panostaa mahdollisimman paljon. Rupesin käymään päivän tehtävälistaani läpi heti herättyäni sängystä käsin. Lähdin luennolle, ja sen jälkeen kirjastoon muutamaksi tunniksi. Kuuden aikaan totesin, että olin tehnyt töitä tarpeeksi yhdelle päivälle (melkein kahdeksan tuntia lähes putkeen on mulle jo saavutus!) ja päätin ansainneeni vapaan illan. Lähdin syömään herkullista sushia ulos, koska en jaksanut kokata. Kotiin päästyäni katsoin pari jaksoa Full Housea Netflixistä (koska en mä Netflixistä sentään voi pitää takoa), ja sammutin valot jo kymmeneltä.

Tänään mulla on ollut ihan superpitkä päivä, päivä alkoi yhdeksältä aamulla luennolla ja päättyy yhdeksältä illalla töihin, ja olen ollut tänäänkin valtavan väsynyt aikaisen heräämisen vuoksi. Fiilis on kuitenkin ollut todella paljon parempi. Eilisen rutistuksen jälkeen mun tehtävien kouluhommien määrä on kutistunut murto-osaan, ja stressi helpotti niin paljon, että ryhdyin heti kirjoittamaan jopa kahta eri blogipostausta. Tällä viikolla mulla on ohjelmassa yhden minisarjan läpi katsominen ruotsin tunnille, viestinnän vertaisarvioinnin kirjoittaminen ja ehkä pari espanjan tehtävää. Siinä kaikki kouluhommat koko viikolle, voitteko uskoa. 

Ensi viikolla koittava perioditauko tulee mulla todella tarpeeseen, ja niin myös sen mukanaan tuoma Lontoon-reissu(!!!). Täydelliseen sometaukoon en pysty ihan jo kavereiden kanssa kommunikoinnin vuoksi, mutta tuon reissun ajaksi suunnittelin poistavani Facebook-sovelluksen kokonaan puhelimestani, siellä harvoin on mitään äärimmäisen tähdellistä sisältöä vaan pelkkää ajantappoviihdettä. Ulkomailla on muutenkin hyvä etääntyä somesta, kun nettiä on rajoitettu ja tekemistä riittää muutenkin. Lontoo-viikon aikana mun pitää kyllä tosin tenttiinkin lukea, mutta miten ihanaa onkaan, että tenttimateriaalini on paitsi suomeksi (mikä helpotus kaikkien englanninkielisten akateemisten artikkelien jälkeen), myös ihan oikeiden kirjojen muodossa!

Kyllä me tästä vielä noustaan ja löydetään elämää internetin ulkopuoleltakin.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)