Vuosi alkoi hyvin tavallisesti. Tein töitä ja matkailun kotimaassa. Koin ahdistusta kehostani ja koin tarvetta kuntoilla ja laihtua, ehkä osin ilkeiden somekommenttien takia. Jaoin fiiliksiä Tiktokissa ja sain teiltä niin lämmittävää palautetta.
Uusi vuosi antoi uutta intoa ja energiaa, päivät olivat aurinkoisempia ja mä pursusin ideoita. Tein aktiivisesti videoita ja olin tosi innoissani tekemisestäni.
Sain pankilta alustavan lainalupauksen ja aloitin vakavamman asunnon etsinnän. Vuoden aikana olen avannut Oikotien verkkosivun satoja kertoja, mutta näytöissä on tullut käytyä harmillisen vähän. Ensi vuonna tämäkin ehkä etenee johonkin suuntaan.
Loppuvuoden lukuinto jatkoi ja itselleni täysin poikkeuksellisesti uskaltauduin lukemaan itselleni täysin vieraita kirjoja uusilta kirjailijoilta ja vieraista genreistä. Sen seurauksena rakastuin ihan tosi moneen kirjaan ja innostuin lukemisesta vain entistä enemmän.
Oltiin aurinkolomalle Thaimaassa ja tuli niin tarpeeseen. Loputtomat päivät hotelliaamiaisia, altaalla loikoilua ja uimista, kirjojen lukemista, iltajumppia ja somesisällön kuvaamista. Ja jalkahierontoja. Täydellinen rentoutus.
Vietin pääsiäisyön leirin sijaan kaupungissa ja jaoin siitä videon, joka etenkin Tiktokissa kiinnosti ihan superpaljon. Höpöttelin muutaman videon ja stoorin verran ortodoksisuudesta ja oli ihana tuoda esiin osa musta, joka harvemmin somessa näkyy. Oli niin hienoa huomata, miten montaa ihmistä aihe kiinnosti.
HUHTIKUU–KESÄKUU
Arki jatkui tasaisena. Tein somea, tein töitä, etsin asuntoa, vietin aikaa rakkaiden kanssa. Lisääntyvä aurinko ja lähestyvä kesä herätti mut henkiin.
Matkustin Lappiin, osallistuin elämäni ensimmäiseen pr-tapahtumaan, vietin vappua.
Yhdet polttarit ja kahdet häät. Upeaa rakkauden juhlaa ja niin suuri ilo ja etuoikeus olla mukana luomassa korvaamattomia muistoja.
Vuosien kasvatustyön jälkeen kaipasin jo vaihtelua pelkkään omaan hiusväriin ja marssin kampaajan penkkiin ottamaan raitoja. Muutos ei ollut suuri, mutta tuntui silti hassulta. Tajusin, miten helppo värjäämätön hius oli ollut. Nyt blondausoperaatio taas jatkukoon.
Aloitin elämäni ensimmäisen palkallisen kesäloman ja nautin niin kovasti. Vuoden kohokohta oli pieni roadtrip ympäri Suomen. Aurinko paistoi, ruoka katettiin valmiina pöytään ja kahlasin vain kirjoja läpi. Yhtenä iltana istahdin vain kirjan kanssa sohvalle ja nousin ylös 150 sivua myöhemmin. En ole koskaan varmaan ollut niin rentoutunut kuin tuolla reissulla. Ensi kesäksi samanlainen kiitos.
HEINÄKUU–SYYSKUU
Loma jatkui, rakastuin Sofie Sarenbrantin Emma Sköld -sarjaan, näin ystäviä, mökkeilin ilman mitään kiirettä ja aikatauluja, luin Aku Ankkaa ja Beth O'Learya keinussa järven äärellä ja söin mansikoita. Kun tarkoitan, että kesä on mun lemppari, tää on just se.
Juhlin milloin mitäkin juhlaa, tehtiin kaveriporukan perinteinen mökkireissu. Työt jatkui mutta niin myös kesä. Nähtiin PMMP Olympiastadionilla.
