No se etenee, vihdoinkin ihan oikeasti!
Viime viikolla aloin litteroida ihan kunnolla. Keskustelunanalyyttinen litterointi on ihan tajuttoman pikkutarkkaa ja kammoksuin tätä prosessia jo etukäteen. Olin kuitenkin aiemmin saanut tehtyä itselleni jo niin hyvät pohjat, että kaiken ekstrasälän lisääminen niihin on käynyt ehdottomasti yllättävän kätevästi. Viime viikolla aloitin myös johdantoa, muovasin tutkimuskysymyksiä, kirjoitin ihan oikeaa teoriaa aiheesta ja päälle pitkän aineistoesittelyn.
Tällä viikolla onkin sitten ollut analyysiviikko. Analyysia on tuntunut haastavalta aloittaa, kun mielessä pyörii, kuinka kaikelle pitää kaivaa lähdeviite ja taustateoriaa ja miten millään mun selityksellä ei tunnu olevan mitään varsinaista pointtia. Ja miten sitä analyysia on tehtävä paljon.
Maanantaina tein kuitenkin ihan mullistavan keksinnön. Sen sijaan että lähtisin heti tekemään valmista tekstiä (niin kuin yleensä teen kun en muutakaan osaa), olen eilen ja tänään keskittynyt aina kerrallaan yhteen aineistoesimerkkiin ja lähtenyt ajatuksenvirtana kirjoittamaan analyysia kaikesta, mitä mulla tulee vain mieleen sanoa, välittämättä lähteistä ja teoriasta. Tällä tekniikalla mulla on jo vaikka kuinka monta sivua tekstiä ja jopa ihan pätevän kuuloisia havaintoja, ja ennen kaikkea olen onnistunut pääsemään vauhtiin ja irti lukoista. Koen, että nyt tuohon olemassa olevaan tekstiin mun on paljon helpompi lähteä metsästämään puuttuvia lähteitä ja selaamaan taustakirjallisuutta, kun tiedän mitä etsiä. Ja siis tämähän kuulostaa vinkkinä niin yksinkertaiselta, että mullekin tuli ihan tyhmä olo kun aloin miettiä, että miksi mä en ole koko ajan tehnyt näin. Mutta parempi hei myöhään kuin ei milloinkaan!
Nyt on siis ehkä paras into ja vauhti ja motivaatio päällä ikinä, mutta samalla tuntuu että on kauhea kiire. Perjantaina mun pitää nimittäin palauttaa ensimmäinen annos enemmän tai vähemmän valmista tekstiä vertaisarvioitavaksi. Dedikset ovat kuitenkin aina niitä parhaita motivaattoreita, ja vaikka yritänkin tarjoilla mahdollisimman paljon hyvää asiaa, en kuitenkaan oleta palauttavani valmista tekstiä vaan materiaalia, josta haluankin saada mahdollisimman paljon rakentavaa, hyödyllistä palautetta. Silti toki tässä vaiheessa tulee aina se sama tuttu fiilis, miten yksi tai kaksi ekstrapäivää eivät olisi pahitteeksi.
Nyt olisi parasta, jos saisi tämän saman innon ja draivin pidettyä päällä, että gradu joka (arki)päivä edistyisi ihan oikeasti edes vähäsen, että pitkän suunnittelun ja valmistelun jälkeen saisin ihan oikeasti tekstiä paperille ja mustaa valkoiselle. Mun tavoite on saada gradu valmiiksi ja palautettua ennen joulua, että se on sitten poissa mun käsistä, kun tammikuun alussa lähden Ranskaan (jos et näitä uutisia vielä bongannut, tsekkaa edellinen postaus!). Tässä on nyt kaksi kuukautta aikaa, ja vaikka säännöllisesti panikoinkin ja stressaan, on mulla taas paljon toiveikkaampi ja optimistisempi olo, kun olen tehokkaampi ja tehnyt konkreettista edistystä.
Huomenna onkin sitten teoriapäivä, ja saan lähteä etsimään taustalähteitä jokaiselle LÄHDE?-merkinnälle, jonka olen tekstiini tunkenut noin joka toisen virkkeen loppuun, haha. Onneksi nyt pääsee kuitenkin jo kirjastoon, pitää siellä pitää tehokas graduhetki.
Tämän päivän osalta onneksi hommat on tehty ja voin nauttia taas vapaaillasta, siis tiskaamisesta, ruoanlaitosta, syömisestä, Salkkareista ja Serranon perheestä! Katson aina Salkkareita tiskatessani ja kokatessani (nyt olen edennyt jo maaliskuun jaksoihin, kun yhdessä vaiheessa tosiaan olin yli kaksi vuotta jäljessä), ja sillä saan itseni jopa innostumaan tiskaamisesta. Serranon perhe on taas rentoa katseltavaa syödessä ja chillaillessa.
Mitäs muut opinnäytevääntäjät, miten teidän työt edistyy? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti