Hurjaa, mun au pair -jaksosta tulee pian jo neljä vuotta! Jos et tuolloin jo ollut menossa mukana, mä vietin kesän 2017 Lontoossa au pairina. Olin kolme kuukautta brittiperheessä, jossa oli 3-, 6- ja 8-vuotiaat lapset.
Postailin meininkejä au pair -kesän aikana ahkerasti tänne blogiin, mutta aika pian kotiinpaluun jälkeen aihe jäi. Yksi päivä tässä taas tuli muisteltua kaikenlaisia tarinoita tuolta kesältä, ja totesin että olisi tosi hauska jakaa näitä myös tänne blogiin!
Mun host-perhe oli siis brittiläinen, mutta hyvin monikulttuurinen, ja lasten isovanhempia oli kotoisin niin Irlannista, Kyprokselta kuin Keniastakin. Mainitsen tämän monikulttuurisuuden paitsi siksi, että multa monesti kysyttiin, olenko suomalaisperheessä, myös siksi, että tämä on olennainen osa mun tässä postauksessa kertomia tarinoitani. Mä tulin pitkälti todella hyvin toimeen kaikkien perheen ystävien ja sukulaisten kanssa, joita tapasin. Yksi vaikeampi tapaus joukossa oli, nimittäin perheen isän äiti.
Perheen isän vanhemmat asuivat isoäidin kotimaassa Kyproksella, joten vieraillessaan Englannissa he asuivat mun host-perheen luona. Mun kesän aikana he olivat muistaakseni kaksi pidempää pätkää meidän luona. Tuo isoisä oli ihan mun lempparityyppi ja tuntui perheestä olevan ainoa, jota oikeasti kiinnosti rupatella mun kanssa ja tutustua muhun eikä puhua aina lähinnä vain mun työstä.
Mutta tuo isoäiti. Ehkä se on jotain kyproslaista äitiyttä ja isoäitiyttä tai jotain, mutta hänellä oli vahvat mielipiteet ja hän sanoi ne suoraan, hienotunteisuudesta välittämättä. Ja niinhän siinä kävi, että muutamaan otteeseen hänellä oli mielenkiintoista sanottavaa musta ja mun työskentelystä.
Yksi puhtaasti mun työntekoon liittyvä tapaus oli kerran, kun host-lapset pelasivat keskenään jotain peliä. Sisaruksilla sitten tunteet luonnollisest siinä kuumeni, kun peli ei mennyt ihan omien kaavailujen mukaan. Mä kovasti yritin kaksikkoa rauhoitella ja yrittää saada tilannetta selviteltyä, mutta eipä heitä kovasti mun rauhanneuvottelut kiinnostaneet.
Tämä isoäiti siinä sitten rauhallisesti tallustelee paikalle, kysyy multa, tappelevatko lapset (no daa), ja sitten kysyy hymyillen, miksen mä tee tilanteelle mitään. Siinä vähän meinasi tunteet kuumentua mullakin, mutta enpä tainnut mitään sen terävämpää vastausta siihen keksiä.
Toinen, ei loukkaava mutta ainoastaan huvittava kommentti tuli, kun alettiin keskustella mun uskonnosta. Mähän olen tosiaan ortodoksi, ja erinäisistä hallinnollisista sun muista syistä mun uskontokuntaan viitataan englanniksi yleensä nimityksellä Greek Orthodox. Ja kun mä kerroin tälle kyproslaiselle isoäidille olevani Greek Orthodox, hänhän ei millään meinannut uskoa mua, koska enhän mä ole kreikkalainen. Siinä sitten yritin selitellä, että mistä tämä nimitys tulee, mutta en tiedä uskoiko mummo mua todella koskaan. Mä en tiedä, oliko isoäiti itse ortodoksi, he kun muodostavat selkeän uskonnollisen enemmistön Kyproksella. Mun host-perhe oli kuitenkin kristittyjä ja paljon käytiin mielenkiintoisia keskusteluja uskonnosta, niin tämä yksi kommentti jäi jotenkin hyvin huvittavana mieleen.
Valmiiksi monikulttuuriseen perheeseen luonnollisesti tuli lisänä au pairin, siis minun, oma kulttuuri, kieli ja kotimaan tavat. Musta oli ihan parasta jutella perheen kanssa Suomesta, kertoa heille kaikkia juttuja mun maasta ja samalla oppia Briteistä ja heidän tavoistaan, vaikkei tässä nyt niin järin kaukaisia kulttuureita ollakaan.
Yhtenä päivänä rupesin sitten opettamaan vanhimmalle lapselle vähän suomea. En muista oliko se hänen ideansa vai mun, mutta meillä oli ihan superhauskaa ja hän oli todella innokas oppimaan! Opeteltiin suomeksi numerot ja muutama tavallinen sana tai lause, ja lapsi juoksi sitten haltioissaan ympäri taloa sanomassa hämmentyneille perheenjäsenilleen MINÄ RAKASTAN SINUA.
Noh, tällä samaisella isoäidillä oli tähänkin sanottavaa. Hän melkein suuttui mulle kuullessaan meidän suomituokiosta eikä vaan voinut käsittää, minkä takia mä opetan lapsille suomea, kun eivät he tule sitä koskaan mihinkään tarvitsemaan. Ei ei, lasten pitäisi keskittyä kreikan, hänen äidinkielensä, opiskeluun. Nämä lapset siis muutaman sanan verran osasivat kreikkaa ja mummonsa kanssa aina katsoivat kreikankielisiä lastenvideoita netistä. Isoäiti ei vaan osannut ymmärtää, ettei parinkymmenen minuutin suomisanastoharjotus ollut mitenkään pois lasten kreikan osaamisesta. Ja vitsi kun mua ärsytti, varsinkin kun lapsi oli niin nauttinut siitä, että olin opettanut hänelle muutaman sanan suomea. Mikä idea on edes ulkomaalaisella au pairilla, jos hän ei saa opettaa perheelle mitään omaan kulttuuriinsa liittyvää?
Ai että, olipa hauskaa (ja turhauttavaa) kerrata näitä muistoja. Nyt mun au pair -kesästä on muutenkin kulunut sen verran pitkä aika, että uskallan näistäkin kirjoittaa, vaikka tuskinpa tässä mitään riskiä on, että mun host-perhe yhtäkkiä tänne löytäisi ja tämän tekstin ymmärtäisi tai että joku teistä tunnistaisi, kenestä puhuisin.
En nyt ala tässä lupailemaan uutta postaussarjaa, kun perinteisesti oon niissä niin huono, mutta voisin kyllä verestää muistoja lisääkin toisessa postauksessa, jos teitä kiinnostaa! Multa löytyy samantyylisiä tarinoita lisääkin muun muassa perheen vanhempien kanssa. Toki ihaniakin hetkiä oli vaikka kuinka paljon, ne vaan eivät jää samalla tavalla ikävä kyllä mieleen. Muutenkin jos teillä on kysymyksiä tai postaustoiveita ihan mistä tahansa mun au pair -kesään liittyvästä asiasta, niin laittakaa kommenttia tai yksityisviestiä niin saatanpa laittaa toteutukseen!
Oletko sä ollut au pairina tai lastenhoitajana? Onko kokemuksia vaikeista sukulaisista? :D
Kaikki mun au pair -postaukset löydät tämän linkin takaa!
