Niin, eipä valmistu ei. Silti mä tiesin varsin hyvin, että kun mun seminaari ja graduprosessi kestää tammikuusta joulukuuhun, en mä siinä neljän kuukauden kesätauon aikana aikaiseksi mitään saa.
Viimeksi olen työstänyt graduani muistaakseni huhtikuussa, siis reilu kaksi kuukautta sitten. Sen jälkeen on ollut muut kouluhommat ja työt ja kesä ja olisi kiva lomatakin välillä. Gradu on mielessä ehkä viimeisenä, kun ruokakauppaankaan ei aina tunnu ehtivän.
Ja kun nyt kesällä pitäisi kuitenkin oikeasti saada jotain aikaiseksi, kevään aikana kun en ihan kauhean pitkälle saanut edettyä. Mun tavoite olisi kesän aikana saada aineisto käsiteltyä ja litteroitua, niin syksyllä pääsisi sitten heti vauhtiin, analysoimaan ja kirjoittamaan. Mutta kun ei millään jaksaisi.
Aina välillä olen päättänyt, että huomenna panostan, ensi viikolla panostan. Aina kuitenkin se "vapaa" aika valuu pois, enkä kuitenkaan tahdo omasta hyvinvoinnistani tinkiä tämän vuoksi. Ja kun ei ole mitään varsinaista akuuttia deadlinea jossa pysyä, on sen työstämisen kanssa niin helppo lipsua.
Eilen mä taas päätin, että tällä viikolla jatkan. Päätin, että loppuarkiviikon kuuntelen ja kirjaan ja litteroin aineistoani joka päivä edes vähäsen, sen verran mitä ehtii. Että ainakin saan jotain tehtyä, edes jotenkin taas pallon rullaamaan. Samalla mietin, että tuleekohan tästäkään nyt taas mitään.
Tänä aamuna heräsin oikein innoissani, että nyt mä edistän mun gradua, nyt mä kirjaan ja litteroin! Mutta taas, tuleeko tästä nyt taaskaan mitään, ehtiikö into lopahtaa ennen alkamista.
Avasin koneen, avasin tiedostot, ja into katosi. En halunnut sitten yhtään mitään tekemistä koko projektin kanssa.
Silti oli pakko tehdä edes jotain.
Laitoin nauhan pyörimään, etsin oikean kohdan ja lähdin kirjaamaan.
Ja vitsi se olikin kivaa. Pääsin heti draiviin, tein havaintoja ja keksin analyysikulmia.
Lopulta ehdin tehdä hommia ehkä kymmenen minuuttia, ennen kuin piti lopettaa(, kirjoittaa tämä teksti) ja lähteä töihin. Mutta oon niin onnellinen, että sain homman polkaistua taas käyntiin, ja ennen kaikkea siitä, että nyt haluan palata aineiston pariin ja jatkaa huomennakin. Edes kymmenellä minuutilla päivässä saa kuitenkin paljon aikaiseksi, jos päiviä kertyy.
Valmistuminen, täältä tullaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti