Paras tunne opiskellessa

...on se, kun saa asioita suoritettua. Muistatte ehkä, kun kuukausi sitten listasin mun kevään tehtävälistaa ja kauhistelin, miten tälle kaikelle voi riittää aika. Tuolloin mun lista täyttyi 26 eri deadlinesta ja tehtävästä. Osa oli selkeämpiä, kuten tentit ja palautettavat esseet, osa ympäripyöreämpiä, kuten kandiaineiston analysointia ja aiheen rajaamista. 

Näin helmikuun loppupuolella on ihana katsoa tuota listaa läpi ja todeta, miten paljon siltä ollaan saatu ruksittua pois. Mulla oli ensimmäinen kevään kolmesta tentistä ystävänpäivänä ja toinen tänään, jonka perään rupesin heti lukemaan kolmanteen tenttiin, joka onkin tulossa taas parin viikon päästä. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut enemmän tieteellisiä artikkeleita kuin osaan laskeakaan (vaikka suurin osa luettavasta materiaalista löytyykin netistä, oli mulla silti parhaimmillaan yksitoista kirjaa lainassa - enää tosin vain kahdeksan), kirjoittanut tieteellisen tekstin ja oppimispäiväkirjan, tehnyt kaksi tenttiä ja hieman edennyt kandiin liittyvissä asioissa. 

Maanantaina mulla oli todellinen panostuspäivä. Luin kaksi kokonaista (englanninkielistä) artikkelia tenttiin, joka on siis paljon kun yhdenkin lukeminen on tosi työlästä. Päätin vihdoinkin aloittaa virallisesti kandin kirjoittamisen, ja loin sille ikioman tiedoston. Tiedostoon tein kansilehden, kopioin aineistosta kertovia pätkiä kirjoittamistani tutkimussuunnitelmista joita ryhdyin muokkaamaan ja täydentämään kandiin sopiviksi, ja listasin lähdeluetteloon jo ensimmäisen käyttämäni lähteen oikeaoppiseen muotoon. Illalla vielä motivaatiomoodissani avasin koneelta esseen, joka on mulla ollut työn alla jo yli puoli vuotta, ja kirjoitin yhdeltä istumalta reilun sivun verran tekstiä.

Mitä kaikkea tehtävää mulla tälle keväälle siis vielä on? Heti huomenna rupean työstämään viestinnän ryhmäesseetä, jonka palautus on ensi viikolla. Seuraavan kahden viikon aikana mulla on myös luettavana viimeistä tenttiä varten yksi kirja ja kuudesta artikkelista neljä, kaksi olen jo lukenut. Myös tuon aiemmin mainitun esseen aion viimeistellä viimeistään heti tuon tentin jälkeen. Sitten on vielä sen kandin kirjoittaminen. Siinä se, kandidaatin tutkinto paketissa.

Tälle kaikelle on pari kuukautta aikaa, pelkän kandin kirjoittamiseen ilman muita velvollisuuksia ja deadlineja noin kuukauden verran. Paljon on hommaa, mutta tässä viime viikkojen aikana mulla on oikeasti ollut niin paljon tehtävää, että olen onnistunut omaksumaan itselleni aika hyvän työtahdin ja oikeasti saanut asioita aikaiseksi. Sillä vaikka opiskelu välillä turhauttaakin, on se mahtava tunne kun tietää, että tänään on oikeasti tehnyt jotain ja edistänyt omia opintojaan. Ja sen mä olen huomannut motivoivan mua ihan hirveästi. Tässä auttaa myös se, että kun tentteihin lukemistona on enimmäkseen juuri yksittäisiä artikkeleita, saa lähes päivittäin kokea sen maalin savuttamisen tunteen. Muutenkin mua helpottaa hirveästi, kun saa pilkkoa tehtävät pienempiin osatavoitteisiin ja aikatauluttaa ne selkeästi, ettei jää ahdistumaan isosta työmäärästä ja sen takia jätä kaikkea tekemättä.

Tänään pitkästä aikaa kaivoin mun kalenterin to do -osion esiin ja väritin monta palleroa loppuunsuorittamisen merkiksi, enkä malta odottaa, että saan väritettyä vielä lisää ja lisää niin, että lopulta kaikki on hoidettu. Ihan käsittämätöntä, muutaman kuukauden sisään mun olisi tarkoitus valmistua kandidaatiksi. Sen jälkeisestä ajasta mulla ei ole vielä hajuakaan, mutta onneksi vielä ei ole sen aika. Toivotaan, että saadaan tämä ensimmäinen välietappi nyt saavutettua. Hurjaa!

