Mä pyysin teitä lähettämään kysymyksiä niin täällä blogissa kuin Instassakin. Ja vitsi kun oli kiva vastata näihin! Tuli höpöteltyä monesta asiasta, jotka ovat viime aikoina pyörineet mielessä ja joista täälläkin mielellään puhuu, mutta jotka on jotenkin vaikea upottaa niin sanottuihin normipostauksiin. Siispä, kysymykset teidän kysymyksiin ja throwbackia elokuun aurinkoisiin kesäpäiviin!
Parasta Lontoossa?
Lontoo on vaan niin ihana. Ensimmäisenä mun on pakko mainita Lontoon kauppojen valikoimat. Vaateshoppailut? Kyllä. Meikkishoppailut? Oi kyllä. Ravintolaan? Ai että kyllä. Ruokakauppojen valikoimat? Oi apua miljoona kertaa kyllä.
Lontoossa on myös ihan superisti nähtävää ja tekemistä. On museota, puistoa, ihmispaljoutta ja rauhaa. On erilaisuutta ja rohkeutta ja kulttuuria ja menoa ja meininkiä. Lontoosta löytyy kaikki.
Ennen kaikkea se on kuitenkin se fiilis. Lontoossa olen viettänyt elämässäni eniten aikaa Helsingin lisäksi, ja vaikka niin paljon on vielä löytämättä ja keksimättä, on se niin tuttu ja kodikas. Parasta Lontoossa on vain olla Lontoossa.
Mulla on viime viikot tullut muuten ihan järkyttävä Lontoo-ikävä, ja olen ties kuinka monta kertaa sanonut, että jos maailma olisi normaali, olisin jo ostanut lentoliput lokakuun lopun taukoviikolle. Sydäntä vähän särkee, kun en tiedä lainkaan, milloin pääsen Lontooseen tai yhtään minnekään muualle. Mutta älä huoli rakkaani, palaan heti kun se vain on mahdollista!
Mistä haaveilet tällä hetkellä?
Hehe, Lontoosta tietenkin. Joulusta ja lomasta, mulla ei ole oikeaa lomaa ollut viime joulun jälkeen ja pikkuhiljaa alkaa kaivata pientä breikkiä. Pidemmän tähtäimen haaveina viime aikoina mielessä on pyörinyt niin häät kuin vauvatkin. Niiden aika ei ole vielä vuosikausiin, mutta ehkä toivottavasti vielä tämän vuosikymmenen puolella!
Unelmoitko edelleen samoista asioista kuin vuonna 2018?
Tässä kysymyksessä viitattiin mun edellisen Q&A-videon vastaukseen, jossa sanoin, että mun suurin unelma on olla laulaja, kiertää maailmaa ja elättää itseni musiikilla. Toi haave on ollut mussa niin syvällä ihan pienestä asti, ettei se tuskin koskaan tule katoamaan. Aina kuvittelen itseni äänitysstudioon ja esiintymislavoille yleisön eteen. En tiedä, tapahtuuko tämän haaveen suhteen mitään, varsinkaan kun en viime vuosina hirveän aktiivinen ole asian suhteen ollut.
Haave, jota ei meinaa uskaltaa sanoa ääneen?
Apua, tähän en jostain syystä osaa keksiä mitään, mun haaveet tuli yllä aika hyvin listattua. Yksi haave edellisten lisäksi on päästä hetkeksi vielä asumaan ulkomaille ja tehdä ehkä harjoittelu jossain toisessa maassa. Olin sitä kaavaillut ensi kevääksi, mutta sattuneesta syystä päätin jättää sen myöhemmäksi. Ehkä tuo haave saadaan vuoden päästä toteutumaan, sormet ristiin!
Seurusteletko? Tekisitkö joskus postauksen kumppanisi kanssa?
Hänen vastaus jälkimmäiseen on vahva ehkä!
Ootko parisuhde- vai sinkkutyyppiä?
Mulla ei tähän ole oikein yksiselitteistä vastausta. Ihanassa parisuhteessa oleminen on ihanaa. Silti sinkkuudessakaan ei ole mitään vikaa. En koe olleeni onneton tai vajavainen sinkkuna. Ollaan vuosien saatossa käytykin aiheesta monet keskustelut kavereiden kanssa. Parisuhteeseen ei kannata pyrkiä eikä parisuhteessa pidä olla parisuhteen takia, vaan sen oikean ihmisen takia. Jos elämässä on ihminen, jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa jakaa elämäänsä, parisuhde on parasta ikinä. Jos ei ole, sinkkuus on ihan yhtä parasta eikä millään tavalla huonompi tai voivoteltavampi vaihtoehto.
Hulluinta, mitä olet tehnyt elämässäsi?
Mä olen aina ollut tosi varovainen ja harkitsevainen ihminen, joten kovasti en ole hulluillut. Rohkein siirtoni oli ehkä au pairiksi lähtö 19-vuotiaana. Muita tähän kategoriaan sopivia voisi olla oman otsatukan leikkaaminen (ala-asteella, yläasteella ja lukiossa, mulla on muistaakseni kaksi erillistä kertaa ollut otsis pikkulapsiajan jälkeen ja aina leikkasin itse!),
Kadutko jotain asiaa tai päätöstä menneisyydestä erityisen paljon?
Mä olen aina pyrkinyt elämään elämäni niin, ettei mulle jäisi mitään katumisen aihetta (se osaltaan selittää myös edellämainittua varovaisuutta). Eniten mua jää vaivaamaan pienet ja mitättömät vastoinkäymiset ja nolostumiset ja kiusalliset kohtaamiset muiden ihmisten kanssa. Isojen asioiden suhteen yleensä joko seison päätösteni takana, tai annan olla, sillä enää en voi niihin vaikuttaa. Eniten ehkä harmittaa, kun joskus on tullut kohdeltua läheisiä huonosti. Pääosin en kuitenkaan juuri kadu asioita elämässäni.
Lempikarkkisi?
Mä en ole oikein karkki-ihmisiä, vaan käännyn aina suklaan ja keksien puoleen. Lempparisuklaita on Fazerin keltainen, Geisha, Fazerina, Maraboun appelsiinikrokantti ja Ferrero Rocherit. Geisha on niin klassikko ja kaikki tietävät, että rakastan Geishaa. Joka vuosi olen saanut synttäri- ja joululahjaksi Geishaa niin kavereilta kuin sukulaisiltakin ihan lapsesta saakka niin kauan kuin muistan, koska ihmiset tietävät sen olevan varma nakki! Mutta jos nyt tiukasti puhutaan karkeista, niin tykkään Aarrearkku-pussin niistä pienistä viinikumeista ja hedelmä-Panttereista.
Pepsi vai kokis?
Ei kumpikaan. Oon ruokarasisti, en tykkää mistään mustasta. Pikaruokaloissa tilaan Fantan tai Spriten (tai Jaffan tai 7upin, ei väliä). Paras juoma on kumminkin vesi.
Inhokkiruokasi?
Varsinaista ruokalajia en osaa sanoa, mutta tiettyjä ruoka-aineita kyllä. Melkein kaikesta saa hyvänmakuista oikein laittamalla, mutta mun ikuisiin inhokkeihin kuuluvat ainakin oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit. Ne pilaavat ruoan kuin ruoan :(
Milloin viimeksi kävit jalkahoidossa?
Luultavasti Bangkokissa keväällä 2018!
Ootko koskaan miettinyt teologian opintoja?
Itse asiassa mä olen tällä hetkellä ensimmäisellä Helsingin yliopiston teologian kurssillani. Aikomuksena on suorittaa niitä kolme kappaletta ja suorittaa pieni opintokokonaisuus teologiasta. Tiedän kuitenkin, että kysymyksellä tarkoitetaan ortodoksisen teologian opintoja Itä-Suomen yliopistossa, ja siihen pitää vastata ikävä kyllä ei. Keksin kyllä monta paljon huonompaakin koulutusvaihtoehtoa, ja teologian opinnot voisivat osaltaan olla ihan siistit (niin kuin esimerkiksi kirkkomusiikin tai uskonnonopettajan opinnot). Tällä hetkellä elämää ei silti kyllä pääse unelmaopiskelupaikkojen top kolmoseen. Ja suunnitelmahan on, ettei parin vuoden päästä tarvitse enää opiskella mitään, kun valmistuu maisteriksi haha!
Mikä on vaikeinta uuden oppimisessa?
Nykyään tuntuu että kaikki! Mun on jotenkin tosi vaikea hahmottaa ja oppia ja opiskella uusia asioita. Mä olen koko elämäni ollut niin hyvä koulussa ja oppinut helposti, etten koskaan oppinut kunnolla opiskelemaan. Se sitten on lukiossa ja yliopistossa vähän kostautunut. Nykyään opinnoissa vaikeinta on englanninkieliset tieteelliset artikkelit ja muutenkin suurten kokonaisuuksien hahmottaminen ja käsittäminen. Mun vahvuuksia on ennemmin yksityiskohdat.
Kuinka pidät huolta hyvinvoinnistasi?
Mä olen tässä ollut aina äärimmäisen huono, mutta viime vuosina olen ottanut pieniä kehitysaskeleita. Yritän aina taata itselleni tarpeeksi pitkät yöunet (vähintään 9 tuntia, mun unentarve on suuri ja tuota vähemmällä en kunnolla pärjää), ja nykyään priorisoin tarvittaessa riittävät unet esimerkiksi koulutehtävien edelle. Toisin siis kuin peruskoulussa tai lukiossa, en nykyään tahdo enää kiduttaa itseäni valvomalla yömyöhään tehdäkseni kouluhommia puoliksi sammuneilla aivoilla.
Lisäksi mä esimerkiksi juon paljon vettä ja joka aamu (illoissa välillä on tsemppaamista) poikkeuksetta pesen ja kosteutan kasvoni ja harjaan hampaat. Ruokailurytmit mulla taas on ihan päin persettä ja syöminen on ehdottomasti mun heikko kohta, vaikka mättöruokia en harrastakaan.
Onko teillä samanlaisia vastauksia kysymyksiin?
Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti