Sain viikko sitten mun toisen koronarokotteeni. Kokemus oli superhelppo ja nopea. Siinä missä kesäkuussa ekaa rokotetta ottaessani osuin pahimpaan ruuhka-aikaan, ja helteessä odottelu nälkäisenä ja menkkaisena hieman vaikuttivat olotilaan, ei tällä kertaa muita ihmisiä ollut juuri ollenkaan, ja olin jo odotustilassa istuskelemassa, kun mun virallinen aika olisi vasta ollut. Myös jälkioireissa selvisin ainakin lähes yhtä helpolla, käsi oli astetta kipeämpi ja pistokohta turposi hieman.
Rokotuksen tehtyään hoitaja alkoi kertoa mulle asioita, joita tuplarokottautuminen mulle nyt soisi. Kärkeen hän totesi, että nyt saan matkustaa, ja mikäli jonkun mallin koronapassi astuisi voimaan, pääsisin osallistumaan tapahtumiin, vierailemaan museoissa ja elää elämää vapaasti.
Hoitajan sanat jäivät mua mietityttämään. Pohjustan nyt sillä, että mulla on täysi luotto terveydenhuollon ammattilaisiin ja tutkijoihin, eikä mulla ole mitään sellaista tietoa, jolla voisin kiistää tai kyseenalaistaa heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan.
Mä en vain tiedä, olenko itse valmis. Mua rehellisesti sanottuna kauhistuttaa ajatus normaaliin arkeen paluusta. Ajatus täysistä keikka-areenoista, maskittomista ruuhkabusseista, ulkomaan matkailusta. On se hassua, miten niin moni ennen aivan normaali asia, kuten halit ja yhteiset vesipullot ja ehtoollislusikat, tuntuu nyt niin kaukaiselta ja kummalliselta.
Joka tapauksessa musta on ihanaa, että mäkin olen nyt saanut mahdollisuuden rokottautua, että pitkän odotuksen jälkeen mäkin olen nyt tässä. Mulla on turvallisempi ja varmempi olo, itseni ja muiden puolesta. Tätä kaikkea on vaan ollut niin kauan, että paluu normaaliin, mitä se ikinä tarkoittaakaankin, vaatii jälleen hieman sopeutumista.
Mitkä ovat teidän fiilikset kaikesta tällä hetkellä?
Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)
Samaa olen miettinyt, miten sitä osaakaan elää sitten kun elämä on jälleen normaalia. Vaikka maskin käyttö tuntui alussa hyvin vastenmieliseltä, on siihen tottunut jo niin, että osaakohan sitä oikeasti olla ilman sitä. 😷 Toinen rokotus on täällä on vasta lokakuussa, mutta ajattelin tsekata josko sitä voisi aikaistaa. Mitä nopeammin, sen parempi. 🙂
VastaaPoistaJep, tähän on niin jo tottunut. Välillä tulee katsottua vanhoja televisiosarjoja ja huomaa hetken ihmettelevänsä, miten nuo menevät täyteen ruuhkabussiin ilman maskeja :D Katsotaan nyt rauhassa, mihin tämä meno tästä nyt oikeasti asettuu.
PoistaSiis mä luin tän postauksen vasta nyt, mutta ihan pakko kommentoida, kun tää "mua rehellisesti sanottuna kauhistuttaa ajatus normaaliin arkeen paluusta" on niin mood, edelleen, vaikka sain just kolmannen rokotuksenkin!
VastaaPoistaNo siis jep :) jännä nähdä millaista elämä on vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä, onko "vanhaa normaalia" enää ollenkaan?
Poista