Kauhistellen tajusin, että kohta tämä jo loppuu

Jokin aika sitten tajusin, että mun aika Ranskassa on pian oikeasti ohi. Että suurin osa mun harjoittelusta on jo takana, että enää ei olla aloittelemassa ja totuttelemassa uuteen arkeen vaan ollaan syvällä elämässä sitä.

Kun mä tajusin tuon asian, jokin niksahti uuteen asentoon. Siinä missä aikaisemmin tuli jatkuvasti mietittyä kaikkia asioita, joita olisi vielä hauska ja mahdollista tehdä, tuntuu nyt ettei enää ole aikaa. Että turha haaveilla ja pohdiskella elämää täällä kun ei mitään kuitenkaan enää ehdi.

Mulla on vähän huono tapa muutenkin elää tulevaisuudessa ja haaveilla. Nyt mun katse on jo tiukasti kotona, vapaassa toukokuussa ja kiireisessä kesässä. Olen haaveillut kesän mökkireissuista ja suunnitellut tulevia valmistujaisia. Mietin Helsingin ravintoloita, äidin vappusimaa ja Euroviisuja. 

Samalla myös mulla alkaa ensimmäistä kertaa painaa pieni koti-ikävä päälle. Ranska on ollut hyvä ja olen täällä viihtynyt, mutta hitto miten ihanaa on palata Suomeen. En ole koskaan elämässäni ollut näin pitkää aikaa pois kotoa ja Helsingistä aiemmin. 

Ehkä osaltaan näihin fiiliksiin vaikuttaa myös se, että olen täällä vähän yksinäinen. Olen löytänyt täältä onneksi kyllä kivoja tyyppejä, mutta ei mulla kuitenkaan mitään isoa kaveriporukkaa täällä ole. Tartun ehkä vähän liikaakin siihen, että viihdyn itsekseni ja tykkään olla kotona, ja vaikka tulisikin tilaisuus sosialisointiin, en jaksa siihen aina tarttua. Muutenkaan en ole sellainen ihminen, joka ottaisi tehtäväkseen etsiä itselleen uusia ystäviä. Silti välillä on ihan rehellisesti tylsää, kun päädyn hengaamaan viikonlopun vuoroin tietokoneella, vuoroin puhelimella. Tehnyt parit koulutehtävät ja tiskannut parit tiskit, katsonut päivän aikana viisitoista Youtube-videota ja neljä jaksoa Gilmoren tyttöjä. Pelannut vuoron perään kaikkia Wordlen sisarpelejä (Semantle on uusi lemppari, nopeatahtisemmista Globle!).

Tätä kirjoittaessani tavallista työarkea on jäljellä 3 viikkoa ja kotiinpaluuseen on alle kuusi. Aikaa siis vielä on tehdä ihan mitä vaan. Ja nyt kun olen hetken vellonut itsesäälissä ja nyyhkyttänyt, miten kaikki on tylsää ja mälsää ja miten haluan vain kotiin, voin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa ilon irti Ranska-elämästä, nyt kun täällä vielä olen. Ja vaikka vihdoinkin viimeistellä sen Mitä pakkasin mukaan neljäksi kuukaudeksi Ranskaan -postauksen.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Kun palaan kotiin, aion...

...mennä mökille. Ai että mä odotan tätä. Tahdon hypätä autoon, ajaa kukkivia teitä pitkin pihaan, saunoa ja uida, kuunnella hiljaisuutta ja hengittää raikasta ilmaa. Okei, mä palaan kotiin vapun tienoilla, joten ilmat saattavat olla silloin vielä vähän viileät, mutta heti kun vain voin!

...ostaa Fazerinaa. Mulla on mukana sinistä pähkinäsuklaata ja Geishaa ja Dumlea ja ruisleipää, mutta Fazerinaa ei ole.

...juoda hanavettä harvinaisen suurella nautinnolla. Ei Ranskan hanavesi pahaa ole, mutta ei yhtään niin hyvää.

...ottaa pitkän kuuman suihkun ihan kaikessa rauhassa, täällä ei kuuma vesi riitä sellaiseen.

...laittaa kaikkia mahdollisia uuniruokia!

...käydä kaikissa lempiravintoloissa.

...kuunnella radiota ja katsoa televisiota.

...mennä Suomenlinnaan ja Jyväskylään ja Cittariin ja Tokmannille.

...ja niin paljon muuta. Mun kotiinpaluuseen on alle kaksi kuukautta, ja kaikeksi onnekseni mulla on koko toukokuu vapaata ennen kesätöiden alkua. Toukokuussa aion nähdä kaikkia rakkaita ystäviä ja läheisiä monen kuukauden tauon jälkeen ja matkustaa halki Suomen heidän perässään. Aion kutsua ihmisiä kylään (ja kutsua itseni kylään), kierrellä katuja ja kauppoja, halata tiukasti ja huokailla, miten ihana on olla kotona. Aion lähteä kuvaamaan kirsikkapuita ja pitää hitonmoiset Euroviisubileet, ainakin itselleni. Aion juhlia valmistumista (omaani ja ystävien), ai niin ja tosiaan valmistua. Aion ihastella ikiomaa kotiani ja samalla valmistella muuttoa. Kesä on hullunmyllyä töissä ja mökillä ja kesässä ja syksyllä koittavat uudet seikkailut.

Onpa jännää.

Huomaako, että lämpimät kevätkelit ja luennolla katsottu saunavideo sai vähän aikaan kesäkuumetta?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa

Puoliväli saavutettu: mitä kuuluu Ranskaan

Helmikuu vilahti silmissä. Tammikuun viimeisistä päivistä maaliskuun alkuun mulla oli lähes koko ajan vieraita mun luona käymässä täällä Caenissa. Rakkaiden kanssa tutustuttiin kaupunkiin oikein urakalla, piipahdin Pariisissa ja kierrettiin Normandian aluetta oikein urakalla. Nyt totuttelen taas tavalliseen Ranska-arkeen itsekseni ja havahdun siihen, että mun harjoittelu on jo puolessa välissä. 

Enkä mä tässä tilanteessa voi sanoa mitään muuta kuin että kaikki ihmiset olivat taaskin oikeassa, että edelleenkin on totta, kuinka nopeasti aika kuluu. Tuntuu, että töissä olen hiljalleen päässyt vauhtiin ja tottunut hyvin rutiiniin, ja enää on viisi opetusviikkoa jäljellä. Kahden kuukauden päästä olen jo kotona.

Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt Ranskassa tosi hyvin. Caenista on tullut tuttu ja turvallinen pesä, pieni ja rauhallinen kaupunki, josta aina kuitenkin löytää uutta nähtävää ja koettavaa. Ja jälleen reissatessa tuli joka kerta kotiin palatessa tunne, että todellakin palaa kotiin. Tämä kaupunki on hurmannut mut kivikaduillaan ja keskiaikaisilla linnoillaan, ranskalaiseen leipomokulttuuriin olen ehtinyt jo täysin tottua ja auringonlaskut ovat ihania. Eikä yhtään haittaa, että lämpöä on ulkona parhaimmillaan 15 astetta, kirsikkapuut kukkivat ja aurinko laskee seitsemältä.

Ja nyt kun tässä kuulumisia vaihdellaan, on mulla muutakin raportoitavaa, joka ei liity harjoitteluun millään lailla. Tammikuun lopussa sain mun gradun kommentteineen esitarkastuksesta, ja vaihtelevalla ahkeruuden tasolla kävin niitä helmikuun aikana läpi, tein muutoksia ja korjauksia. Kuun viimeiset päivät pistin vähän isompaa vaihdetta päälle, korjasin kaiken mitä jaksoin ja sivuutin loput, kirjoitin uusia kappaleita ja kävin jokaisen lähdeviitteen läpi. Ja tämän viikon tiistaina palautin mun gradun. Ihan hullua ajatella, että 14 kuukautta gradu on ollut enemmän tai vähemmän mun mielen päällä, ja nyt se on kokonaan ohi ja tehty, enää ei voi tehdä muutoksia eikä tuunailla, nyt vain odotetaan tuomiota, haha!

Muuten elämä on täällä aika tasaista. Olen lukenut kirjoja ja yrittänyt vähän opiskella, olen tehnyt töitä ja herkutellut. Ja siis kyllä mä odotan innolla kotiinpaluuta ja Helsinkiä ja Suomea ja kesää ja mökkiä ja kaikkea. Mutta on täällä hyvä olla vielä toiset kaksi kuukautta.

Kuukausi sitten julkaisemassani postauksessa hehkutin, miten tulisin kotiin jo "ensi kuun jälkeen". Nyt se on jo ensi kuussa! Hurjaa.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa ja musa-YouTubessa