Mikä teitä motivoi opiskelemaan?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Vitsi mikä viikko!

Ei vitsi mikä viikko on ollut, täynnä kaikkea superspessua! Tiistaina oltiin kavereiden kanssa isolla lehtitalolla porukalla haastateltavana juttua varten. Oli tosi myönteinen kokemus, saatiin herkkuaamupalat ja oli muutenkin tosi kiva keskustella ja yhdessä pohdiskella vastauksia. Kerron tästä tarkemmin myöhemmin, mutta lähiviikkoina pitäisi ilmestyä teidänkin luettavaksi! Mullahan on takana jo monta haastattelua eri tahoille niin pienempiin kuin isompiinkin julkaisuihin, mutta tämä oli eka pitkään aikaan, johon mun blogi ei liittynyt ollenkaan ja itse asiassa pääsin kaverin kautta mukaan. Porukalla oli kyllä hauskaa, ja paljon rennompaa!

Toinen ja ehkä kaikista paras juttu tässä viikossa, mä sain kesätöitä! En vieläkään meinaa uskoa, mulla on pari viime kesää mennyt aika rennosti chillaillessa eikä mulla koskaan ole oikeasti ollut koko kesän kestävää kokoaikaista kesätyötä, joten tämä on ihan mahtava juttu. Työelämästäni en ihan hirveän paljon ole täällä puhunut, enkä nytkään ainakaan toistaiseksi kerro tarkemmin, missä kesäni vietän. Sen kuitenkin pystyn sanomaan, että tämä työ on mulle ihan mahtavan suuri mahdollisuus oppia ja kunnolla tutustua juuri siihen alaan, joka mua todella kiinnostaa. 

Kesästä tulee kiireinen ja haasteita täynnä, mutta ehdottomasti odotan innolla. Eikä sekään tietenkään haittaa, ettei seuraavaa kesää tarvitse viettää senttejä laskeskellen, edelliskesät kun ovat menneet aika tiukilla vaikkei raha mulle onneksi ole koskaan ongelmaksi muodostunutkaan. Vähän mietin sitäkin puolta, kun tosiaan edelliskesät ovat menneet niin rennosti ja olen päässyt todella nauttimaan vapaudesta ja aikatauluttomuudesta, että miltä tuntuu olla kiinni ja töissä koko kesän. En kuitenkaan aio siitä valittaa, tämä työ on ihan mahtava mahdollisuus ja varmasti ainakin tulee ikimuistoinen kesä, kivaa vaihtelua!

Muutenkin tänne kuuluu ihan hyvää. Vähän iski paniikki, kun tajusin mulla olevan seitsemän päivää aikaa lukea kymmenen artikkelia tenttiä varten ja muutenkin kerrata, kaikki artikkelit kun ovat 20-30-sivuisia ja englanniksi, joiden lukeminen on mulla ainakin ihan superhidasta. Onneksi ennen tuota tenttiä mulla ei enää ole mitään muita kiireellisiä deadlineja, joten voin keskittyä nyt täysin vain noista artikkeleista stressaamiseen.

Yksi kerrallaan alkaa pahin kiire taittumaan ja suorituksia satelemaan, ja maaliskuun puolivälistä eteenpäin mulla on kuukausi omistettu kokonaan kandin työstämiselle. Väliin mahtuu toki yksi Tukholman-risteily, jolloin ainakin yhdeksi päiväksi saa kokonaan nollata kandistressin keskeltä. Huhtikuussa kandi pitäisi olla enemmän tai vähemmän valmis, jonka kunniaksi heti perään onkin sitten pääsiäinen ja sen juhlinta. Sitten ehtii vielä hetken viimeistellä ja hioa tutkielmaa, ennen kuin vapuksi lähdetään sitten viikoksi Kreikkaan. Ennen tuota reissua aion saada kaikki kandivaiheen opinnot, tutkielma mukaan lukien, pakettiin, jotta voin tuolla reissulla rentoutua ja nauttia vapaudesta ja stressittömyydestä. Sieltä kotiin palattuani aloitankin sitten suoraan työt, joiden parissa menee koko kesä. 

Paljon on siis ohjelmaa ja kiirettä opintojen ulkopuolellakin, mutta onneksi juuri sitä hyvää kiirettä. Mä olen tosi innoissani tulevasta keväästä ja kesästä, reissuista ja tuosta työstä ja kaikesta ihanasta. On muuten ihan superhelpottavaa myös jo tässä vaiheessa saada tieto kesätyöpaikasta, ettei tarvitse koko kesää ihmetellä ja jossitella. Ihan hullua, tätä kyllä pitää hetki vielä sulatella.

Tämä viikko on kyllä ollut minulle hyvä, olen saanut syödä tortillaa ja donitseja, nauraa ja halailla, on ollut vähän enemmän vapaa-aikaa ja vähän vähemmän kiirettä. Miten sulla on mennyt viikko tähän asti? <3

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Mikä tuo minulle iloa

🌻 Lauantaina tulin jo iltapäivän puolella kotiin töistä. Söin ja jäin röhnöttämään television ääreen, ja jo seiskalta olin ihan poikki. Mitäpä turhaan valvomaan, kasilta sammutin valot ja puoli kymmeneltä olin jo unessa. Puoli yhdentoista aikaan heräsin jo ensimmäistä kertaa käymään vessassa! Aivot selvästi hämmentyivät aikaisesta yöstä ja heräilin todella paljon yön aikana, mutta vitsi miten siistiä on mennä ennen iltakymmentä nukkumaan edes joskus. Ei tuo ilo tietenkään sitä yhtä yötä kauempaa kestänyt, mutta nautin.

🌻 Maanantaiksi väsäsin itselleni prinsessakiharat ja laitoin kirkkaanpunaiset huulet, ja tänään puolivahingossa satuin luomaan tummanpinkit silmämeikit. Ai että kun meikeillä leikkiminen on ihanaa!

🌻 Tiistaina heräsin (mulle) hyvissä ajoin aurinkoiseen päivään. Tein pienen kävelylenkin ennen luennon alkua, piipahdin kolmessa kirjastossa ja nautin upeasta ilmasta. Vähän hämmentävää innostua keväästä vaikkei talvi vielä ole edes alkanutkaan, mutta tuolloin kyllä tuntui niin keväältä kuin vain voi. Kiertelin siinä sitten aikani kuluksi keskustaa ja nappailin kuvia kevättalvisesta Helsingistä. 

🌻 Eilen olin odottamassa bussia pysäkillä, ja bussi meinasi ajaa ohi, vaikka seisoinkin käsi ojossa. Kuski lopulta huomasi minut, viittoi minulle pahoitellen ja huomioiden ja pysähtyi pysäkin jälkeen. Vielä kyytiin hypätessäni kuski pahoitteli mua hymyillen, ja mulle tuli hänen aitoudestaan aivan todella hyvä mieli.

🌻 Meillä oli eilen myös aivan mahtava ilta kavereiden kanssa. Tehtiin hillosta salaatinkastiketta, selailtiin vanhoja kuvia ja videoita ja otettiin kasa uusia. Nauroin niin, että niveliin sattui ja lähdin kotiin uupuneena ja onnellisena. Tuo hyvä fiilis on kantanut vielä koko tämänkin päivän! Onnea on ihanat ihmiset elämässä.

🌻 Tänään otettiin puheeksi keväälle suunnitteilla oleva reissu, josta olen ihan superinnoissani!

🌻 Supernanny - jenkkiversiosta löytyy kokonaisia jaksoja Youtuben viralliselta kanavalta, ja olen aivan koukussa!

🌻 Aurinko paistaa, ihmiset ovat ihania ja ruoka hyvää, jääkaapista löytyy kahdeksaa (tai hetkellisesti jopa yhdeksää) eri juustoa ja kevään ensimmäinen kirjatentti, johon olen viimeisen kuukauden tiiviisti valmistautunut, on 18 tunnin päästä ohi. Ja kaiken lisäksi huomenna on vielä ystävänpäiväkin! Monta asiaa, joista iloita, eikö?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Fuksivuosi vs. kandivuosi

Mä tosiaan yksi päivä aloin selailla mun postauksia parin vuoden takaa, kun olin juuri aloittanut yliopisto-opinnot. Ei varmaan ole kauhean yllättävää, että uutuudenviehätys on pikkuhiljaa karissut ja yliopistoelämä muuttanut muotoaan kahden ja puolen vuoden aikana! Niinpä innostuin listaamaan asioita, miten fuksivuosi ja kandivuosi oikein eroavatkaan toisistaan! Voisi ehkä toteuttaa toisen tällaisen vaikka omillaan asumisesta, miltäs kuulostaisi?

Fuksivuosi: 

Voi miten siistiä, koulu alkaa joka päivä vasta kymmeneltä! Heräilen puoli ysin aikaan, ja rauhassa syön puuroa ja meikkailen päivää varten. Saavun luennolle täsmällisesti joka aamu 10:13, kun luento alkaa vartin yli. Minuutinkin heitto saa kaverit ihmettelemään!

Kandivuosi:

Ai kamala, mulla on luentoja jopa kolmena päivänä tässä periodissa, miten mä jaksan! Maanantaina ja keskiviikkona pitää herätä aikaisin ja laittaa kello soimaan jo ennen yhtätoista, kun luento alkaa kahdeltatoista. Tiistaisin ei onneksi tarvitse lähteä yliopistolle kuin vasta kahdelta, ehdin jopa syödä kunnollisen aamupalan ja ehkä lukea tenttiinkin hetken.

Fuksivuosi:

Kuusi koko syksyn kurssia samanaikaisesti, yhdeksän luentoa viikossa. Viron ope vähän ihmettelee, mutten näe mitään kummallista aikataulussa. Olihan lukiossakin pitkiä päiviä ja seitsemän kurssia päällekkäin!

Kandivuosi:

En tiedä miten selviän tästä periodista, pitäisi neljä kurssia saada suoritettua ja ehtiä tehdä kaikki niihin vaativat hommat. Onneksi vikalle periodille ei ole kuin yhden kurssin hommat, sitten saa ehkä keskityttyä asiaan.

Fuksivuosi:

Kiireisen syksyn huono puoli on se, että kuudesta lopputentistä viisi ovat parin viikon sisään, ja kolme osuvat samalle päivälle! Kuusi tuntia tenttiä putkeen ei ole yhtään niin paha kuin yksi ilta kolmeen tenttiin epätoivoista lukemista, mutta kyllä tästäkin selviää. Sitten on kiva päästä lomalle!

Kandivuosi:

Tentti? Mikä tentti? Ei meillä mitään tenttejä ole. Vaan ne neljä vitun oppimispäiväkirjaa, joita en vieläkään osaa kirjoittaa. Osaako oikeasti kukaan? Niin ja sitten olisi tosiaan vielä se esseekin kirjoitettavana, dead line viikon päästä niin voisi ehkä pikkuhiljaa alkaa lukea sitä kirjaa, jonka pohjalta essee piti kirjoittaa.

Fuksivuosi:

Paras puoli yliopistossa on kaverit. Ihanaa, kun pääsee joka päivä näkemään kivoja tyyppejä! Ihan kaikilla luennoilla ei olla koko porukalla, mutta lounastauolla päästään ainakin vaihtamaan kuulumisia. Vapaapäivät sitten omistetaan pannaribrunsseille tai kahvilahengailulle!

Kandivuosi:

Kyllä ne mun kaverit taitaa täällä jossain olla ja edelleen yliopistolla hengailla, kun ne laittoi snäppiä Unicafesta, mutta ei me olla ikuisuuksiin nähty. Yhteisistä kursseista ei ole toivoakaan kun kaikki opiskellaan ihan eri juttuja. Onneksi samoja kursseja on listalla jonkin verran, vaikkakin eri aikaan, niin voidaan jakaa myötätuntoa ja muistiinpanoja!

Fuksivuosi:

Jei, saatiin haalarit! Nyt pitää pitää merkkienompelubileet, että saadaan haalarit edustuskuntoon ekoja haalaribileitä varten, kivoja merkkejä onkin ehtinyt kerääntyä jo ihan mukavasti.

Kandivuosi:

Haalarit ovat tainneet olla viimeksi jalassa vappuna. Haalarit taidan seuraavan kerran vetää jalkaan vappuna, jos silloinkaan. Osa merkeistä on edelleen ompelematta, eikä sillä varmaan mitään väliä ole kun ei kukaan niitä koskaan pääse kumminkaan näkemään. Ihan söpöjä ne merkit silti on, ja iso osa huolellisesti sormet verillä ja kynnet punaisina ommeltu suunnittelusta huolimatta vähän vinoon.

Mites kanssaopiskelijat, allekirjoitatteko nämä kohdat? Mitä itse lisäisitte listaan?

Tsekkaa myös: Fuksivuoden bucket list - miten sujui?

Kuvat ovat lokakuulta 2017, jolloin olin juuri aloittanut yliopisto-opintoni. Nämä on otettu yliopiston pihalla, ja ovat jääneet kokonaan julkaisematta tähän päivään saakka!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)