Tämä blogi on ollut mulla olemassa pian 8 vuotta. Olen päivittänyt tätä ahkerasti yli kuusi vuotta. Ja kun tuolloin kuusi vuotta sitten todella pääsin vauhtiin, tein itseni kanssa sopimuksen, ettei mun postausväli missään nimessä venyisi yli viikkoon.
Vuosikausia mulla tuo onnistui, niin että joukossa oli ehkä yksi kahdeksan ja yksi kymmenen päivän väli. Muuten mä aina viimeistään seitsemäntenä päivänä suorastaan pakotin itseni julkaisemaan jotain. Tietenkin postaustahti oli ihanteellisesti muutenkin huomattavasti tiheämpi, joten yleensä ei näistä joutunut stressaamaan.
Mä en tiedä, mitä tapahtui viimeisen vuoden tai kahden aikana. Tai ehkä tiedän. Musta on tullut mukavuudenhaluisempi ja laiskempi. Jos mua väsyttää, päätä särkee tai on iso kasa muita hommia odottamassa, mä en ala kaiken tuon ohessa stressaamaan blogin kanssa vain, että saisin viikottaisen postaukseni ulos. Tämä on tietenkin ihan hyvä asia, että yritän pitää omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnistani huolta.
Mutta kun kerran alkaa lipsumaan, siihen on niin helppo palata aina uudestaan ja uudestaan. Nykyään se on suorastaan ihme, jos mun postausväli jää alle seitsemän päivän, ja pidempiä taukoja tulee yhä useammin ja useammin. Edelleen mä silti seitsemäntenä päivänä ryhdyn miettimään, mitä tänään postaisin ja missä välissä. Yhä on kuitenkin helpompaa siirtää blogihommat seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään.
Ja niinhän se on, että mitä vähemmän postailee, sitä vähemmän tekee mieli postailla. Ei tule uusia ideoita, ei tule sitä ihanaa innostusta. Sitä vaan putoaa täysin kelkasta. Mulla on taas viikkokausia luonnoksissa odottaneita puolivalmiita postauksia, kuukausia tehtävälistalla olleita ideoita, joita en vaan ole saanut aikaiseksi toteuttaa. Kesällä myös Blogger uudistui, ja tätä opetellessa tuntuu postauksen mekaaninenkin kirjoittaminen ja muotoileminen ärsyttävältä työmaalta.
Ja sitten on se toinen aspekti. Lukeeko kukaan enää blogeja? Lukeeko kukaan enää mun blogia? Löytääkö tänne enää kukaan? Onko bloggaaminen täysin vanhentunut somen muoto, ala jolla pärjäävät enää vain ne, jotka onnistuivat vuosia sitten luomaan vakaan pohjan ja laajan yleisön sivulleen? Onko kaikki toiminta nyt keskittynyt Instagramiin ja Tiktokiin ja muualle? Onko tässä enää mitään järkeä?
Hyvin samaa pohdintaa siis kuin vuosi sittenkin melko lailla samoihin aikoihin. Mä itsekin innostun Instagramista koko ajan vain enemmän ja yritän siellä panostaa, ja koko blogi tuntuu jotenkin täysin turhalta siihen verrattuna. Mä todella tahtoisin panostaa blogiini, ja mä todella tahtoisin, että tänne löytäisi yhä useampi ihminen kiinnostavan sisällön perässä. Mutta en tiedä, miten se enää onnistuisi. Varsinkaan, jos suunta on tämä eikä mulla tunnu olevan enää mitään annettavaa.
Kaiholla ajattelen muutaman vuoden takaista blogimaailmaa, jossa lukemat ja etenkin vuorovaikutus blogin ja lukijoiden välillä ja vuorovaikutus eri bloggaajien välillä olivat ihan eri luokkaa. Niin moni tuon ajan blogeista on kuopattu ja unohdettu, enkä halua oman blogini päätyvän niiden joukkoon.
Ehkä ennen kaikkea kyse on siitä, että työn ja koulun ohella en vaan enää osaa ja pysty laittamaan aikaa ja energiaa blogiin entisaikojen tapaan. Sillä heti, kun vähänkin tuntuu lomalta ja vapaalta, nousee blogi mieleen ja kaikki ihanat postausideatkin. Ei ole sattumaa, että tulen kirjoittelemaan juuri tänään, kun eilen sain kahdesta isosta koulutyöstä jälkimmäisenkin palautettua ja kodin siivottua ja tänään kalenteri näyttää pelkkää tyhjää.
Voi siis olla, että saatuani tämän tekstin valmiiksi ryhdyn heti työstämään toista. Tiedän myös varmasti, että nämä tässä postauksessa esittämäni ajatukset tulevat aina palaamaan takaisin mieleeni. Nyt mulla kuitenkin on pitkästä aikaa hyvä fiilis ja intoa tehdä. Toivottavasti se pysyy.
Olen myös alkanut ideoida tulevaa joulukalenteriakin, jos sulla on toiveita, mitä tahtoisit joulukalenterissa nähdä, voit laittaa alle kommenttia tai viestiä vaikka Instagramissa! Joulukalenteri toteutetaan viime vuoden tavoin sekä Instassa että blogin puolella. <3
Mulla oli just myös yli kahden VIIKON postaustauko. Ei vaan ole asiaa, jota kirjoittaa blogiin. Instaa tulee päivitettyä päivittäin ja se onkin mun pääkanava kyllä nykyään. Näin se meno muuttuu, vaikka en ite sitä haluaisi :(
VastaaPoistaJep näin se tuntuu menevän. Ja siis ei mua toisten blogeissa edes haittaa tai ihmetytä kahden viikon tauko, aina ei vaan ehdi tai nappaa. Mutta itsellenk en vaan pystyisi kuvittelemaan!
PoistaItelläkin nämä kahden-kolmen viikon tauot alkavat olemaan enemmän sääntö, ko poikkeus. Ei vaan nappaa niin paljon tää kuvailu ja kirjoittaminen niin ko ennen. Instassakin päivitän nykyään lähinnä sitä tarinapuolta, jos sitäkään. Kamerakuvailussa on ollut viikkojen taukoja. Ylipäätään somettaminen on alkanut menettämään kohdallani mielenkiintoa, käytän sitä nykyään ainakin 70% lähinnä yhteydenpitoon ja muitten sisällön "stalkkailuun" - niin ko 15-vuotiaana oli tapana sanoa.
VastaaPoistaTähänkö tää menee, että hiivun pikkuhiljaa koko somemaailmasta jonnekki unholaan?
Tää taitaa olla sellaista someilun luonnollista elinkaarta. Toki jos blogijuttuja edelleen todella tahtoo jatkaa, niin varmasti se uusi piikki sieltä vielä tulee!
PoistaSamaistun ajatuksiisi täysin, kirjoitinkin vähän yli vuosi sit samasta aiheesta ajatuksia blogiini kans. :) Mun ihanteellinen tahti omassa blogissa olis 2-3 postausta viikossa, kuten aikoinaan. Mut onhan se fakta se, ettei tässä iässä oo enään aikaa :D tai joillain voi olla, mutta mulla ei, nyt mulla on paljon muutakin elämässä. Mut haluan myös blogin edelleen olevan siinä. Mäkään en halua kuopata blogiani, vaikka se käy ajatuksissa lähes kuukausittain. :(
VastaaPoistaOn kyllä ikävä niitä aikoja, kun vuorovaikutusta oli paljon. Pitäis vaan itsekin ahkerammin kommentoida toisten blogeja, mut nykyään tuntuu aina et on kiire. Useesti nykypäivänä luen myös muiden postaukset puhelimella ja mä vihaan kirjoittaa kommentteja phonella (mut nyt oli pakko, tällä hetkellä kirjoitan puhelimella, mikä on suorastaan ihme!).
Nykyään sellanen nopea somen selailu on ilmeisesti se juttu, halutaan nopeasti tykätä kuvista ja ehkä näpytellä phonella joku kommentti. Ei enää istahdeta blogien ääreen ja syvennytä silleen ehkä siihen, kuten aikoinaan. Jospa joskus blogitkin vielä loistaa :)
Jep, pitää nostaa hattua niille, jotka käyvät kokopäivätöissä tai ovat kotona lasten kanssa ja silti ehtivät panostaan lähes päivittäin blogiin.
PoistaMullakin on sekä blogien lukeminen että kommentoiminen vähentynyt ihan kauheasti muutaman vuoden takaisesta. Välillä yritän repäistä ja urakalla selailla uusia blogeja ja jättää kommentteja, mutta blogeja tuntuu muutenkin olevan paljon vaikeampi enää löytää!
Ja näinhän se on, esimerkiksi Insta vaatii seuraajalta niin paljon vähemmän kuin blogien lukeminen.
Kiitos Kata, kun jaksoit jättää mulle kommentin <3
Blogiskene on muuttunut toden totta siitä 2010-luvun alkupuolen aallonharjasta. Mutta ainakin pari seikkaa saa blogit erottumaan edukseen varsinaisista somekanavista: ne ovat pysyvyys ja helppo lähestyttävyys. Nimittäin esim. IG:tä ja Tiktokia selatakseen pitää itsekin olla käyttäjä, ladata äppi, jaksaa olla aktiivinen (etenkin stoorit nähdäkseen pitää koko ajan käydä tsekkaamassa IG:tä), kun taas blogia voi lukea ilman, että bloggaa itse, ilman että on Blogger-tiliä tai mitään sovellusta tai muutakaan, ilman että tulee joka päivä katsomaan päivityksiä. Voi lukea, kun siltä tuntuu. Voi palata vanhan sisällön pariin milloin vain. Nopean, levottoman selaamisen sijaan blogien lukeminen on rauhoittavaa. Blogi on nykyään ns. hidas media verrattuna nopeisiin, jatkuvaa päivystämistä vaativiin somekanaviin.
VastaaPoistaBlogit vastaavat nähdäkseni samaan kysyntään kuin aikakauslehdet. Niin kauan, kuin aikakauslehdille on oma paikkansa tässä maailmassa, näkisin blogeillekin olevan. Blogien lukijat eivät ehkä ole enää niin aktiivisesti läsnä, eivät kommentoi, eivät ole itsekin pienbloggaajia. Silti niitä hiljaisia lukijoita tuntuu olevan, kun katsoo oman blogin tilastoja. Vaikka rekisteröityneitä seuraajia ei ole massoittain, joku niitä postauksia aina käy lukemassa.
Myös blogeissa kivaa on se, että vanhaa sisältöä on helppo löytää hakukoneella. Kun haluan tutustua vaikkapa johonkin matkakohteeseen, googlaan siitä yleensä faktojen lisäksi matkakertomuksia, fiilistelyjä, ja niitä löytyy kaikista parhaiten juuri blogeista, ja blogeihinhan Google löytää helposti. Sen sijaan IG-sisältöä se ei juuri tunnu löytävän, tai jos löytää, niin sitä ei pääse katsomaan, ellei ole omaa IG-tiliä/sovellusta. Jos haluat tekstiesi ja kuviesi säilyvän paremmin ja pysyvän kaikkien löydettävissä, jaa ne blogiin.
Viikoittain päivittyvän, interaktiivisen blogin sijaan voi myös pitää vaikkapa kerran kuussa päivittyvää "harvoin mutta korkealaatuista sisältöä" -tyyppistä blogia, jossa ilmestyy vähemmän juttuja, mutta yksittäisiin juttuihin on panostettu huomattavasti tavallista enemmän. Vähän niinkuin korkealaatuinen aikakauslehti, joka ei kolahda postiluukusta joka viikko vaan ehkäpä vain parin kuukauden välein.
Tsemppiä ja bloggaamisen iloa!
Tämä on juuri se juttu, mistä blogeista tykkään. Mulle blogin ulkoasussa yksi tärkeimmistä asioista on juuri helppokäyttöinen blogiarkisto, josta voi helposti parilla klikkauksella löytää vaikka joulun 2015 kuulumiset tai blogin ihkaensimmäisen postauksen. Blogi on myös itselleni ihana keino tallettaa muistoja ja palata vanhoihin tunnelmiin. Instassa tämä on paljon vaikeampaa, kun julkaisut ovat kronologisessa järjestyksessä ja vanhoihin postauksiin on kauhea selaaminen.
PoistaMahtavaa kuulla sun ajatuksia, tosi mielenkiintoista pohdintaa. Kiitos sulle!
Täälläkin yksi tekstiisi samaistuja!
VastaaPoistaItse kaipaan juurikin sitä lukijoiden kanssa kommunikointia. Välillä tuntuu, että kirjoittaa ns. tyhjille seinille.
Vuorovaikutus on tosi tärkeää ainakin mulle :)
Itse yritän olla ottamatta paineita bloggaustahdista, mutta kyllä helposti tulee otettua stressiä, kun ei ole julkaissut vaikka kuukauteen mitään.
Tuntuu tosiaankin siltä, että vain Instagramissa tapahtuu, mutta sielläkin se algoritmi vaikuttaa niin paljon siihen, mikä lopulta pääsee näkyville.
Juuri tämä. Muutama vuosi sitten kommentointi ja näyttökerrat olivat ihan eri lukemissa, ja on vaikea olla vertaamatta noihin aikoihin. Toki nytkin ennen tämän tekstin julkaisua yllätyin, miten paljon päivittäisiä näyttökertoja tulee, vaikkei useaan päivään olisi postannutkaan!
PoistaTäällä ainakin yksi innokas lukija, joka käy melkeimpä viikoittain lukemassa tekstejäsi. 😊
VastaaPoistaItse oon entinen bloggaaja, ja alkoi menemään liiallisuuksiin itselläni, niin siksi päätin lopettaa bloggaamisen kokonaan. Siksipä Instasta on Facen lisäksi tullut ne paikat, jossa mieluusti jaan kaikkea. Mutta eipä sitä koskaan tiedä, jos satun vielä palaamaan blogimaailmaan.
Kiitos, niin ihana kuulla!! <3 Ja hei ihanaa, että sullakin on kuitenkin ne paikat, jossa tykkäät asioita jakaa, vaikka bloggaaminen onkin jäänyt.
PoistaSamanlaisia ajatuksia täälläkin! Vuorovaikutus lukijoiden sekä myös muiden bloggaajien välillä on todellakin hiipunut. Ehkä kaikkien energia menee nopeatempoisen Instagramin kuvien tykkäilyyn ja kommentointiin, ja blogeissa siihen ei jakseta enää panostaa?
VastaaPoistaPostausvälin pidentyminen on kyllä ihan selkeästi huomattavissa. Kaikki parhaat ideat alkaa olla jo käytetty, ja kiire muiden hommien kanssa vie aikaa bloggaamiselta. Tauko aiheuttaa juurikin tuota kuvailemaasi inspiraatiokatoa! Ois niin ihanaa, jos postauksia vain sinkoilisi mieleen ja pääsisi heti työstämään niitä.
Kiitos kommentista Sini, ihana kuulla sunkin ajatuksia! Sua tosin voi todella ihailla, jaksat niin ahkerasti aina käydä jättämässä kommentteja ja itsekin postailet edelleen aktiivisesti <3 Mutta ehkä nykyään mennäänkin sitten enemmän laadulla kuin määrällä?
PoistaTäällä myös yksi, jolla tulee välillä samoja fiiliksiä oman blogin kanssa. Suurin syy postaustahdin hiljentymiseen omalla kohdallani on aikuisuus, ja siksi on musta ihan luonnollista, että aikaa tälle harrastukselle ei ole yhtä paljon kuin ennen. Vaikka lukioikäisenä oli myös monesti kiire ja pitkiä päiviä, se oli silti aivan erilaista kuin nykyinen arkeni, jossa aikaa vievät niin yliopisto-opiskelu, työt kuin kahden kaupungin välillä liikkuminenkin. Sullakin on ilmeisesti ainakin osittain kyse tästä? Oon sun tavoin harmitellut myös vähentynyttä vuorovaikutusta blogeissa. Tätä oon omalta kohdaltani kuitenkin yrittänyt ikään kuin korjata kommentoimalla muiden blogeja aina kun ehdin, jaksan ja mulla herää jotain sanottavaa/ajatuksia jonkun postauksen luettuani. Kommentoimisesta, kehumisesta ja ajatusten vaihtamisesta tulee kaiken lisäksi niin hyvä mieli, että teen sitä mielelläni :)
VastaaPoistaJoo näin on, lukiossa blogihommia tuli tehtyä ainakin melkein päivittäin, eikä nykyään tunnu olevan aikaa. Tämä kyllä toisaalta ihmetyttää, koska kyllä lukiossakin oli olevinaan aina kauhea kiire hommien kanssa. Jonkinlainen asennemuutos samalla on kyllä käynyt.
PoistaMäkin mielelläni käyn heittelemässä kommentteja muiden postauksiin, mutta jotenkin sekin on vaan jäänyt ja unohtunut viime aikoina! Blogien lukeminen kun on itsellänikin vähentynyt. Pitää kyllä alkaa tässäkin tsempata jatkossa enemmän.