Tämä juhannus tuntui alkavan vapaapudotuksella alamäkeen. Vietin viime vuonna hauskaa juhannusta porukalla, ja tänä vuonna olisi ollut luvassa mökkijuhannus samojen ihmisten kanssa. Mä olen kuitenkin töissä tätä juhannusaattoa lukuunottamatta, enkä millään olisi ehtinyt lähteä yhtään minnekään kauemmas. Vähän harmitellen seurailin kavereiden päivityksiä kun mielelläni olisin itsekin lähtenyt mukaan, mutta onneksi pystyin kehittelemään kaikkea kivaa juhannustekemistä kaupunkiinkin.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Ensin sovin kaverin kanssa, jonka kanssa ei olla pitkään aikaan nähty, että grillattaisiin yhdessä hänen perheensä kanssa. Kaverilla kuitenkin muuttui suunnitelmat, eikä hänkään päätynyt viettämään juhannusta kaupungissa.
Ei haittaa, soittelin äidille ja rupesin kehittelemään suunnitelmia. Sovittiin, että vietetään äidin kanssa kesäpäivää rannalla ja mentäisiin siitä kotiin herkuttelemaan. Äiti oli ostanut kalat ja sienet ja vihannekset ja mä odotin innoissani yhteistä päivää. Sovin vielä illasta näkeväni toista kaveria, jonka kanssa voitaisiin jatkaa juhannusjuhlintaa.
Aamulla sitten äiti soitti, kertoi sairastuneensa eikä tietenkään voisi tai jaksaisi lähteä minnekään. Tämä jo vähän harmitti, mutta onneksi pystyin sitten laittamaan kaverille viestiä, että ehtisin näkemään jo aikaisemmin.
Sitten työkaveri laittoi mulle viestiä. Hän ei ollut varma, pystyisikö hoitamaan iltavuoroaan, ja hetken pelkäsin, että onko mun nyt pakko viettää ainokainen vapaani töissä ja mennä iltavuorosta huomenna aamuun.
Loppujen lopuksi juhannuksesta tulikin aika kiva. Kun sain varmistuksen ettei mua tarvita töissä, lähdettiin kaverin kanssa rannalle nauttimaan kesäpäivästä. Makoiltiin auringossa, höpöteltiin ja otettiin hetkestä kaikki irti. Ilta grillattiin ja hypittiin trampoliinilla. Viikonloppu menikin sitten taas töissä, ja vaikka seuraavaa vapaapäivällä innolla jo odotankin, oli toi ainokainenkin oikein mukava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti