Kuukausi Lontoossa jäljellä

Tänään on tasan kuukausi siihen, että mun toinen harjoittelujakso ulkomailla, kolmas kerta ulkomailla asumista tulee päätökseensä ja mä matkustan takaisin kotiin. Aina sitä tuntuu ihmettelevän, miten nopeasti aika menee ja miten nytkin ollaan jo HELMIkuun lopussa, ja vaikka muakin se hämmästyttää, toisaalta tämä tuntuu tosi luonnolliselta.

Syksy Lontoossa oli mulle aika raskas. Olin juuri ehtinyt Ranska-kevään jälkeen sopeutua kotielämään, kun taas revin itseni tutusta ja turvallisesta, rakkaista ihmisistäni ja omasta elämästäni ja muutin kauas kaikesta tuosta. Samalla mulla ei kuitenkaan ollut samanlaista uutuudenviehätystä Lontoossa Ranskaan verrattuna, sillä Lontoo oli mulle todella tuttu kaupunki etukäteen ja olin täällä jo asunut kesällä 2017 au pairina. Kolmen viikon kotilomaa odotin enemmän kuin mitään, ja tammikuussa oli haikea lähteä takaisin Englantiin.

Alkuvuoden mulla on kuitenkin ollut todella seesteinen ja rauhallinen fiilis. Olen luonut omia rutiinejani ja nauttinut yksinolosta, seikkaillut Lontoossa, tutustunut uusiin tyyppeihin ja ottanut vastaan rakkaita kotoa. Ja yhtäkkiä yksi päivä tajusin, etten tällä hetkellä koe koti-ikävää ollenkaan.

Tietenkin mulla on ikävä kaikista läheisimpiä ihmisiä ja tiettyjä kotonaolon helppouksia. Mutta Helsinkiin ja omaan arkeen mulla ei ole hinkua. On jotenkin rauhoittavaa olla etäällä tavallisesta arjesta ja velvollisuuksista. Ulkomailla yksinään eläessä elämä on yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa. Oma elämä on tauolla ja aikansa saa käyttää rennommin. Ja tietenkin olen todella innoissani neljän viikon päästä palaamassa kotiin ja siihen omaan elämään. Mutta mua ei myöskään haittaa ollenkaan, että sitä ennen mulla on vielä neljä viikkoa lontoilua.

Tätä kirjoittaessa itse asiassa tuo neljä viikkoa tuntuu jopa hurjan lyhyeltä. Siihen ehtii mahtua enää puolitoista viikkoa yksinäni kököttelyä ja ystävän vierailu, ennen kuin äiti tulee viimeiseksi pariksi viikoksi tänne mun kanssa valmistautumaan kotiinpaluuseen. Mulla on neljä viikkoa aikaa nähdä Lontoota ja luoda muistoja. Toisaalta oon ehtinytkin tehdä ihan hirveän paljon. Alun perin suunnitelmissa (tai haaveissa) oli toki matkustaa ympäri Britanniaa, liittyä kuoroon, tutustua paikallisiin tai ainakin löytää ne täydelliset mom jeansit. 

Sen sijaan olen elänyt rauhallista arkea, köröttänyt lukemattomia tunteja kerrosbussin yläetunurkassa, tehnyt töitä, nauttinut omasta rauhasta ja ystävien seurasta. Olen kasvattanut sometilejäni, liittynyt Tiktokiin, viettänyt todella paljon aikaa sovituskopeissa ja vielä (luvattoman paljon) enemmän puhelinta selaillen. Itse asiassa yksi mun haave Lontoo-talvelle olikin se, että ottaisin yksinäisestä vapaa-ajastani hyödyn irti ja panostaisin someeni. Ryhdyin tekemään kokovertailuvideoita ja sen Tiktok-tilin, ja nyt mulla on noissa yhteenlaskettuna jo yli 2000 seuraajaa! Toivon, että pystyn jatkamaan samaa hyvää meininkiä myös kotona, ainakin vauhti on hyvin päällä.

Ehkä loppuun voisin tiivistää, että vaikka syksyllä mietin monia kertoja, että oliko mun oikeasti mitään järkeä lähteä enää ulkomaille ja Lontooseen asumaan, voin nyt täysin sydämin sanoa, että OLI. Olen niin onnellinen, että mulla on nyt tämäkin kokemus takataskussa. Ja kuukauden päästä ehdin aloittaa loppuelämän kotona. Elämä on tällä hetkellä hyvä just näin. <3