Kesän lopussa mieli kaipasi taas lomaa ja ulkomaan matkaa, mutta sellaisen toteutus käytännössä osoittautuikin vaikeaksi. Päädyttiin kahdeksi yöksi Tallinnaan, koettiin ihan uusia nurkkia tutusta kaupungista ja viihdyttiin.
Matkustelin myös kotimaassa, näin paljon ystäviä ja tutustuin uusiin ihaniin kotimaisiin brändeihin. Oma sometekeminen kirkastui ja tuntui yhä todellisemmalta ja vakavammalta.
Vuosi toi mukanaan myös suuren surun ja trauman, johon kukaan ei olisi osannut varautua. Vuosi ja elämä sai uuden nollapisteen, jonka kautta aikaa mitataan ennen ja jälkeen. Elämä jatkui tavalliseen tapaan, niin oudolta kuin se tuntuikin. Vanhat ystävyyssuhteet lujittuivat entisestään ja olen loputtoman kiitollinen ihmisistä mun elämässä.
Instagramin kasvukausi oli huipussaan. Mulla on tapana ottaa kuvankaappaus talteen aina, kun seuraajamäärä ylittää uuden satasen. Nyt otin näitä kuvankaappauksia parhaimmillaan monta kertaa viikossa. Syyskuun lopussa mun pitkäaikainen ja kaukainen haave täyttyi ja sain 10 000 seuraajaa Instagramiin. Ehkä joku teistä lukee nyt tätäkin. Hassua ajatella, että nuo numerot ovat ihan oikeita, tavallisia ihmisiä. Kiitos ❤️
LOKAKUU–JOULUKUU
Loppuvuosi oli arkea ja juhlaa, iloa ja selviytymistä. Työpäivät, kaveritreffit ja muut menot ovat täyttäneet kalenteria niin kovasti, että hädin tuskin ehdin kotona ollakaan.
Kiireen keskellä some jäi välillä myös taka-alalle, ja yli kuukauteen en postannut muuta kuin jokaviikkoiset sovitusvideot.
Kävin Kirjamessuilla, vietettiin yö hotelli Marskissa (loved it) ja tapitin uskollisesti Amazing Race Suomea – ainoa reality, jota seuraan. Ensi kautta odotellessa!
Käytiin Riikassa (tiedän, että tämä oikeasti taipuisi Riiassa, mutta se tuntuu mun mielessä vaan jotenkin väärältä heh), ja saatiin taas yksi kauan kaivattu irtiotto arjesta. Myöhäisillan paluulento oli myöhässä, mutta pienelläkin lentokentällä viihtyy hyvin, kun on kirja kaverina.
Näin Nokia-areenalla PMMP:n ja Maija Vilkkumaan sekä Jäähallilla perinteisen Raskasta joulua -show'n. Täytin vuosia. Elämä oli kiireistä mutta tuntui taas aika normaalilta.
Joulukuussa päätin aktivoitua somen kanssa ja aloitin oman joulukalenterini, jossa jaoin joka päivä asuvideon. Lanseerasin täysillä käyttöön sloganin Sun maha ei pilaa sun asua, ja oon niin monelta saanut kuulla, että olette ottaneet tän sloganin itsekin käyttöön. Ootte upeita ❤️
Joulu ei ollut ehkä ihan kaikista rauhaisin, mutta ihana. Söin graavilohta, juustoja ja suklaata. Mietin kovasti seuraavan vuoden tavoitteita ja mitä niiden eteen pitäisi tehdä. Ehkä jossain vaiheessa päästään käytäntöön asti.
Tää blogi on jäänyt täysin kaiken muun tekemisen jalkoihin, mutta tahdoin herättää tän henkiin edes kerran vielä tämän vuoden puolella. Kiitos jos luit tänne asti. Toivottavasti törmätään tällä puolella ensi vuonnakin 💗