Voi mitä aikoja eletäänkään. Joka puolella on puhetta siitä, miten viime vuosi kesti ikuisuuden. Mun mielestä se vilahti ohi yhtä vinhaan kuin edeltäjänsä. Vaikka toisaalta onhan se hurja ajatella, että vuosi sitten hypetettiin kollektiivisesti sitä, että siirryttiin kokonaan uudelle vuosikymmenelle. Muistaako kukaan tuota aikaa? Mä ainakin olin jo ehtinyt unohtaa.
Selailin tässä vuoden takaisia postauksiani, ja vuoden 2019 viimeisessä postauksessa kirjoitin seuraavaa:
"Mua ei tällä hetkellä ahdista yhtään ajan kuluminen tai vuoden vaihtuminen tai talvi tai se, että kesään on vielä viisi kuukautta aikaa. Mulla on hyvä olla juuri tässä ja nyt, ja odotan tulevaa innolla ja mielenkiinnolla. Mikään kiire mulla ei kuitenkaan mihinkään ole."
Saman voin allekirjoittaa nytkin. Toki mulla on tulevalle vuodelle haaveita ja suunnitelmia. Odotan aurinkoa ja valoisampia päiviä. Tahtoisin päivittää blogia aktiivisemmin. Toivoisin stressitöntä, aikataulutettua arkea ja rauhallista vapaa-aikaa. Haaveilen monista ilon ja rakkauden täyteisistä hetkistä, hyvästä ruoasta, kauniista valokuvista muistoiksi.
Silti tässä hetkessä ei ole mitään, mistä akuutisti tahtoisin eroon (huomioimatta toki itsestäänselvää). Mä en kaipaa mitään suurta muutosta elämääni. Sillä juuri nyt mun on niin hyvä olla. Mulla on ollut maailman ihanin ja rennoin joululoma, ja parin viikon päästä jatkuu kiireinen mutta toivon mukaan tehokas ja iloinen arki valoisimpine päivineen ja uusine haasteineen.
Tällä hetkellä on muutenkin turha haaveilla mistään suuresta ja mullistavasta, turha haaveilla mahtavista ulkomaan matkoista ja tupareista isolla porukalla. Mun odotuksissa tämä vuosi kuluu edellisen tavoin, ja kaikki mahdollinen edistys ja kehitys on onnellinen yllätys.
Vuodelta 2021 en odota mitään isoa ja erikoista. Toivon iloa ja rakkautta, toimivaa arkea, siistiä kotia ja auringonpaistetta. Tämän kaiken eteen aion myös tehdä töitä. Paitsi sen auringonpaisteen, sitä en voi ikävä kyllä hallita. Tahdon kyllä ottaa ilon irti siitä, kun aurinko joskus paistaa! Huomaako sen, että yhtäkkiä yksi päivä tajusin kevään kohta tulevan ja olen siitä nyt innoissani, kun kuudetta kertaa puhun jo auringosta ja valosta? Pimeydessä eläminen ei vaan sovi mulle.
Vuoden vaihtuminen on kieltämättä kyllä virkistävää. Huomenna aion mennä ostamaan uuden seinäkalenterin ja merkkailla siihen heti kaikkia vuoden tärkeitä juttuja. Mutta eihän vuoden vaihtuminen oikeasti mitään muutosta tarkoita, elämä jatkaa rullailuaan mistään numeroista välittämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti