Joulu ilman materiaa

Esittelin Instagramissa tämän päivän joulukalenteriluukussa mun lokakuussa ostamani Last Christmas -joulucollegepaidan. Mä emmin tuon paidan ostamista pitkään, ja melkein jätinkin sen kauppaan. Kuitenkin rakastuin, hankin sen omakseni ja olen siitä asti käyttänyt sitä lähes päivittäin viimeiset puolitoista kuukautta. Ja juuri koska se on saanut niin paljon käyttöä, ei mua yhtään harmita tuon yhden sesonkivaatteen osto, vaikka se joulun jälkeen jäisikin kaapin pohjalle piiloon taas seuraavaksi kymmeneksi kuukaudeksi. Tämä ostopäätös oli harkittu ja perusteltu, ja onneksi mulle se oikea.

Olen viime aikoina ruvennut enemmänkin miettimään ostokäyttäytymistäni ja uuden materian tarvetta. Nuorempana shoppailu ja uusien asioiden hankkiminen on ollut ihan parasta. Mut on pienestä pitäen opetettu säästäväiseksi ja käyttämään rahaa harkiten, enkä mitään isompaa koskaan ole ostanutkaan ilman pidempiaikaista harkintaa. Mutta pieniä, mukatarpeellisia asioita on tullut heräteosteltua aina ja tulee edelleen, kuitenkin yhä vähemmän ja harvemmin.

Jossain vaiheessa mulla on kääntynyt vaihde päälle, etten tahdo ostaa mitään turhaa tai ylimääräistä. Suurena tekijänä on ollut mun asunto, jonka kaapit ovat jo nyt aivan täynnä ja jonne en järkevästi saa enää mahtumaan yhtään enempää tavaraa. Kuitenkin jossain vaiheessa myös todella tajusin, että mulla on oikeasti kaikki, mitä tarvitsen, joten mulla ei ole syytä ostaa enempää. Mun meikkikeräily on muuttunut kokoelman ylläpitämiseksi. Spontaanien meikkiostoskokeilujen sijaan ostan tuotteita, joista olen pitkään haaveillut tai uusia loppuneiden tilalle. Keväällä New Yorkissa sallin itseni tuhlailla rahaa meikkeihin oikein antaumuksella, kun pääsin itselleni ainutlaatuisten apajoiden ääreen. Muutenki nykyään shoppailen meikkejä lähinnä juuri ulkomailla, kun tarjonta on erilaista kuin suomessa.

Vaatteita ostan vielä vähemmän. Mulla on paljon, ja vaikka aina toivoo lisää, olen tosi tarkka siitä, mitä oikeasti haluan laittaa päälleni, enkä yleensä kaupoista edes löydä itselleni mitään mieluista. Lisäksi vaatteet ovat mulle usein ihan liian kalliita, ja jo parikymppiä on mulle iso satsaus, joka yleensä jää tekemättä.

Mä olen tosi tyytyväinen, että olen onnistunut pääsemään jo näin pitkälle siinä, etten koe tarvetta ostaa mitään tarpeetonta ja ylimääräistä, kun jo olemassaolevienkin tavaroiden joukossa on niitä vähemmälle käytölle jääviä. Ja musta tuntuu, että mun tuhlausvastaisuus vaan vahvistuu näin suuren kulutusjuhlan alla. Oi ihana joulu.

Materia. Krääsä. Tavaranpaljous. Tiedän, etten ole ainoa, jota aina vaan enemmän häiritsee joulun tämä aspekti. Joulu pyörii tavaran ja omistamisen ympärillä. Koristeiden, joita käytetään kerran vuodessa ja jotka silloinkin ovat tiellä. Lahjojen, jotka on pakko muodon vuoksi ostaa, ja jotka liian harvoin tulevat saajalleen aidosti käyttöön.

Tänä jouluna mä en tahdo ostaa mitään turhaa. En itselleni, enkä muille. Aion koristella kotini edellisvuosien jouluvaloilla ja lahjaksi saadulla minimuovikuusella. Aion harkita antamani lahjat huolella saajan tarpeiden mukaan ja suosia aineettomia lahjoja. Absoluuttisuuteen en pyri, mutta tahdon löytää tälle kulutushysterialle vaihtoehdon.

Joulukalenterissa ollaan päästy jo lähes puoliväliin. Seuraavan parin viikon aikana aion niin instassa kuin blogissakin antaa mun omia lahjavinkkejä, jotta kaikki voitaisiin parhaan mukaan välttää turhaa krääsää ja antaa lahjoja, joista todella on iloa. Ensimmäinen lahjavinkkipostaus on tulossa jo parin päivän sisään!

Mitä te olette mieltä joulusta ja siihen liittyvästä kulutushysteriasta ja materialismista?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)